HS:n uusi vastaava pää­toimittaja: ”Lukijan on saatava ajatella itse”

”Mä oon nähtävästi teidän uusi vastaava päätoimittaja”, Erja Yläjärvi sanoo, kun taputus on vaimennut.

Hän on silmin nähden hermostunut. Moni olisi. Paikka on Suomen mediakentän halutuimpia, kenties halutuin, mutta saappaat ovat suuret. Edellinen päätoimittaja Kaius Niemi erosi marraskuussa rattijuopumusepäilyn takia.

Lue lisää: Kaius Niemi sai syytteen törkeästä rattijuopumuksesta

Mutta kun Yläjärvi pääsee vauhtiin Helsingin Sanomien roolista ja vetovoimasta, puhe alkaa luistaa.

”Olin täällä aikanaan melkein viisi vuotta, ja on hienoa palata. Ei ole mikään klisee, että sillä, mitä me teemme, on väliä. Helsingin Sanomilla on tosi paljon vaikutusta tämän maan tunnetilaan”, hän sanoo.

Koska koolla on toimittajia, luonnollisesti hankitaan tietoa. Heti, kun uutinen Yläjärven valinnasta on kerrottu toimitukselle, eräältä toimittajalta on lähtenyt kysymys Hufvudstadsbladetin kollegalle: Minkälainen se Erja oikein on?

”Grymt bra.” ”Helkkarin hyvä”, kuuluu vastaus.

Yläjärvi on ollut vajaat kaksi vuotta Hufvudstadsbladetin (HBL) vastaavana päätoimittajana, ja tulokset ovat hyviä. Pitkään vaikeuksissa kamppaillut lehti onnistui viime vuonna kääntämään tilausmääränsä kasvuun.

”En olisi missään nimessä lähtenyt mihinkään muualle kuin HS:ään tässä tilanteessa. Työni jää valitettavasti Hufvudstadsbladetissa kesken”, hän sanoo.

Ennen HBL:ää Yläjärvi johti menestyksekkäästi Iltalehteä iltapäivälehtien tiukassa uutis- ja lukijakilpailussa.

Vastaavalla päätoimittajalla on työhuone, mutta Erja Yläjärvi uskoo viihtyvänsä paremmin toimituksen keskellä. ”Haluan olla saavutettavissa.” Kuva: Sami Kero / HS

Se ei tarkoita, että Yläjärvi toteuttaisi joka lehdessä samaa reseptiä, että Hufvudstadsbladetista olisi tullut iltalehtimäinen tai Helsingin Sanomista nyt Hufvudstadsbladetin kaltainen. Välineet kilpailevat eri markkinalla ja eri yleisöistäkin. Niiden pitääkin olla erilaisia.

Kovin vahvoja linjauksia Yläjärvi ei vielä halua sanojensa mukaan tehdä. Aika paljon hän kuitenkin sanoo: uutiskilpailu ydinalueilla pitää voittaa, ja niitä ydinalueita ovat esimerkiksi politiikka, talous, yhteiskunta yleensä ja paikalliset uutiset.

Läsnäoloa pitää lisätä myös paikallisesti ja Suomessa.

”On todella hienoa, että HS on voinut olla Ukrainassa paikan päällä. Samaa pitäisi toteuttaa enemmän myös kotimaassa.”

Hyvin tärkeänä Yläjärvi pitää sitä, että uutisissa ollaan neutraaleja, ettei aiheiden tai näkökulman valinnassa ehkä oleteta lukijasta ja hänen tilanteestaan liikaa.

”Lukijan on voitava saada pääosin kokemus, että hän saa ajatella itse ja muodostaa mielipiteensä itse. Meidän tehtävämme journalisteina on ensisijaisesti kuvata maailmaa sellaisena kuin se on”, hän sanoo.

Yläjärven mielestä sisällön pitäisi myös jollain tavoin voimaannuttaa eikä päin vastoin luoda tunnelmaa, että asiat ovat miten ovat eikä sille mitään voida.

