Paniikki ravisteli kuluneella viikolla kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita.
Ajoittain saattoi vaikuttaa siltä, että alkamassa olisi uusi pankkikriisi. Uhkaava myrsky kuitenkin tyyntyi – ainakin toistaiseksi.
Levottomuuden keskipisteessä oli yhdysvaltalainen Silicon Valley Bank. Sen asiakkaat alkoivat nostaa jo viime viikolla suuria määriä talletuksiaan, koska huhut pankin valtavien riskien toteutumisesta voimistuivat.
Perjantaina 10. maalikuuta Yhdysvaltojen talletussuojarahasto otti pankin hallintaansa. Muiden pankkien pelästyneet asiakkaat alkoivat myös nostaa talletuksiaan. Samassa rytinässä kaatui myös virtuaalivaluutta-asiakkaisiin erikoistunut Signature-pankki.
Keskeinen kysymys on, mikä aiheutti Silicon Valley Bankin romahduksen? Vastaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan riskienhallinnan pettäminen.
Pankin asiakkaita oli etupäässä aloittavan vaiheen kasvuyritykset, joiden tulevaisuus on lähes aina epävarma.
Kun kasvuyritysten rahoitus on kallistunut tuntuvasti korkojen kohoamisen takia, niiden oli nostettava pankista talletuksiaan. Yleensä pankit pitävät huolen, että niiden asiakaskunta ei ole keskittynyt tietylle toimialalle. Tämä on yksi osa riskienhallintaa.
Silicon Valley Bank oli sijoittanut asiakkaiden talletuksiaan joukkolainoihin, jotka oli kirjattu taseeseen nimellishinnalla. Talletuspaon takia se joutui myymään joukkolainoja, joiden arvo oli korkojen kohoamisen takia halventunut tuntuvasti.
Nimellishinnan ja markkinahinnan erotuksesta syntyi valtavat tappiot.
”Pankki otti huomattavaa korkoriskiä, koska joukkolainat olivat kirjattu taseeseen nimellisarvollaan. Varovaisemmat pankit kirjaavat ainakin osan ostamistaan joukkolainoista taseeseensa markkinahinnalla ja ostavat joukkolainasijoituksilleen korkosuojauksen, joka on tosin aika kallista”, sanoo empiirisen makrotaloustieteen professori Antti Ripatti Helsingin yliopistosta.
Viime viikonloppuna Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö, talletussuojarahasto ja keskuspankki joutuivat puuttumaan rahoitusmarkkinoiden levottomuuteen. Kaatuneiden pankkien talletukset taattiin täysimääräisesti, jotta tallettajat eivät menetä varojaan.
Viranomaiset ilmoittivat myös, että pankkeja ei pelasteta, vaan sijoittajat menettävät sijoituksensa. Veronmaksajien varoja ei operaatiossa lähtökohtaisesti käytetä ja tavoitteena on myydä vararikkoon vajoavat pankit.
Kaunis ajatus paperilla, mutta Ripatin mielestä ei kovin järkevä. Vaarana on nimittäin moraalikato. Se tarkoittaa oman edun ajamista tai kohtuuttoman riskin ottamista silloin, kun itse ei joudu vastaamaan siitä.
”Riskienhallinnastaan huolehtivat pankit maksavat paljon korkosuojauksistaan. Viranomaisten päätökset tarkoittavat, että suurella riskillä ilman korkosuojausta toimineiden kannattavimpien pankkien talletukset pelastetaan. Viesti on siis se, että korkoriskin suojaamiseen ei kannatta varoja käyttää”, Ripatti sanoo.
Toinen moraalikato tulee hänen mielestään keskuspankin tarjoamista hätälainoista. Keskuspankit myöntävät lainaa aina vain vakuutta vastaan. Lisäksi vakuuden markkinahinnan on oltava pyydettyä lainaa suurempi.
