Suurilla pääomasijoittajilla oli vuoden 2022 lopussa enemmän sijoitettavaksi kohdennettuja varoja eli niin kutsuttua ”kuivaa ruutia” kuin koskaan aiemmin, vaikka maailman yrityskauppamarkkina notkahti merkittävästi viime vuonna, kertoo amerikkalaisen Bain & Companyn vuosittainen selvitys maailman yrityskaupoista.
Edellisestä raportista kävi ilmi, että institutionaaliset sijoittajat olivat tehneet 3 400 miljardin dollarin verran sijoitussitoumuksia rahastoihin, jotka sijoittivat varoja pörssin ulkopuolisiin yritysostoihin.
Vuoden 2022 lopussa tuo rahamäärä oli kasvanut 3 700 miljardiin dollariin.
Määrä riittäisi vertailutavasta riippuen 3–5 vuoden yritysostoihin vuoden 2019 tasolla, vaikka sijoittajat eivät antaisi dollariakaan uutta rahaa näihin rahastoihin.
Bain & Company listaa yritysten keskinäisiä yrityskauppoja ja yhdistymisiä myös Global M&A Report -selvityksessään. Yritysten keskinäisiä yhdistymisiä ja yritysostoja kutsutaan strategisiksi yrityskaupoiksi (Mergers & Acquisition), ja niitä käsitellään tilastoinnissa erillään.
Kun nämä strategiset yritysten väliset kaupat ja pääomasijoittajien tekemät kaupat lasketaan yhteen, päädytään viime vuoden yrityskauppojen osalta arvoon 3 800 miljardia dollaria.
Se on yli kaksi tuhatta miljardia pienempi kuin vuoden 2021 ennätysvuosi, jolloin yrityskauppoja tehtiin maailmassa yhteensä 5 900 miljardin dollarin edestä.
Bainin Suomen-konttorin johtaja Jani Kelloniemi myöntää, että pudotus oli raju.
”Mutta pitkän ajan trendi on yhä vuoden 2020 yläpuolella”, Kelloniemi sanoo.
Konsulttiyhtiö Bain & Companyn Suomen-konttorin johtaja Jani Kelloniemi.
”Vuonna 2008 yrityskauppoja tehtiin tuhannella miljardilla dollarilla, nyt määrä oli liki nelinkertainen”, hän vertaa.
Bainin raportista käy ilmi, että vuoden 2022 alku enteili vielä uutta yrityskauppojen huippuvuotta, mutta toinen vuosipuolisko oli surkea.
Yritysten välisissä yhdistymisissä eli niin sanotuissa strategisissa yrityskaupoissa kaupankäynti kiihtyi maailmanlaajuisesti toukokuuhun saakka, Kelloniemi kertoo.
”Musiikki jatkui kesäkuuhun asti, mutta kesälomien jälkeen maailma näytti aivan erilaiselta”, Kelloniemi tiivistää tunteet.
Sitten Yhdysvaltain keskuspankin korkopäätös kesäkuun puolivälissä hiljensi kaupanteon.
Yrityskauppojen hupeneminen vuoden jälkimmäisellä puoliskolla selittyy osin sillä, että pankkivetoinen yrityskaupparahoitus tyrehtyi korkojen noustessa.
Pitkissä yrityskauppaneuvotteluissa pankit joutuvat usein jo neuvottelujen alkuvaiheessa sitoutumaan johonkin lukittuun korkotasoon.
Kun korot lähtivät nousuun, pankit kärsivät merkittäviä tappioita.
Esimerkiksi uutistoimisto Bloomberg on arvioinut, että amerikkalaiset pankit kärsivät keväällä yli miljardin dollarin tappiot rahoittaessaan pilvipalveluyhtiö Citrixin 15 miljardin dollarin kauppaa.
Bainin selvityksestä käy myös ilmi, että vuonna 2021 muodissa olleiden spac-yhtiöiden (special purpose acquisition companies) suosio romahti.
