Metsäjätti UPM:n ilmoitus Venäjä-toimintojensa myymisestä on herättänyt kysymyksiä Venäjällä.
Pörssitiedotteessaan 3. huhtikuuta UPM ilmoitti hyvin niukkasanaisesti, että Venäjä-liiketoiminnot on ostanut Gungnir Wooden Products Trading -yhtiö. UPM ei kertonut kauppahintaa, Gungnirin omistajaa tai mitään muutakaan ostajan taustoista.
Kaupassa omistajaa vaihtoivat UPM:n Novgorodin lähellä oleva Tšudovon koivuvaneritehdas, tarralaminaattivalmistaja Raflatacin terminaali, puunhankintaorganisaatio sekä yhtiön myyntiorganisaatio konsernitoimintoineen.
HS pyysi UPM:ltä lisätietoja ostajan taustoista, mutta niitä ei annettu.
”Ostaja on olemassa oleva yhtiö, joka on läpäissyt asianmukaisen due diligence -prosessin”, vakuuttaa viestintäjohtaja Markku Herrala.
Herralan mukaan kaupan yhteydessä on sovittu, että asiasta ei kerrota enempää.
UPM on investoinut voimakkaasti Tšudovon-tehtaaseen. Vuonna 2019 sinne valmistui 50 miljoonan euron laajennushanke.
Venäjän mediassa kauppaa on ehditty epäilemään jopa jonkinlaiseksi hämäykseksi.
”Kaupan salamyhkäisyys ja tietojen puute ostajayhtiöstä voivat viitata siihen, että UPM yrittää pitää liiketoiminnan kontrollissaan huolimatta virallisesta vetäytymisilmoituksesta”, sanoi moskovalaisen Plehanovin yliopiston rahoituksen apulaisprofessori Mihail Gordienko Kommersant-lehden haastattelussa huhtikuun alussa.
UPM:n vetäytyminen näyttääkin salamyhkäiseltä verrattuna esimerkiksi Valioon tai Nokian Renkaisiin, joiden Venäjän-liiketoimintojen ostajat ovat olleet entuudestaan tunnettuja toimijoita.
Valion liiketoiminnan osti elintarvikeyhtiö Velkom Group ja Nokian Renkaiden öljy-yhtiö Tatneft.
Mikä yritys on UPM:n kanssa kaupat tehnyt Gungnir Wooden Products Trading?
Sen taustoja voi jäljittää UPM:n Venäjän-toimintaa aiemmin harjoittaneiden yhtiöiden kautta.
UPM:llä on ollut kaksi yhtiötä Venäjällä: Pietariin rekisteröity UPM Kymmene sekä Tšudovoon rekisteröity UPM-Kymmene Tšudovo.
Molempien omistaja on ollut suomalainen UPM-Kymmene RUS Holdings -yhtiö.
Vuodenvaihteessa sen nimi vaihtui Astronaut RUS Holdingsiksi, ja samalla UPM:n edustajat lähtivät hallituksesta. Heidän tilalleen tulivat asianajaja Kirill Tervo Helsingistä ja puuteknologiainsinööri Ernst Pfefferkorn Itävallan Eisenstadtista.
Astronaut RUS ei ole tehnyt kaupparekisteriin ilmoitusta edunsaajista eli yrityksen omistajista.
Suomessa ja Venäjällä toimineen Tervon asianajotoimisto Ad Astra on erikoistunut yritysjärjestelyihin ja liiketoimiin ulkomaisten tahojen kanssa. Hän sanoo hoitaneensa suomen ja venäjän kielen taitoisena jo puolen tusinaa Venäjältä vetäytymiseen liittyvää yrityskauppaa.
Tervo ei halua kommentoida UPM-kauppaa, vaan vetoaa päämiehensä kanssa tekemään luottamukselliseen sopimukseen.
Tervon mukaan kaupalle ei haluta julkisuutta ”Venäjän viranomaisten kiristyneen politiikan vuoksi”.
UPM:n entisen yhtiön vastuuhenkilöksi ilmestynyt toinen mies, vuonna 1970 syntynyt Ernst Pfefferkorn, on työskennellyt puunjalostusteollisuuden johtotehtävissä Venäjällä vuodesta 2002.
Vuonna 2011 hänet nimitettiin Rusforest-nimisen yhtiön tekniseksi johtajaksi ja Siperian-sahojen kehittäjäksi. Rusforestin taustalla taas oli ruotsalainen liikemies Martin Hermansson.
