Kuluvan vuosikymmenen lopussa euroalueella maksupäätteisiin ja verkkopankkeihin ilmestyy todennäköisesti uusi kuvake. Kuluttaja voi päättää, maksaako ostoksensa liikepankkirahalla vai keskuspankkirahalla.
”Kun maksaminen on muuttunut enemmän ja enemmän sähköiseksi, Euroopan keskuspankki [EKP] haluaa tarjota liikepankkirahalle vaihtoehdoksi sähköisen keskuspankkirahan”, sanoo Suomen Pankin johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki.
Setelit ja kolikot ovat keskuspankkirahaa. Kun käytetään maksukortteja, hyödynnetään liikepankkirahaa.
Raha ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkästään seteleitä tai kolikoita, vaan yhä useammin digitaalinen merkintä puhelimen tai tietokoneen ruudulla. Siksi tarvitaan sähköistä keskuspankkirahaa eli digitaalista euroa.
Liikepankkiraha syntyy, kun liikepankki myöntää lainan. Kuluttajien ainoa keino päästä käsiksi keskuspankkirahaan ovat nykyisin setelit ja kolikot, jotka ovat keskuspankin velkaa niiden haltijoille.
Digitaalinen euro olisi seteleiden ja kolikoiden uusi sähköinen muoto. Se vastaisi tilin avaamista keskuspankkiin. Tili olisi sähköinen lompakko, josta voisi maksaa ostoksia.
Tarve digitaaliselle eurolle johtuu siitä, että suoraveloitukset, verkkomaksut ja korttimaksut suoritetaan nykyisin jo ilman käteistä. Verkkokaupoissa käteistä ei voi luonnollisesti käyttää lainkaan, ja monet turvautuvat maksukortteihin.
”Keskuspankkirahan merkitys on suuri, koska siihen perustuu koko rahajärjestelmä.
Maksukortteja hallitsevat nykyisin kaksi yhdysvaltalaista yhtiötä: Visa ja Mastercard.
Jos ne päättäisivät nostaa kauppiailta maksutapahtumista perimiään korvauksia tuntuvasti, tavaroiden ja palveluiden myyjät joutuisivat nostamaan kuluttajahintoja. Tästä syystä sähköiseen maksamiseen tarvitaan vaihtoehto, digitaalinen euro.
”Sähköinen maksaminen on keskittynyt voimakkaasti kahdelle yhtiölle, joilla on valtavasti hinnoitteluvoimaa. Digitaalinen euro pitäisi huolen siitä, etteivät ne käytä hyväkseen hallitsevaa markkina-asemaansa”, Välimäki sanoo.
Digitaalinen euro on nimenomaan vaihtoehto. Euroopan keskuspankissa ei lasketa sen varaan, että kaikki alkaisivat sitä käyttää ainakaan suuressa määrin.
Alustavissa hahmotelmissa euroalueen kansalaiset voisivat tallettaa keskuspankkitilille enintään 3 000 euroa. Korkoa ei todennäköisesti maksettaisi lainkaan, koska digitaalinen euro olisi nimenomaan maksuväline eikä suinkaan sijoituskohde.
”Mahdollisuus talletusten rajoittamiseen on tärkeää, koska emme halua, että rahaa siirrettäisiin suurissa määrin liikepankeista keskuspankkiin. Digitaalisen euron vaikutukset liikepankkien toimintaan olisivat pienet, eikä se aiheuttaisi talletuspakoa liikepankeista”, Välimäki sanoo.
””Jokainen voi kuvitella, kuinka valtavia vaikeuksia aiheuttaisi se, että maksukortit eivät yhtäkkiä toimisi.”
Fakta
Rahan kolme tehtävää
Vaihdon väline. Tarkoittaa sitä, että rahaa käytetään tavaroiden ja palveluiden ostamiseen.
