Helmikuussa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden istuntosalissa naurettiin.
”Me olemme oikeusistuin. Emme todella tunne näitä asioita. Tässä eivät ole yhdeksän suurinta internetin asiantuntijaa”, sanoi tuomari Elena Kagan.
Letkautus nauratti salissa olleita ihmisiä – niin sanoo istunnon pöytäkirja – mutta sen sisältö on vakava. Niin myös istunnon aihe.
Se on tapaus, joka voisi rikkoa yhden internetin peruspilareista. Se voisi pysyvästi muuttaa sitä perustaa, jolle internetin pienet ja suuret yhtiöt on Yhdysvalloissa rakennettu.
Samalla se on osa laajempaa keskustelua teknologiayhtiöiden sääntelystä ja laillisista vastuista.
Pohjimmiltaan oikeutta kuitenkin käydään siitä, voiko internetjätti Googlea pitää osavastuullisena terrori-iskusta siksi, että sen algoritmi käsittelee myös ääriryhmille tarkoitettuja sisältöjä?
Yhdysvalloissa internetyhtiöitä on 90-luvun puolivälistä asti suojellut 26-sanainen lakitekstin pätkä. Yhdysvaltalainen professori Jeff Kosseff jopa kirjoitti lainkohdan synnystä kirjan, jonka nimeksi tuli ”26 sanaa, jotka loivat internetin”.
Tarkkaan ottaen kyse on vuoden 1996 viestinnän säädyllisyydestä säätävän lain pykälästä 230. Siinä sanotaan, että ”vuorovaikutteisen tietokonepalvelun” käyttäjää tai tarjoajaa ei tule kohdella jonkun toisen tuottaman informaatiosisällön puhujana tai julkaisijana.
Käytännössä lainkohta tarkoittaa, että internetalustaa ylläpitävää yritystä tai henkilöä ei lähtökohtaisesti voida haastaa oikeuteen sisällöstä, jonka joku muu julkaisee sen alustalla.
Pykälän mukaan alustat saavat myös vapaaehtoisesti rajoittaa muun muassa siveettömän, hyvin väkivaltaisen tai ahdistelevan sisällön saatavuutta, kunhan ne toimivat ”hyvässä tahdossa”. Siis käytännössä valvoa alustan sisältöä hyväksi näkemällään tavalla.
Lainkohtaa on pidetty yhtenä syynä internetyhtiöiden kovaan kasvuun, mutta se on herättänyt myös kritiikkiä.
Jotkut ovat katsoneet sen antavan internetyhtiöille epäreilun vapaudu vankilasta -kortin, jonka avulla ne voivat luistaa kaikesta vastuusta. Se on myös vanhaa sääntelyä, ajalta ennen nykyisen kaltaisia algoritmeja ja jokapäiväistynyttä internetiä.
”Kaikki yrittävät parhaansa mukaan tajuta, kuinka tämä algoritmeja edeltävä säädös soveltuu algoritmien jälkeiseen maailmaan”, tuomari Kagan sanoi helmikuisessa korkeimman oikeuden istunnossa.
Algoritmit ovat myös korkeimman oikeuden pohdittavana olevan oikeusjutun keskiössä.
Kanteen juuret ovat marraskuussa 2015 Pariisissa tehdyissä terrori-iskuissa, jossa kuoli 130 viatonta ja seitsemän terroristia.
Yksi iskussa kuolleista oli 23-vuotias yhdysvaltalainen opiskelija Nohemi Gonzalez.
Hänen perheensä katsoo, että Googlen omistama videoalusta Youtube on osavastuussa tapahtuneesta, koska sen algoritmit suosittelevat Isis-terroristijärjestön videoita niistä kiinnostuneille käyttäjille. Kanteessa ei kuitenkaan väitetä, että juuri Pariisin iskun takana olleet terroristit olisivat radikalisoituneet Youtuben kautta.
Nohemi Gonzalezin perheenjäsenet kuuntelivat asianajaja Eric Schnapperin lausuntoa korkeimman oikeuden talon edustalla Washingtonissa helmikuun lopussa.
Helmikuun istunnossa Gonzalezin perheen asianajaja Eric Schnapper sanoi korkeimmalle oikeudelle, että kanne keskittyy erityisesti Youtuben suositteluominaisuuteen.
Järjestelmään, jossa Youtuben algoritmi ehdottaa katsojalle seuraavia videoita edelliseen videoon ja käyttäjän aiempiin katselutottumuksiin perustuen.
Gonzalezin perheen tulkinnan mukaan pykälä 230 ei suojele alustaa tässä tapauksessa, koska videoita suositteleva algoritmi on Youtuben omaa aktiivista puhetta, ei alustasta riippumattoman ulkoisen käyttäjän tekosia.
Schnapperin mukaan algoritmin suosittelemat videot voidaan rinnastaa sähköpostiin, jonka vastaanottajaa kehotetaan katsomaan tietty video.
Korkeimman oikeuden tuomarit suhtautuivat Schnapperin argumenttiin pääosin skeptisesti. Heitä tuntui huolettavan erityisesti Schnapperin argumentin laajuus.
Asianajajan mukaan pykälä 230 ei suojaa esimerkiksi Facebookin tai Twitterin algoritmeja, joiden avulla kunkin käyttäjän henkilökohtainen syöte rakennetaan.