Näissä listautuneissa ”yllätyspussi”-yhtiöissä sijoittajat antoivat varansa tunnettujen sijoittajien kuoriyhtiöiden käsiin, jotta he ostaisivat yhtiöön jonkin lupaavan pörssin ulkopuolisen yhtiön.
Pohjoismaissa buy-out-yrityskauppojen määrä ja yhteenlaskettu arvo kasvoivat viime vuonna. Buy-out-rahastot ostavat listaamattomia yrityksiä tai niiden osia joko yhdessä entisen johdon kanssa tai ilman entisen johdon osallistumista. Rahastot voivat myös ostaa yhtiöitä pois pörssistä.
Suomi ja Pohjoismaat ovat markkinoina niin pieniä, että jo muutama iso kauppa voi muuttaa yhden vuoden lukuja merkittävästikin, Kelloniemi sanoo.
”Aktiviteetti on kasvamaan päin. Viime vuonna ei nähty megadiilejä”, Kelloniemi selittää lukuja.
Kun Bain & Company viime vuonna julkisti yrityskaupparaporttinsa, maailma oli toipumassa pandemiasta.
Sen jälkeen erilaisia uusia talouden ennustettavuutta heikentäviä epävarmuustekijöitä on tullut useammasta lähteestä kuin vuosikymmeniin.
”Geopoliittinen ympäristö, Venäjän ja Ukrainan markkinoiden poistuminen, tarjontatekijöiden saatavuushaasteet, energiahuolet, inflaatio, keskuspankkien korkopäätökset ja sitä kautta arvonmuutokset listatuista yhtiöistä, velan saatavuus ja reaalitalouden heikkeneminen”, Bain & Companyn Suomen-konttorin osakas Pyry Vauramo listaa.
”Vuoden 2022 alussa mikään näistä ei ollut uhkana. Nyt ne ovat realisoituneet.”
”Moni sijoitusammattilainen kohtaa inflaation ja kohonneet korot ensimmäistä kertaa työurallaan. Itsekin olin vasta aloittelemassa työuraani, kun Lehman kaatui vuonna 2008”, Bain & Companyn partneri Pyry Vauramo sanoo.
Samaan aikaan yritysten rakenteita ravistelevat niin teknologinen ja digitaalinen murros, ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen ja hallintotapaan liittyvät vaatimukset ja vihreän siirtymän pakko.
”Tällöin lyhyen aikavälin ennusteita yrityskauppojen tulevaisuudesta tai arvostuksesta on vaikea tehdä”, Kelloniemi sanoo.
Tyypillisesti rahastot sijoittavat sijoittajilta saamansa rahat reilusti alle viiden vuoden kuluessa sitoumusten annosta.
Institutionaalista sijoittajista 80 prosenttia on joko pitämässä ennallaan tai lisäämässä sijoituksiaan yritysostorahastoihin. Tieto ilmenee Bain & Companyn loppuvuonna 2022 tekemästä kyselystä.
Syynä on se, että historiallisten tuottojen valossa tällaiset ”vaihtoehtoissijoitukset” ovat tuottaneet selvästi paremmin kuin vertailukohtana käytetyt Yhdysvaltain, Euroopan tai Aasian keskeiset pörssi-indeksit.
Bainin vertailun mukaan tällaiset yrityskauppasijoitukset hakkaavat osakeindeksit niin vuoden kuin 20 vuoden tarkastelujaksolla.
Arviolta noin 90 prosenttia pörssin ulkopuolisiin yhtiöihin tehdyistä sijoituksista on institutionaalisten sijoittajien kuten eläkeyhtiöiden tekemiä, Vauramo kertoo.
Yli 100 000 dollarin sijoitusvarallisuuden omistavilla yksityishenkilöillä on selvityksen mukaan jokseenkin saman verran sijoitusvarallisuutta kuin institutionaalisilla sijoittajilla yhteensä – ja heistä yli miljoonan dollarin sijoitusvarallisuuden omistavien yksityishenkilöiden osuus on reilu puolet, Vauramo kertoo.