Arvon säilyttäjä. Käteisen rahan arvo perustuu sopimukseen ja luottamukseen. Luottamus perustuu siihen, että tietyn määrän rahaa voi lähitulevaisuudessa vaihtaa suunnilleen samaan määrään tavaroita ja palveluita kuin nykyisin.
Laskentayksikkö. Tavaroiden ja palveluiden hintoja ja arvoja mitataan rahassa.
Talletuspako on vaarallinen ilmiö, jota yksikään pankki ei kestä. Pankit rahoittavat lyhytaikaisilla talletuksilla pitkäaikaisia ja vaikeasti realisoitavia investointejaan. Jos talletuksia nostetaan paljon lyhyen ajan kuluessa, pankilta loppuvat rahat.
Keskuspankkirahan merkitys on suuri, koska siihen perustuu koko rahajärjestelmä. Minkä tahansa velan voi kuitata keskuspankkirahalla. Talletukset eri pankeissa ovat samanarvoisia siksi, että ne voidaan aina vaihtaa keskuspankin takaamaan käteiseen.
Aikoinaan oli myös yksityisiä rahoja. Silloin ei ollut mitään varmuutta, että yhdellä rahalla sai yhtä ostettua yhtä paljon tavaroita ja palveluita kuin toisella rahalla.
Kun puhutaan rahasta, määrät ovat valtavia. Euroalueen kotitalouksilla on säästö- ja käyttelytileillä rahaa runsaat 5 000 miljardia euroa. Euroalueen setelistö on 1 600 miljardia euroa.
”Digitaalinen euro kasvattaisi keskuspankin tasetta, mutta en pidä sitä suurena ongelmana. Se saattaisi johtaa siihen, että keskuspankkien pitäisi antaa liikepankeille nykyistä enemmän pitkäaikaista rahoitusta, kun ne menettävät talletuksia”, sanoo rahapolitiikkaan erikoistunut Helsingin yliopiston empiirisen makrotaloustieteen professori Antti Ripatti.
Jos keskuspankki myöntää liikepankeille lainaa samoilla ehdoilla kun ne menettävät talletuksia digitaalisen euron takia, tällä ei olisi Ripatin merkitystä liikepankeille.
”En tosin osaa sanoa, miten tämä käytännössä tehdään, koska pankkitalletusten ehdot vaihtelevat eikä keskuspankin voi kohdistaa rahoitusoperaatioita yksittäisille pankeille, vaan ehtojen on oltavat samat kaikille”, Ripatti sanoo.
Myös hänen mielestään Visan ja Mastercardin hallitseva markkina-asema on pulmallinen. Vakavissa rahoitusmarkkinoiden kriiseissä ne voisivat vajota suuriin ongelmiin, koska ne toimivat samalla tavalla kuin pankit.
”Jokainen voi kuvitella, kuinka valtavia vaikeuksia aiheuttaisi se, että maksukortit eivät yhtäkkiä toimisi. Kuluttajien keskuspankkitilille tehtävien talletusten rajoittaminen on hyvä asia, koska se hillitsisi talletuspakoa liikepankeista.”
Eurokriisin aikana Euroopan keskuspankki asetti ensimmäisenä suurena keskuspankkina liikepankkien talletuskoron keskuspankissa negatiiviseksi. Silloin liikepankit joutuivat maksamaan talletuksistaan keskuspankkiin.
Negatiivisella talletuskorolla keskuspankki kannusti liikepankkeja vähentämään talletuksiaan ja lisäämään lainanantoaan kotitalouksille ja yrityksille.
”Jos kuvitellaan, että jossain vaiheessa setelit ja kolikot katoavat kokonaan, keskuspankki voisi talouskriisissä ottaa käyttöön negatiiviset korot kotitalouksien keskuspankkitalletuksille.”
Puheet käteisen katoamisesta ovat silti ennenaikaisia. Saksassa runsaat 70 prosenttia maksuista tehdään käteisellä. Yksi syy on käteisen anonyymiys eli nimettömyys.
