Entinen pääministeri Sanna Marin ei jatka Sdp:n puheenjohtajana syyskuussa järjestettävän puoluekokouksen jälkeen.
Toistaiseksi Marin on vakuuttanut jatkavansa nyt rivikansanedustajana. Kansalaiset valitsivat hänet tehtävään roimalla äänimäärällä.
Marin on jo sanonut, ettei hänelle ole tarjottu mitään kansainvälisiä tehtäviä eikä hän ole käytettävissä Sdp:n presidenttiehdokkaaksi.
Sanoista huolimatta spekulaatiot käyvät kuumana. Juuri ennen vaalipäivää julkaistussa HS:n jutussa kerrotaan, että yleisen veikkauksen mukaan Marinille saattaa olla tarjolla kiinnostavia kansainvälisiä tehtäviä.
Aiemmin tällä viikolla Marinin puoliso Markus Räikkönen kertoi jättävänsä työpaikkansa Headline VC -sijoitusyhtiössä. Räikkönen ei kertonut vielä jatkosuunnitelmistaan.
Valtio-opin professori Kimmo Grönlund muistuttaa, että kansanedustajan työ ei ole mikä tahansa työ.
”Voihan se olla, että hän nyt haluaa hetken olla kansanedustajana, ja ehkä hänellä olisi myös tietynlainen velvollisuus niille äänestäjille. Hän on saanut niin valtavan mandaatin kansalaisilta”, Grönlund sanoo.
Vaakakupissa siis luulisi painavan sen, että kansalaiset ovat kovalla äänivyöryllä valinneet juuri Marinin edustamaan heitä.
”Kansanedustajan tehtävä on hieno tehtävä. Toivoisi, että poliitikoilla olisi myös demokratiapalo, että he ottaisivat nämä tehtävät tosissaan.”
Kansainvälisten huipputehtävien puolesta taas puhuu Marinin täysin poikkeuksellinen suosio ja noste ulkomailla. Grönlund sanoo, ettei Suomen entisen pääministeripuolueen vaalitulos ole koskaan aiemmin ollut yhtä valtava uutinen maailmalla kuin nyt.
”Jos ajattelee vain hänen [Marinin] omalta kannaltaan, hänellä on varmasti paljon kysyntää”, Grönlund sanoo.
Tässä vaiheessa kaikki keskustelu tulevista tehtävistä on vasta pohdintaa, koska Marin ei ole itse kertonut olevansa menossa mihinkään.
”Pitäisi ensinnäkin tietää, onko hän kiinnostunut poliittisista tehtävistä vai sellaisista, joihin tyypillisesti ex-poliitikot lähtevät”, Grönlund sanoo.
Yksi vaihtoehto voisi olla lähteä johtamaan jotakin kansainvälistä järjestöä. Näitä tehtäviä löytyisi esimerkiksi YK:sta, sen alajärjestöistä tai OECD:sta.
Kova kuhina käy myös sen kysymyksen ympärillä, voisiko Marin nousta huippuvirkoihin Euroopan unionissa. Yksi vaihtoehto olisi hakeutua seuraavissa EU-vaaleissa Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen PES:n kärkiehdokkaaksi.
Tämä vaatisi halukkuuden lisäksi sitä, että Marin valittaisiin niin sanotuksi spitzen-kandidaatiksi. Jos Marin menestyisi kärkiehdokkaana, EU:n huipputehtävät voisivat olla hänelle auki.
Poliittisten ja järjestöjen johtotehtävien lisäksi poliitikot voivat siirtyä esimerkiksi työelämäprofessoria vastaaviin paikkoihin vaikkapa yliopistoihin ulkomailla. Tästä esimerkkinä on Harvardissa aikaa viettänyt Esko Aho.
Aiemmin maaliskuussa kerrottiin, että yhdysvaltalainen New York University (NYU) myöntää Marinille yliopiston kunniatohtorin arvonimen toukokuussa.