”Jos tämä sijoitusomaisuus kohdistuu sijoitustuotteiden kehittyessä yhä enemmän buy-out-rahastojen kaltaisiin vaihtoehtoissijoituksiin, pääomasijoitusalan kasvu voi hyvin jatkua entisestään pitkällä aikavälillä”, Vauramo arvioi.
Vaihtoehtoiset sijoitukset ovat juuri niitä pörssin ulkopuolisia tai pörssistä pois ostettavia yhtiöitä, joita erilaiset pääomasijoitusrahastot hallinnoivat.
Bainin selvityksestä käy ilmi, että yksityisistä sijoittajista vaihtoehtoissijoituksia ovat tähän mennessä tehneet suurelta osin lähinnä yli 30 miljoonaa dollaria omistavat ”ultrarikkaat” yksityishenkilöt tai tällaisten sukujen sijoitusorganisaatiot.
Pääomasijoittajat etsivät aliarvostettuja yhtiöitä, joiden tuloksenteon ne uskovat voivansa kääntää toimillaan nousuun, jonka jälkeen yhtiö myydään joko seuraavalle sijoittajajoukolle tai listataan pörssiyhtiöksi.
Globaaleissa buy-out-kohteissa ostetun yrityksen arvostus oli viime vuonna 10,7 kertaa yhtiön käyttökate, kun se edellisvuonna oli 11,9.
Käyttökate kertoo, paljonko rahaa jää jäljelle, kun liikevaihdosta vähennetään vain yhtiön toimintakulut muttei esimerkiksi poistoja ja rahoituskuluja.
Yhdysvalloissa arvostuskertoimet viime vuoden buy-out-kaupoissa yllättäen jopa nousivat.
”Syynä oli se, että ostot kohdistuivat 2022 parempilaatuisiin yhtiöihin. Ja markkinoilla oli niin paljon rahaa”, Kelloniemi sanoo.
Yritysten strategisissa yritysostoissa hinnat sen sijaan usein laskivat samaa vauhtia pörssikurssien kanssa.
Kelloniemi kertoo, että näissä yrityskaupoissa arvostustasot olivat viime vuonna käyttökatteeseen suhteutettuna jo alhaisimmillaan kymmeneen vuoteen.
Eniten arvostustasot ovat heikentyneet teknologia- ja terveydenhuoltoalan kasvuyhtiöissä, joiden arvoa on laskettu lähinnä niiden tulevaisuuden mahdollisten kassavirtojen perusteella.
Kun korot nousevat, tämän päivän arvoon laskettujen tulevien kassavirtojen arvo vähenee.
Vauramon mukaan yrityskauppamarkkinaa vaivaa paraikaa jonkinasteinen kohtaanto-ongelma.
Korkojen nousu on laskenut monen pörssiyhtiön arvoa, ja samanaikaisesti rahastojen omistamia yhtiöitä ei haluta listata pörssiin alihintaan. Jos nämä yhtiöt tarvitsevat lisärahoitusta, entiset omistajat hoitavat rahoituksen usein mieluummin omista varoistaan kuin päästävät uusia omistajia mukaan alehintaan.
Vauramo ennustaa, että listaamattomien yhtiöiden myyjät ja ostajat eivät löydä yhteistä ymmärrystä oikeasta hintatasosta niin kauan kuin pörssiyhtiöiden osakkeiden hinnat vaihtelevat paljon, eli volatiliteetti on suurta.
”Myyjä ajattelee, että hinnoissa on väliaikainen dippi. Ostaja taas ei halua maksaa eilisen hintaa, jos hinnat ovat laskeneet.”
Kelloniemi ennustaa, että yrityskauppamarkkinoilla epävarmat ajat jatkuvat vielä jonkin aikaa.
”Epävarmuutta tulee niin monesta paikasta, että vaikea nähdä että ongelmat ratkeaisivat. Voi toki olla, että loppuvuodesta on selkeämpää.”
