Huono johtaminen, kohtuuttomat odotukset ja liian suuri työmäärä. Kerta toisensa jälkeen HS:n lukijat nostavat nuo kolme asiaa esiin.
HS kysyi lukijoilta, ovatko he kokeneet työuupumusta ja millaiset tekijät uupumukseen johtivat.
Vastauksia kertyi paljon. Jutun kirjoitushetkellä vastauksia on tullut eri-ikäisiltä suomalaisilta yli 540. Kokemuksia tuli ympäri Suomea – pääkaupunkiseudulta Lappiin ja Satakunnasta Pohjois-Karjalaan.
Vastauksissa näkyy laajasti eri ammattien kirjo. Moni opettaja sekä sosiaali- ja terveysalan työntekijä tuo ilmi alan ongelmia. Epäkohtia nostavat esiin myös esimerkiksi konsultit, asiantuntijat sekä viestintä- ja media-alalla työskentelevät.
””Johtaminen oli olematonta ja virheitä ei sallittu.”
Hyvin monet kertovat johtamisongelmien vaikuttaneen työuupumuksen syntymiseen.
Helsinkiläinen laboratoriohoitaja kertoo, että huono ilmapiiri, jatkuva kiire ja huono johtaminen ovat johtaneet alle 30-vuotiaan naisen työuupumukseen.
39-vuotias metsäkoneenkuljettaja kertoo, että liian kovat vaatimukset työn tuottavuudessa johtivat työuupumukseen. Lisäksi miehen mukaan työehtosopimuksia ei noudateta ja työnjohto on huonoa.
Myös projektipäällikkö ja asiantuntijatehtävissä työskentelevä kuvailevat työnjohdossa ilmenneitä ongelmia.
”Hankalat välit esihenkilöön, mikromanagerointi, epäselvät ja kohtuuttomat odotukset, vaatimus tehdä ylitöitä ilman korvausta, kielto jäädä sairauslomalle”, kuvailee 41-vuotias projektipäällikkö.
”Kohtuuttomat vaatimukset ottaen huomioon työnantajan tarjoamat edellytykset työn suorittamiseksi, kuten vähäinen ohjaus. Lisäksi työssä jaksamista vaikeutti kyräilevä työyhteisö, epäasiallinen, epätasa-arvoinen ja epäkunnioittava kohtelu, mielivaltaiset päätökset ja työpaikkakiusaaminen”, kertoo 31-vuotias asiantuntijana työskentelevä helsinkiläismies.
Opetusalalla sijaiskäytännöt ovat uuvuttaneet erään HS:n kyselyyn vastanneen. Kuvituskuvaa aiheesta.
Vastauksissa huono johtaminen kytkeytyy myös laajempiin työskentelyilmapiiriin liittyviin ongelmiin.
41-vuotiaan viestintäpäällikön mukaan uupumuksen taustalla oli myrkyllinen työkulttuuri, jossa työntekijöiden oletettiin olevan tavoitettavissa sairaana, lomilla, iltaisiin ja viikonloppuisin.
”Koko ajan piti reagoida asioihin, johtaminen oli olematonta ja virheitä ei sallittu. Osa työntekijöistä alkoi reagoida huonoon ilmapiiriin, mikä vielä lisäsi huonoa ilmapiiriä”, kertoo viestintäpäällikkö.
Epäselvä työnkuva näkyy myös vastauksissa.
”Esihenkilöiden vaihtuvuus johti siihen että en enää tiennyt, mitä minulta odotettiin ja ajauduin rooliin, jota en alunperinkään toivonut itselleni”, 47-vuotias projektipäällikkö kertoo.
”Lähihoitajan mukaan hän joutuu työskentelemään arvojensa vastaisesti.
Osassa vastauksista resurssien puute kytkeytyy johtamisongelmiin. Työntekijäpulasta kertovat esimerkiksi opetustehtävissä sekä sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät.
30-vuotias tamperelainen lähihoitaja luettelee pitkän listan ongelmia. Hänen mukaansa vaatimukset ovat kohtuuttomia, työaika epäsäännöllinen ja työntekijöistä on krooninen pula. Hänen mukaansa ylitöitä joutuu tekemään lähes päivittäin. Lisäksi lähihoitajan mukaan hän joutuu työskentelemään omien arvojensa vastaisesti.
HS:n kyselyssä useat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kuvaavat alalla olevia haasteita. Krooninen työntekijäpula kuormittaa alalla työskenteleviä.
20-vuotias helsinkiläinen iltapäiväkerho-ohjaaja kertoo, että hän on joutunut elokuusta asti toimimaan lähes koko ajan sijaisten varassa. Hänellä kuuluisi olla työpari, jonka kanssa jakaa vastuuta töistä. Lasten murheet, konfliktit, yhteydenpito vanhempiin ja ohjelman suunnittelu ovat jääneet yhden ihmisen harteille, sillä sijaiset vaihtuvat jatkuvasti.
Varhaiskasvatuksen opettaja nostaa esiin resurssien lisäksi yhteiskunnassa naisiin kohdistettavat odotukset.