Kaikista digitaalisista maksutapahtumista jää nimittäin jälki. Niiden takia liikepankeilla on valtava määrä tieto asiakkaistaan. Kaikki ihmiset eivät tätä hyväksy.
Suomen Pankin Välimäki korostaa, että digitaalisella eurolla halutaan turvata yksityisyyden suoja niin pitkälle kuin mahdollista.
”On olemassa valtioita, jotka haluavat digitaalisella keskuspankkirahalla hankkia yhtä suuren määrän tietoa ihmisistä kuin liikepankeilla on. Euroopan keskuspankissa asiat ajatellaan toisin: haluamme kasvattaa luottamusta yksityisyyden suojaan myös sähköissä maksamisessa.”
Digitaalisen euron suunnittelussa lähtökohta on, että Euroopan keskuspankilla ei edes olisi tietoja yksittäisistä maksutapahtumista ja yksityisyyden suoja olisi mahdollisimman vahva.
”Selvää on kuitenkin se, että digitaalisella eurolla ei ole mahdollista saavuttaa vastaavaa anonymiteettiä kuin käteisellä. Digitaalisessa eurossa olisi otettava huomioon myös rahanpesun estäminen ja terrorismin torjunta.”
””Digitaalinen euro voisi olla käytössä aikaisintaan vuonna 2028.”
Digitaalinen euro ei tarkoita, että kuluttajat voisivat marssia Suomeen Pankkiin avaamaan tilin, johon palkka maksettaisiin. Sen sijaan verkkopankin kuvakkeen tai puhelimeen ladattavalla sovelluksella voisi siirtää rahaa liikepankista keskuspankin tilille.
”Käyttäisimme edelleen liikepankkeja maksujen välittämiseen ja tunnistautumiseen. Eihän kukaan voi tulla Suomen Pankkiin nostamaan käteistä, vaan se tapahtuu käteisautomaateilla tai liikepankkien konttoreissa.”
Euroopan keskuspankin neuvosto päättää digitaalisen euron seuraavasta kehitysvaiheesta todennäköisesti syksyllä. Kun perusperiaatteet on päätetty, alkaa yksityiskohtaisempi tekninen suunnittelu.
”Jos kaikki etenee suunnitellusti, digitaalinen euro voisi olla käytössä aikaisintaan vuonna 2028. Tuskin kaikki euroalueen kansalaiset sitä ottavat käyttöön”, Välimäki sanoo.
Jokaiselle kansalaiselle tarjottava mahdollisuus avata keskuspankkiin tili saattaa herättää myös kysymyksen pankkijärjestelmän perusteellisesta muuttamisesta.
Liki sata vuotta sitten pieni joukko tutkijoita ehdotti, että liikepankkien reservivaatimus pitäisi olla 100 prosenttia. Tällöin liikepankkiraha muutettaisiin keskuspankkirahaksi.
Toisin sanoen liikepankeilla pitäisi olla keskuspankissa yhtä paljon talletuksia kuin ne ovat vastaanottaneet kotitalouksilta ja yrityksiltä. Kun asiakas tallettaa rahaa liikepankkiin, sen täytyisi tehdä vastaava talletus keskuspankkiin.
”Tämä tarkoittaisi aivan uutta rahajärjestelmää. Sellaista ei ole suunnitteilla, eikä se olisi lainkaan realistista. Jos liikepankit voisivat myöntää lainoja ainoastaan omia pääomia eikä talletuksia vastaan, pankkien mahdollisuudet antaa lainaa kotitalouksille ja yrityksille ja heikkenisivät merkittävästi.”
Professori Ripatti on samaa mieltä.
”Pankeista ei saisi lainaa likimainkaan sellaisilla ehdoilla kuin nykyisin. Tämä johtaisi talouden näivettymiseen, koska rahan hinta kohoaisi erittäin paljon.”