”Vaikka uutiset ovat mitä ovat, niin ihmisille tulisi kokemus, että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja koko Suomen kehitykseen muutenkin kuin vain virallisen ’järjestelmän’ kautta”, Yläjärvi sanoo.

Kilpailu lukijoiden ja kuuntelijoiden ajasta on armotonta. Siksi yleisölle pitää tarjota syvällisen sisällön lisäksi helposti tartuttavaa kosketuspintaa, mutta ihan kaikkea kaikille ei ehkä kuitenkaan.

”Yleisöllä on todella ristiriitaisia odotuksia sen suhteen, mikä on kiinnostavaa, merkittävää ja laadukasta. Siitä tulee tiettyä ristiriitaa, jos pyritään palvelemaan kovin erilaisia lukijoita kovin erilaisilla tyyleillä”, Yläjärvi sanoo.

Siksi joitain sisältöjä voisi hänen mukaansa ehkä karsiakin.

”Eihän ravintolakaan voi tarjota ruokalistallaan ihan kaikkia mahdollisia ruokia.”

Politiikan toimittajana aloittanut Yläjärvi on toiminut päätoimittajana useissa lehdissä ennen Helsingin Sanomia. Kuva: Sami Kero / HS

Yläjärvi aloitti uransa politiikan toimittajana ja STT:n kirjeenvaihtajana Brysselissä. Nopeasti hän eteni johtotehtäviin ja päätoimittajaksi Kymen Sanomiin, Kouvolan Sanomiin ja Etelä-Saimaahan. Sieltä hän siirtyi vuonna 2013 Helsingin Sanomiin toimituspäälliköksi.

Monissa lehdissä ja televisiossa on viime vuosina nähty vastaavan päätoimittajan pallilla naisia, mutta Helsingin Sanomissa Yläjärvi on ensimmäinen tehtävään pysyvästi nimitetty nainen. Onko sillä yhä merkitystä?

”Nykyaikana ajatellaan, että se ei ole enää mikään juttu, mutta kyllä se kuitenkin on. Ei ole vähäinen asia, että nämä eri tehtävät yksitellen aukeavat myös naisille. Kyllä se on hienoa, ja tietysti vielä minulle henkilökohtaisesti.”

Lue lisää: Erja Yläjärvi on ensimmäinen nainen HS:n vastaavana pää­toimittajana

Vastaavan päätoimittajan tehtävä on monella tavalla vaativa. Siihen liittyy journalistisen vastuun lisäksi vastuuta liiketoiminnasta. Valtakunnallisissa sanomalehdissä päätoimittajaan kohdistuu myös erittäin kova julkinen paine.

”Vastaavan päätoimittajan tehtävä ei tosiaan ole pelkkää juhlaa. Mutta minä en ole koskaan tähdännyt helppoon tai mukavaan elämään. Henkilöön käyviä loukkauksia en erityisesti odota, mutta nekin kestää kun ajattelee, että tämä on työtä.”

Yläjärvi muistuttaa, että ihan samanlaista törkyä saavat niskaansa monet muutkin vähemmän etuoikeutetussa ammatissa toimivat. Työmääräkään ei pelota.

”Olen lama-ajan lapsi. Aika kova työetiikka minuun on iskostettu.”

Politiikkakin tuli tutuksi jo lapsuuden kodissa Kuopiossa. Yläjärven isä Toivo Yläjärvi oli keskustapuolueen kansanedustaja ja maa- ja metsätalousministeri 1980-luvulla.

Edellisen HS-pestin aikana Yläjärvi kirjoitti lehteen lähinnä suosittua juoksublogia. Tuleeko sille jatkoa?

”Juokseminen hyytyi siihen, että hankin koirat. Ulkoilen niiden kanssa, kuskaan lapsia harrastuksiin, teen työtä ja hoidan arkea. Paljon muu ei ole oikein realismia”, Yläjärvi sanoo.