”Uudessa hätälainaohjelmassaan keskuspankki hyväksyy valtion joukkolainoja vakuudeksi nimellisarvollaan. Korkojen kohoamisen takia nimellishinnat ovat kuitenkin markkinahintoja suurempia. Jos lainaa ottanut ei pysty maksamaan sitä takaisin, keskuspankin korkoriski toteutuu.”
Ei siis ihme, että valtiovarainministeriö ilmoitti takaavansa keskuspankin mahdollisia tappioita 25 miljardiin dollarin saakka.
”Tämä antaa pankeille viestin, että niiden kannattaa sijoittaa joukkolainoihin ja kirjata ne taseensa nimellisarvolla, koska tiukan paikan tullen keskuspankki voi hyväksyä ne vakuudeksi nimellisarvollaan”, Ripatti sanoo.
Siksi pankeilla voi olla pahimmassa tapauksessa houkutus lisätä sijoituksiaan joukkolainoihin ja vähentää yritysten ja kotitalouksien rahoittamista.
Keskiviikkona talletuspaon aiheuttama hätäännys levisi toden teolla Eurooppaan.
Vuosikausia taloudellisissa vaikeuksissa ollut sveitsiläinen suurpankki Credit Suissen joutui markkinoiden tulilinjalle, koska sen suurin osakkeenomistaja ilmoitti olevansa haluton lisärahoitukseen.
Seuraavana yönä Sveitsin keskuspankki tarjosi Credit Suisselle runsaan 50 miljardin dollarin hätärahoituksen. Paniikki helpotti.
Credit Suissen suurimman osakkeenomistajan Saudi National Bankin mielestä koko paniikki oli keinotekoinen. Toisaalta myös sen lausunto oli erittäin varomaton. Kun hälytyskellot rämisevät markkinoilla, lähes jokaisella sanalla on merkitystä.
Suomen suurimmat pankit Nordea ja OP arvioivat, että niiden suorat ja epäsuorat riskit Credit Suissessa on hyvin vähäiset.
Torstaina ahdinkoon joutui yhdysvaltainen First Republic Bank orastavan talletuspaon takia. Sen ahdinkoa lievittämään saapuivat kilpailijat. Yhdysvaltojen suurimmat pankit tallettivat First Republic Bankiin 30 miljardia dollaria. Se oli poikkeuksellinen luottamuksen osoitus. Kukaan tuskin tallettaa varojaan pankkiin, johon se ei luota.
Levoton viikko saattaa herättää kysymyksen, miten pankkeja pitäisi vakauttaa, jotta ne eivät aiheuttaisi suuria häiriöitä tai pahimmassa tapauksessa kriisejä rahoitusmarkkinoille.
Taloustieteilijät Anat Adamati ja Martin Hellwig ovat jo vuosia ehdottaneet, että pankkien pääomavaatimuksia olisi kasvatettava. Tällöin ne sietäisivät paremmin tappioita, koska ne olisivat vakavaraisempia.
Pankkien vakavaraisuus tarkoittaa, että niillä on oltava riittävästi pääomaa kattamaan tappiot, jos riskit toteutuvat.
Jokaisessa pankin myöntämässä lainassa tai sen sijoituksessa on riski. Itse asiassa kaikki liiketoimintaa millä tahansa toimialalla, pienessä tai suuressa yrityksessä, perustuu aina riskinottoon.
Pankit arvioivat jatkuvasti riskejään ja niistä mahdollisesti aiheutuvien tappioiden suuruutta. Valvovat viranomaiset puolestaan tarkastavat ja mahdollisesti kyseenalaistavat pankkien arviot. Vakavaraisuuden arvioinnissa pääoman määrä suhteessa riskeihin on pankkivalvonnan kulmakiviä.
Pääoma tarkoittaa yksinkertaistaen varoja, jotka pankki on saanut osakkeenomistajiltaan ja muilta sijoittajilta sekä jakamatta jätettyjä voittovaroja.