Vaikuttaa siltä, että juuri Hermansson, 40, saattaa olla UPM:n Venäjän-kaupan takana.
Näin arvioi myös venäläinen Lesprom-uutistoimisto uutisessaan 3. huhtikuuta. Toimisto kertoo saaneensa tiedon yrityskaupasta Hermanssonin lähipiiristä.
Martin Hermanssonin profiilikuva Tadviser-sivustolla.
Linkedin-profiilissaan Hermansson kertoo asuvansa Kyproksen Pafoksella, mistä hän pyörittää metsäteollisuushankkeita Ruotsissa, Intiassa ja Kiinassa. Pitkän uran Venäjällä tehnyt Hermansson ei mainitse Linkedinissä mitään Venäjän-liiketoimistaan.
HS sai Hermanssonin kiinni viestillä ja kysyi uutistoimisto Lespromin tiedoista, joiden mukaan juuri hän olisi ostaja.
”Lesprom näyttää yhdistäneen UPM-tapaukseen vanhan Gungnir Industries -yhtiöni, joka lakkautettiin elokuussa 2022 ja jolla ei siten voi olla tapauksen kanssa mitään tekemistä”, Hermansson vastasi HS:lle.
Lesprom ei kuitenkaan uutisessaan edes väitä, että lakkautettu yritys olisi ostanut UPM:n toiminnot.
Hermanssonin mukaan uutistoimiston juttu ”perustuu huhuihin”, minkä takia hän harkitsee oikeusjutun nostamista Lespromia vastaan väärän tiedon levittämisestä.
”Sillä on kielteinen vaikutus liiketoimintaani myös täällä Kyproksella, missä nykyään asun.”
Hermanssonin viestit asettuvat outoon valoon, kun HS selvittää asiaa Suomen kaupparekisteristä.
Sieltä käy ilmi, että UPM:n Venäjän-yhtiö on siirtynyt nimenomaan Hermanssonin edustaman yrityksen omistukseen.
Kaupparekisterin asiakirjan mukaan UPM:n kanssa kaupat tehnyt Gungnir Wooden Products Trading on dubailainen yritys ja Hermansson sen johtaja. Dubain rekisteristä puolestaan selviää, että kyse on ”yhden henkilön yrityksestä”, joka on perustettu syyskuussa 2022.
Dubaissa tällaista yhtiömuotoa mainostetaan "mahtavana vaihtoehtona” yksittäisille omistajille, jotka haluavat rajata vastuitaan ja nauttia veroeduista.
Huhtikuun alussa perustetuilla verkkosivuillaan dubailaisfirma kertoo olevansa osa Hermanssonin perheen ruotsalaista Willwood-yhtiötä.
HS yritti vielä tiedustella Hermanssonilta hänen yhteydestään UPM-kauppaan, mutta Hermansson ei vastannut viestiin. Epäselväksi jää, miksi omistus on järjestetty Dubain kautta.
Dubai on Ukrainan sodan ja sen aiheuttamien sanktioiden myötä noussut esille paikkana, johon monet venäläiset vievät omaisuuttaan suojaan.
Kaupparekisteriin toimitetusta asiakirjasta selviää, että ostajayritys on dubailainen.
Hermanssonilla on värikäs tausta Venäjällä. Hän aloitti siellä liiketoimet parikymppisenä vuonna 2005, heti valmistuttuaan arvostetusta London School of Economicsista.
Metsä- ja sahaliiketoimintaa harjoittavan perheen vesa omisti Venäjällä Nord Timber -hakkuuyhtiötä. Sen kautta hänestä tuli yli miljoonan hehtaarin vuokrametsien hallinnoija Arkangelin alueella ja Siperiassa.
Myöhemmin Hermanssonista tuli Nord Timberiin yhdistyneen sahayhtiö Rusforestin toimitusjohtaja. HS:n tietojen mukaan hän joutui kuitenkin pian jättämään paikkansa.
Vuonna 2013 Hermansson perusti RFI-yhtiön. Se osti Itä-Siperiasta suuren Novojeniseiskin tehtaan, joka tuotti sahatavaraa, kuitulevyä ja puupellettejä.
Moscow Post -lehti väitti vuonna 2020, että Hermansson olisi saanut tehtaan haltuunsa arveluttavassa valtausoperaatiossa ja ajanut sen ylisuurilla lainoilla konkurssin partaalle.
