Kukin kolmesta lapsesta tarvitsi omanlaisen istuimen autoon. Jotain oli tehtävä.
Asuntoalalla työskentelevän Valtteri Varjorannan perheessä alkoi viime keväänä tila-auton etsintä. Silloin perheenisä muisti nähneensä verkossa tietoa sähköautojen hankintatuesta.
Muuramessa asuva perhe tilasi noin 43 000 euroa maksavan sähköisen tila-auton loppukeväästä, ja Varjoranta sai siihen valtiolta kahdentuhannen euron hankintatuen.
”Traficomin sivuilla tuli luettua ja kahlattua, lomake itsessään oli helppo täyttää. Me olisimme tilanneet auton ilman tukeakin, mutta se 2 000 euroa ikään kuin meni käsirahasta”, Varjoranta kertoo.
Hän on ajanut sähköautoilla jo vuosia ja tarkkaillut niiden hintakehitystä.
”Minun mielestäni tällaisia tukia tarvitaan ehdottomasti, kunhan vain se ei helposti valu autojen hintoihin.”
Tuki pyrki vauhdittamaan Suomen vanhan autokannan uudistumista, mutta rahaa sai hakea henkilöautoihin vain viime vuonna. Tänä vuonna tukea saa paketti- tai kuorma-autoihin.
On tulevan hallituksen käsissä, miten autoilun käyttövoimamuutosta tuetaan vai tuetaanko ollenkaan.
HS kysyi yhdeksältä puolueelta, pitäisikö sähköauton hankintaa tukea julkisista varoista. Gallupien kolmesta suurimmasta vain kokoomus kannattaa sitä.
Puolue katsoo, että fossiilisista polttoaineista sähköön siirtyminen on ”turvallisuuspoliittisista syistä perusteltua”. Euroopan maat ovat aiemmin olleet hyvin riippuvaisia sotaa käyvän Venäjän energiavarannoista.
Sdp sen sijaan katsoo, että sähköautoja jonotetaan ilman tukiakin. Uudet sähköautot on myös vapautettu autoverosta, minkä puolue kokee kädenojennukseksi.
Perussuomalaisia vaivaa ajatus, että kaikki joutuvat tukemaan sähköautoilijoiden kustannuksia.
Kunkin puolueen tarkemmat perustelut voit lukea tämän jutun lopusta.
Aiempaan, jo päättyneeseen tukeen liittyi rajoituksia – ja kiusallinen lopputulema.
Koko vuoden aikana tukiin varattiin määrärahaa noin 18,5 miljoonaa euroa, mutta se budjetoitiin osissa.
Valtiolta jäi lopulta noin miljoona euroa rahaa jakamatta, koska osa autoilijoista ei hoksannut hakea sitä loppuvuodesta. Oli syntynyt käsitys, että kassa on tyhjä. Tuista ehti hyötyä karkeasti arvioiden 9 000 autonostajaa.
Lue lisää: Sähköauton ostajille oli tarjolla mehevä porkkana, joka meni monilta täysin ohitse
Pakkaa sekoittivat autojen toimitusvaikeudet. Valtteri Varjorantakin ilmoitti viranomaisille ensirekisteröivänsä auton syksyllä, mutta lopulta sai sen vasta tammikuussa.
”Kolme, neljä kertaa piti laittaa käsittelijöille, että auto on viivästynyt ja tässä on uusi päivä. Ylimääräistä vaivaa, mutta onneksi muistin tehdä. Olisi voinut jäädä rahat saamatta.”
Varjorannan perhe valitsi Peugeot e-Rifter -mallin, jonka hankintahinta jäi alle 50 000 euron.
Lisäksi tuen ehtona oli, että auto ei saa maksaa yli 50 000 euroa. Nykyisillä sähköautomarkkinoilla tuon hinnan alle jääviä autoja ei ole valtava valikoima.
Varjorannan perheeseen ostettiin Peugeotin tila-auto e-Rifter, jota sai seitsemänpaikkaisena alle tukirajan. Lapsille on tilaa, mutta akkukantama riittää isän mukaan lähinnä ”lähialueen pyöritykseen”.
”Jos haluaa nelivetoa, varusteita ja akun, jolla pärjää reissussa, niin ne ovat järjestään yli 50 000 euroa.”
Kommunikointiin viranomaisten kanssa hän on tyytyväinen. Sen sijaan pari tonnia on Varjorannan mielestä summa, joka ei saa ihmisiä rynnimään autokaupoille. Kovan verotuksen takia valtio jää hänen mukaansa jokaisessa rahaskenaariossa voitolle.
”Esimerkiksi 5 000–7 000 euroa, sitten sillä tuella olisi merkitystä.”