Nekin ovat Schnapperin mukaan someyhtiöiden aktiivisia suosituksia – siis yhtiöiden omaa puhetta.
Algoritmit ovat nykymuotoisessa internetissä kaikkialla, joten Gonzalezin perheen ajama tulkinta muuttaisi koko internetin perustuksia ainakin Yhdysvalloissa.
Korkeimman oikeuden tuomarit eivät ehkä ole asian suurimpia asiantuntijoita, mutta hekin totesivat istunnossa, että internetin valtava sisältömeri on järjesteltävä jotenkin.
Kanteen toinen osapuoli, Youtuben emoyhtiö Google, vei tämän argumentin vielä pidemmälle.
”Käyttäjien auttaminen neulan löytämisessä heinäsuovasta on eksistentiaalisen tarpeellista internetissä”, sanoi Googlen asianajaja Lisa Blatt helmikuun istunnossa.
Blatt maalasi oikeuden edessä rajun kuvan siitä, mitä tämän suojan katoaminen tarkoittaisi.
Hänen mukaansa se pakottaisi internetyhtiöt valitsemaan joko äärimmäisen tiukan valvontalinjan, jossa kaikki vähänkään kyseenalainen sisältö siivotaan alustalta pois, tai hyväksymään kaiken alustalle ladatun sisällön, oli se miten vastenmielistä tahansa.
Tuomarit vaikuttivat olevan skeptisiä myös Blattin tulkinnan laajuudesta. Blattin mukaan pykälä 230 nimittäin suojaa paitsi suurten internetyhtiöiden yleisiä algoritmeja, mutta myös avoimesti halventavaa tai vaikka Isisin tuottamaa sisältöä suosivaa algoritmia.
Korkeimman oikeuden odotetaan antavan ratkaisunsa tapauksessa vielä kesäkuussa päättyvän istuntokautensa aikana.
Sillä on paraikaa harkinnassaan toinenkin lähes samankaltainen tapaus. Siinä oikeutta pyydetään päättämään, voiko Twitterin, Facebookin ja Googlen kaltaisia yhtiöitä haastaa oikeuteen toisessa terrori-iskussa kuolleen henkilön tapauksessa, koska yhtiöt ovat antaneet Isisin toimia alustoillaan.
Mikäli tuomarit päättävät, että yhtiöitä ei voi haastaa oikein tässä tapauksessa, kaatuu myös Gonzalezin perheen tapaus.
Keskustelu internetin yhtiöiden vastuista ei joka tapauksessa pääty korkeimman oikeuden ratkaisuun.
Monien mielestä internetyhtiöiden sääntelyä pitäisi uudistaa nopeasti myös Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Euroopan Unioni hyväksyi viime vuonna uuden digipalvelusäädöksen, jossa internetyhtiöiden vastuita lisätään ja tarkennetaan.
Myös korkeimman oikeuden tuomarit totesivat Gonzalezin ja Googlen välisessä istunnossa useaan otteeseen, kuinka lainsäädännöllinen ratkaisu tilanteeseen voisi olla oikeudellista päätöstä parempi.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden sanoi tammikuussa The Wall Street Journalissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että pykälä 230 pitäisi uudistaa perinpohjaisesti.
”Suurten teknologiayhtiöiden tulee ottaa vastuu levittämästään sisällöstä ja käyttämistään algoritmeista”, Biden kirjoitti.
Gonzalezin ja Googlen välisessä kuulemisessa helmikuussa puhui myös Bidenin hallinnon edustaja, joka argumentoi ainakin The New York Timesin mukaan pääosin Gonzalezin perheen näkemyksen mukaisesti.
Terrori-iskussa kuolleen Nohemi Gonzalezin äiti ja isäpuoli korkeimman oikeuden talon edustalla Washingtonissa helmikuun lopussa.
Maaliskuun alkupuolella CNN kertoi, että Yhdysvaltain senaatissa on kasvavaa puoluerajat ylittävää tukea pykälä 230:n uudistamiselle.
”Tässä on viesti suurille teknologiayhtiöille: uudistus on tulossa. En pysty ennustamaan, että se tapahtuisi seuraavien parin viikon tai kuukauden aikana, mutta kuulemme Yhdysvaltain kansalaisilta kasvavan konsensuksen ja vaatimuksen, että meidän täytyy toimia puoluerajat ylittävällä tavalla”, sanoi demokraattisenaattori Richard Blumenthal CNN:n mukaan.
Vanhan internetlain uudistaminen on merkittävä asia, varsinkin kun teknologinen kehitys kiitää jo täyttä kyytiä syvemmälle tekoälysovellusten maailmaan. Siihen saatiin esimakua jo Gonzalezin ja Googlen välisen tapauksen käsittelyssä, kun konservatiivituomari Neil Gorsuch vaikutti puolivahingossa linjanneen Chat GPT:n kaltaiset keskustelevat tekoälysovellukset pykälän 230 ulkopuolelle.
”Tekoäly tuottaa runoja, se tuottaa polemiikkeja jo tänään. Tätä voidaan pitää sisältönä, joka menee sisällön valitsemista, analysoimista tai luokittelua pidemmälle. Ja se ei ole suojattua”, Gorsuch sanoi.