”Alan tiukka tilanne, huonot resurssit ja johtaminen. Toisaalta myös oma rima, joka on turhan korkealla. Tähän vaikuttanee paljon saamani kasvatus lapsuudessa sekä myös yhteiskunnassa naisiin ja tyttöihin kohdistuvat vaatimukset. Näitä kaikkia sitten käsittelin kolme vuotta terapiassa”, varhaiskasvatuksen opettaja kertoo.
Hän kertoo hakeutuneensa toiselle alalle työuupumuksen jälkeen.
””Yritys tekee huipputulosta, mutta silti pitää olla tuottoisampi.”
Monella työuupumuksen syntyyn ovat vaikuttaneet liian suuri työmäärä ja kohtuuttomat vaatimukset työpaikalla.
”Huonot työolot, aliarvostus. Annettiin lusikalla mutta vaadittiin kauhalla. Mikään ei riitä. Yritys tekee huipputulosta, mutta silti pitää olla nopeampi, tehokkaampi, tuottoisampi ja proaktiivisempi”, kuvailee 31-vuotias lvi-insinööri.
”Vaativa työ ja itseltään liikaa vaatiminen: liikaa ylitöitä ja kuormittavia työmatkoja, liian vähän esihenkilön tukea. Koin työni tärkeäksi ja halusin tehdä sen mahdollisimman hyvin, mutta jäin yksin sen tuoman taakan kanssa, ja jouduin kantapään kautta opettelemaan palautumisen tärkeyttä ”, kertoo 31-vuotias erityisasiantuntija.
”Liian suuri työkuorma, riittämätön tuki tiimiltä ja esimieheltä, epäselvät tavoitteet ja priorisoinnin vaikeus”, kuvaa 32-vuotias brändipäällikkö.
”Työmäärän yhtäkkinen mittava kasvu ja esimiehen vaihtuminen huomattavasti huonompaan”, sanoo 28-vuotias rahoitusasiantuntija.
Eräs opetusalalla työskentelevä kertoo tilanteesta, jossa työkaverin uupumus heijastui myös muuhun työyhteisöön. Työpaikalla uupuneen työtehtävät siirrettiin muiden tehtäväksi, eikä sijaista palkattu.
HS kysyi nimenomaan työuupumuksesta, mutta moni vastaaja koki, että uupumus oli alkanut jo opintojen aikana. Osalle uupumus kehkeytyi opintojen ja töiden yhteiskuormituksen vuoksi.
Eläinlääketieteen opiskelija kertoo, että krooninen työntekijäpula on johtanut suureen työkuormaan alalla.
”Opiskelun ohella oli pakko käydä myös töissä, jotta rahat riittivät. Lopputyö viivästyi alkavan uupumuksen ja masennuksen takia. Krooninen työntekijäpula alalla ja töiden kasaantuminen johtivat lopulta uupumukseen ja masennukseen”, kertoo 33-vuotias eläinlääketieteen opiskelija.
25-vuotias konsultti kertoo työuran alun olleen todella kuormittava. Hän teki töitä opintojen ohella. Missään välissä ei ole ollut sopivaa hetkeä hengähtää.
Opiskelijoiden lisäksi taloudelliset seikat ovat väsyttäneet työssäkäyviä.
”Uupumukseen ajoi vakituisen työsuhteen puuttuminen eli jatkuvat puolen vuoden apurahat ilman mitään työsuhde-etuja kuten työterveyshuoltoa. On näännyttävää elää epävarmuudessa, stressata jatkuvasti omasta toimeentulostaan ja yrittää pitää kiinni omista oikeuksistaan työpaikalla”, kertoo 35-vuotias väitöskirjatutkija.
Työuupumuksella tarkoitetaan pitkittyneestä työperäisestä stressistä johtunutta väsymystä. Yksikään työuupumus ei synny yksityiselämän haasteista. Jos sen sijaan töissä asiat eivät ole kunnossa ja kuormittavia tekijöitä on paljon, ei työntekijä välttämättä kestä enää toista kuormittavaa tekijää elämäänsä.
Vastaajat tuovat ilmi töiden ja yksityiselämän haasteiden kokonaiskuormituksen.
26-vuotiaan farmaseutin mukaan raskaana oleminen, talon rakentaminen ja työt muodostivat kokonaisuuden, joka johti uupumiseen.
37-vuotiaan opettajan mukaan pikkulapsiarki ja työt kuormittavat. Lisäksi työnteko on muuttunut sirpaleisemmaksi. Opettajan mukaan digitaalisten ratkaisujen vuoksi työt valuvat helposti vapaa-ajalle.
”Tavoitteiden jatkuva nostaminen samalla, kun henkilöstöä vähennettiin ja aiemmat tavoitteet tuli ylitettyä. Pitkät päivät ja siihen päälle läheisen sairastuminen, joka katkaisi kamelin selän. Selkä olisi katkennut kuitenkin ilman läheisen sairastumistakin, vain hieman myöhemmin”, kertoo 38-vuotias asianajaja.
Useampi vastaaja kertoo myös hakeutuneensa terapiaan. Tällöin työuupumus on ollut laukaiseva tekijä avun hakemiseen.
Jutussa on hyödynnetty vain vastauksia, joiden kirjoittajien henkilöys on HS:n tiedossa. Vastauksia on editoitu.