Lehti syytti Hermanssonia myös ”barbaarisista” hakkuista, huonosta metsänhoidosta ja rahojen ohjaamisesta veroparatiiseihin. Hermanssonia epäiltiin vuonna 2015 Venäjällä myös verojen välttelystä, mutta häntä ei tuomittu.
HS kysyi Hermanssonilta myös näistä syytöksistä, mutta hän ei vastannut tiedusteluun.
Novojeniseiskin tehtaan pelastajaksi ja pääosakkaaksi tuli lopulta oligarkki-miljardööri Vladimir Jevtušenkovin Segeža Group -yhtiö. Hermansson jäi yrityksen hallitukseen, mutta hän sanoo jättäneensä paikkansa maaliskuussa 2022.
Venäjältä vetäytyminen on ulkomaalaisille yhtiöille vaativa tehtävä.
Venäjä edellyttää työläitä lupaprosesseja ennen kuin liiketoiminta saadaan laillisesti lopetettua tai siirrettyä uudelle omistajalle ja kauppahinta kotiutettua länsimaiseen pankkiin.
Lisäksi vetäytyvä yhtiö todennäköisesti joutuu myymään liiketoimintansa huomattavaan alihintaan. Joissain tapauksissa viranomaiset ovat jopa väläytelleet länsiomaisuuden kansallistamista.
Joulukuusta lähtien kaikkien ”epäystävällisistä maista” olevien yhtiöiden yrityskaupat on pitänyt hyväksyttää hallituksen alakomissiossa. Se määrää yrityskauppaa varten niin sanotun riippumattoman arvioitsijan.
Arvioitsija selvittää omaisuuden arvon, minkä jälkeen kauppahinnaksi määritetään puolet tästä arvosta. Jos myyjä haluaa rahat heti, sen pitää maksaa vielä kymmenen prosenttia summasta ”vapaaehtoisena lahjoituksena” valtiolle.
Ilman lahjoitusta rahoja voi tiettävästi joutua odottamaan jopa vuosia.
Vapaaehtoinen konkurssi taas on vetäytymistapana riskialtis, mikäli yhtiö haluaa turvata työntekijöiden ja paikallisen johdon oikeusturvan. Yhtiön alasajossa tapahtuvista virheistä voi Venäjällä saada jopa pitkän vankeusrangaistuksen.
Moni vetäytymisaikeistaan kertonut länsiyhtiö ei ole tosiasiallisesti lähtenyt Venäjältä.
Politico-lehti kertoi huhtikuun alussa sveitsiläisen St. Gallenin yliopiston tammikuussa julkistamasta tutkimuksesta, jossa käytiin läpi noin 1 400 G7-maihin tai Euroopan unioniin rekisteröityä yhtiötä, joilla oli tytäryhtiö Venäjällä. Tietolähteinä käytettiin muun muassa kansainvälistä Orbis-yhtiörekisteriä.
Tutkimuksen mukaan alle yhdeksän prosenttia länsiyrityksistä oli marraskuun 2022 loppuun mennessä vetäytynyt Venäjältä.
Vaikka yhtiö kertoisikin myyneensä Venäjä-toimintonsa, ilmoitettujen kauppojen todentaminen on vaikeaa. Politicon mukaan asian varmistamista voivat vaikeuttaa pelkästään venäläisten nimien monenkirjavat länsimaiset kirjoitusasut.
Takana voi olla myös tietoista sumutusta: Venäjällä yhtiön edustajaksi voidaan todellisen omistajan salaamiseksi ostaa asiaan liittymätön kadunmies jopa vodkapullolla.
Myös pörssiyhtiö UPM:n kauppaa on siis ehditty Venäjällä epäillä keinotekoiseksi. Yhtiö kiistää väitteen jyrkästi.
”Tiedotteessa kerromme, että olemme myyneet kaikki liiketoimintomme Venäjällä. Tiedot ja väitteet muusta ovat näin ollen virheellisiä”, ilmoittaa UPM:n viestintäjohtaja Herrala viitaten huhtikuun alun pörssitiedotteeseen.
Viime vuoden tilinpäätöksessään UPM alaskirjasi taseestaan 80 miljoonan euron arvosta omaisuuseriä, joihin Venäjän sota Ukrainassa voi vaikuttaa.