Jos pankki haluaa vahvistaa pääomaansa, se voi joko laskea liikkeeseen uusia osakkeita tai päättää, että voittovaroja ei käytetä osinkojen maksamiseen osakkeenomistajille vaan ne lisätään pääomaan.
Pankkien liiketoiminta perustuu siihen, että ne käyttävä oman pääoman ja velan muodossa saamiaan varoja esimerkiksi luotonantoon ja muihin sijoituksiin. Yhdessä käteisvarojen kanssa nämä luotot ja sijoitukset muodostavat pankin saamiset eli varat.
”Pääomavaatimuksia tarvitaan kattamaan mahdollisia tappiota. Keskeistä on kuitenkin se, että näitä vaatimuksia kasvattamalla pankeilla olisi enemmän pääomaansa pelissä, jolloin ne suhtautuisivat riskinottoon varovaisemmin”, Ripatti sanoo.
Aalto-yliopiston rahoituksen professori Peter Nyberg on periaatteessa samaa mieltä, mutta muistuttaa kolikon toisesta puolesta.
”Pääomavaatimusten kasvattaminen heikentää pankkien kannattavuutta. Heikomman kannattavuuden takia ne eivät pystyisi myöntämään rahoitusta yhtä edullisesti kuin aikaisemmin.”
Jos pankista ei saa siedettävillä ehdoilla lainaa, investointeja on vähennettävä. Tämä kurittaa sekä yrityksiä että kotitalouksia, koska velka on talouden keskeinen polttoaine.
Menneisyydestä tiedämme, että rahoitusmarkkinoiden kriisien ennustaminen luotettavasti kutakuinkin mahdotonta. Sen sijaan kriisien arvailijoita on luultavasti yhtä paljon kuin lottoajia.
Jos kriisejä pystyttäisiin ennustamaan, niitä tuskin koskaan tulisi. Tärkeää on myös ymmärtää, talouskriisit eivät ole liki koskaan samanlaisia. Siksi niiden vertailu ontuu.
Etenkin Silicon Valley Bank on todennäköisesti painanut monen sijoittajan päähän jyskyttävän kiperän epäilyn.
”Yksi suurista kysymyksistä on, missä määrin muut pankit ovat kirjanneet joukkolainasijoituksensa taseisiin nimellishinnalla. Ilmeisesti tällaisia pankkeja on paljon, mutta emme tiedä täsmällisesti, onko niillä korkosuojausta”, Ripatti sanoo.
Nyberg on samaa mieltä: markkinat käyttävät nyt paljon aikaa ja energiaa pankkien taseiden tutkimiseen.
”Markkinoilla etsitään seuraavia tulipaloja. Vaikka pieniä liekkejä näkyisi, se ei välttämättä tarkoita vielä täysimittaista roihua. Jos oletetaan, että pankkien taseista tai sidonnaisuuksista ei löydy mitään yllättävää uutta, pahin paniikki saattaa olla ohitse.”
Yksi tärkeä hetki ensi viikolla on keskiviikkona, jolloin Yhdysvaltojen keskuspankki julkaisee rahapoliittisen päätöksensä.
Kysymys kuuluu, pitääkö maailman mahtavin keskuspankki vihjaamistaan koronnostoista kiinni yhtä kylmäpäisesti kuin Euroopan keskuspankki.
Poikkeaminen valitulta linjalta saattaisi herättää markkinoilla suurta epävarmuutta: onko keskuspankin tiedossa jo seuraava uusi tulipalo, jota markkinat eivät ole vielä löytäneet.
Teollisuusvaltioiden yhteistyöjärjestön OECD:n pääekonomisti Alvaro Pereira korosti perjantaina uutistoimisto Bloombergin mukaan, että inflaatio on edelleen tärkein taloudellinen ongelma rahoitusmarkkinoiden epävakaudesta huolimatta.
Jos keskuspankki on samaa mieltä, se välttää lisäämästä markkinoiden levottomuutta ja jatkaa valitsemallaan koronnostojen tiellä inflaation taltuttamiseksi.