Eräs ajallisesti kiinnostava paikka on Naton pääsihteerin tehtävä, joka avautuu kun Jens Stoltenberg lopettaa tehtävässä syksyllä. Hänen seuraajansa on tarkoitus valita lokakuussa.
Suomi on kuitenkin vasta tällä viikolla hyväksytty Naton jäseneksi, eikä kenelläkään suomalaisella poliitikolla ole kokemusta Nato-maan johtamisesta.
Puoluetaustan sen sijaan ei pitäisi olla ongelma, koska myös Stoltenberg tulee työväenpuolueen johdosta. Hän oli Norjan pääministeri vuosina 2005–2013.
Stoltenbergin edeltäjä Anders Fogh Rasmussen taas on Tanskan entinen pääministeri.
Norja ja Tanska kuuluvat Naton perustajamaihin.
Toisaalta Grönlund ei pidä Nato-pestiäkään täysin mahdottomana Marinille. Se saattaisi vaatia sitä, että Nato haluaa lähettää Venäjälle tietynlaisen viestin.
Vaikka Marinin saama kansainvälinen hehkutus on aivan omaa luokkaansa, hän ei olisi ensimmäinen suomalainen ex-ministeri, joka jättää kansanedustajan tehtävät lähteäkseen ulkomaille.
Suomen perustuslain mukaan eduskunta voi myöntää kansanedustajalle vapautuksen tehtävästä, jos eroon on hyväksyttävä syy. Kansanedustajan tehtävät voi myös keskeyttää Euroopan parlamentin jäsenyyden ajaksi.
Kokoomuksen kansanedustaja, entinen pääministeri Alexander Stubb lähti vuonna 2017 eduskunnasta Euroopan investointipankin (EIB) varapääjohtajaksi. Hän työskentelee rauhanjärjestö CMI:n hallituksen puheenjohtajana ja Firenzessä sijaitsevan EU-yliopiston professorina.
Entinen puolustusministeri Carl Haglund lähti politiikasta vuonna 2016. Tuolloin hän siirtyi kiinalaisen Sunshine Kaidi New Energy Groupin varatoimitusjohtajaksi. Nykyään hän johtaa eläkeyhtiö Veritasta.
Entinen pääministeri ja keskustan kansanedustaja Mari Kiviniemi siirtyi vuonna 2014 Pariisiin OECD:n apulaispääsihteeriksi ja työskenteli tehtävässä neljä vuotta. Nyt hän on Kaupan liiton toimitusjohtaja.
Entinen pääministeri ja Sdp:n pitkäaikainen puheenjohtaja, nyt 81-vuotias Paavo Lipponen (sd) jätti eduskunnan vuonna 2008, jolloin hän lähti kansainvälisiin tehtäviin edistämään venäläis-saksalaista Nord Stream -kaasuputkihanketta.
Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö jäi vuonna 2003 pois eduskunnasta ja ryhtyi myös EIB:n varapääjohtajaksi. Hän palasi eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa ja kahmi historiallisen äänimäärän kokoomuksen ehdokkaana.
Pääministerinä ennen Lipposta toimineelle keskustan Esko Aholle myönnettiin vapautus täysistuntotyöstä hänen liityttyään vierailevaksi luennoitsijaksi Harvardin yliopistoon vuosina 2000–2001. Ennen tätä Aho oli hävinnyt presidentinvaalit niukasti Tarja Haloselle.
Lue lisää: Ihmiset eivät ymmärrä, sanoo Kiina-ymmärryksen edistäjäksi siirtynyt Esko Aho
Kansanedustajan työt lopetettuaan Aho on työskennellyt maailmalla muun muassa Nokian konsulttina, Harvardin yliopiston senior fellow -tehtävissä, Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan alkuun saakka venäläisen Sberbankin hallituksen jäsenenä ja nykyisin Kiinan-suhteita edistävän China Officen hallituksen puheenjohtajana.
