Elintarviketeollisuus ja kaupan ala suhtautuvat kielteisesti terveysperusteiseen valmisteveroon, koska se olisi vaikea säätää ja olisi ”hallinnollinen painajainen” yrityksille.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Markku Tervahauta ehdotti keskiviikkona HS:n haastattelussa sokeri-, suola- ja rasvaveron mahdolliseksi malliksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö Sosten pari vuotta sitten esittelemää mallia.
Mallissa vero riippuisi Sydänliiton ja Diabetesliiton Sydänmerkki-kriteeristöstä. Mallissa Sydänmerkki-tuotteet olisivat verottomia, ja lisäksi mallissa olisi kaksi muuta veroluokkaa.
Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Mikko Käkelä sanoo, että Sosten malli ei ole ratkaisu terveysperusteiseksi veroksi. Hänen mukaansa malli on ”naiivi” ja ”yksinkertaistettu” sekä perustuu pelkkään toivomukseen, että ruoan kuluttajahinnan nosto muuttaisi kuluttajakäyttäytymistä.
”Mallissa ei ole ajateltu, että samassa tuotekategoriassa voi olla edullisempi ulkomainen tuontituote. Vero voi ohjata kuluttajakäyttäytymistä siten, että kuluttaja ostaakin kotimaisen tuotteen sijasta samantyyppisen ulkomaisen tuontituotteen”, Käkelä sanoo.
”Silloin terveysvaikutusta ei synny ja tuotteen työllistävä vaikutus katoaa Suomesta.”
Ruoan terveysvero koskisi sekä kotimaisia että ulkomaisia elintarvikevalmistajia, mutta vero lisäisi pelkästään kotimaisten valmistajien hallinnollista raportointia.
Kotimaiset yritykset joutuisivat raportoimaan viranomaisille, kuinka paljon tuotteissa on sokeria, suolaa ja rasvaa. Ulkomaisilla valmistajilla vastaavaa raportointivelvollisuutta ei olisi, koska tuotteet tulevat Suomeen tullin kautta.
Käkelän mukaan Sosten terveysveromalli olisi myös syrjivä, koska se kohdistuisi vain pakattuihin elintarvikkeisiin.
”Näin ei EU:ssa saa tehdä. Mallin pitäisi koskea sekä pakattuja että pakkaamattomia elintarvikkeita. Millä tavalla kahvilat, konditoriot ja ravintolat joutuisivat veron piiriin ja kuinka ne raportoivat? Siitä tulisi ruoka-alalle hallinnollinen painajainen, jolla olisi vaikutusta aina maatalouteen asti”, Käkelä sanoo.
Myös Kaupan ala vastustaa yleisesti terveysperusteisia veroja.
”Kaupalla on yleisesti kielteinen kanta tämäntyyppisiin veroihin, jotka on tehottomia ja vaikeasti kohdennettavia. Näistä veroista aiheutuu paljon byrokratiaa”, sanoo Kaupan liiton toimitusjohtaja Mari Kiviniemi.
Suomessa oli vuosina 2011–2017 käytössä terveysperusteinen makeisvero. Se kohdistui makeisiin, jäätelöihin ja virvoitusjuomiin. Suomi joutui luopumaan verosta, koska Euroopan komissio katsoi sen vääristävän kilpailua.
”Käytössä ollut sokerivero osoittaa, että tällaisten verojen säätäminen on hirveän vaikeaa.”
Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto sanoo, että terveysperusteisten verojen ”oikeudenmukainen” säätäminen on aikaisempien kokemuksien perusteella vaikeaa. Hän tarkoittaa oikeudenmukaisuudella sitä, että vero kohtelisi kaikkia tuotteita samalla tavalla.
Elintarvikkeita ovat jo kallistaneet koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset, ja terveysvero nostaisi Luodon arvion mukaan entisestään ruoan hintaa.
”Jos ruoan hinta nousee yhä enemmän, kuluttajien ravitsemukseen voi tulla isoja muutoksia. Ravitsemussuosituksissakin sanotaan, että yksittäiset ravintoaineet eivät edistä tai heikennä terveyttä vaan ruokavalion kokonaisuus ratkaisee.”
Elintarviketeollisuuden Käkelä sanoo, että alan investointihaluja on jo heikentänyt energiakriisin ja korkojen nousun lisäksi poliittinen epävarmuus mahdollisesta terveysverosta.
Etujärjestön investointikyselyn mukaan alan piti investoida viime vuonna 1,1 miljardia euroa Suomeen, mutta summa jäikin 400 miljoonaan euroon.
”Poliittinen riski terveysverosta aiheutti sen, että monet yritykset ovat ottaneet aikalisän”, Käkelä sanoo.
