Yrityksillä on tarve pienentää aiheuttamiaan luontohaittoja. Niiltä myös odotetaan sitä.
Montrealissa joulukuussa neuvotellun luontokatosopimuksen mukaan etenkin suurten ja ylikansallisten yritysten pitäisi arvioida ja raportoida aiheuttamansa luontohaitat. Tulevaisuudessa luontovaikutukset voivat myös nykyistä laajemmin vaikuttaa siihen, millä hinnalla yritykset saavat rahoitusta.
Tähän asti luontohaittojen arvioinnista on kuitenkin puuttunut työkaluja.
Nyt valmistumassa on yksi menetelmä yrityksen tai vaikkapa kunnan luontojalanjäljen laskemiseksi.
Menetelmää ovat kehittäneet Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Sami El Geneidy, tutkijatohtori Maiju Peura ja ekologian professori Janne Kotiaho. Menetelmää käsittelevä väliraportti julkaistiin keskiviikkona.
Vaikka menetelmä on alkuvaiheissaan, sillä on päästy jo laskemaan yhden yrityksen eli S-ryhmän luontohaitat. S-ryhmä on ollut mukana rahoittamassa hanketta.
Luontokatoa aiheuttaa viisi eri tekijää.
1. Maan ottaminen ihmisen käyttöön vie luonnolta tilaa ja eri lajeilta elinympäristöjä.
2. Myös ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä ja ajaa lajeja sukupuuttoon.
3. Ihminen käyttää joitakin luonnonvaraisia lajeja liikaa ajaen niitä sukupuuttoon, esimerkkinä vaikkapa ylikalastus.
4. Saastuminen pilaa joiltakin lajeilta niiden elinympäristöt.
5. Ihminen myös kuljettelee lajeja vieraisiin ja vääriin paikkoihin, joissa ne voivat muuttua haitallisiksi vieraslajeiksi ja tuhota alkuperäistä lajistoa.
Jyväskylän yliopiston hankkeessa näiden tekijöiden vaikutusta laskettiin S-ryhmän toiminnalle. S-ryhmällä on ruokakauppoja, tavarataloja, huoltoasemia, ravintoloita ja hotelleja. Mukaan laskentaan otettiin S-ryhmän oma toiminta kuten liikepaikkojen pyöritys, mutta myös myytävien tuotteiden, kuten ruuan ja polttoaineiden tuottamisen, luontohaitat.
Eri tuotteiden vaikutus on sijoitettu myös niihin maihin tai alueille, joissa kyseisen elintarvikkeen tuotanto vaikuttaa. Jos omenat on tuotu Puolasta, niiden maankäyttövaikutus osuu Puolaan. Vaikutus on mallinnettu tieteellisten tietokantojen avulla.
Luontojalanjäljen mittarina käytetään osuutta maailman eliölajeista, jotka ovat todennäköisesti vaarassa kuolla sukupuuttoon. Toisin sanoen kyseessä on S-ryhmän siivu ihmiskunnan aiheuttamista sukupuutoista.
Englanniksi käytetään lyhennettä PDF, joka tulee sanoista globally potentially disappeared fraction of species.
S-ryhmästä tehty laskelma kertoo, että lähes 80 prosenttia yhtiön aiheuttamista luontohaitoista tulee ruokakaupasta eli siitä, että S-ryhmä myy ruokia ja juomia, jotka kaikki on pitänyt tuottaa jossakin.
Luontojalanjäljestä 15 prosenttia tulee ABC-ketjun myymistä polttoaineista.
Vaatteille, meikeille, käyttötavaroille, hotelliöille, ruokakauppojen kylmäkoneille, ostetulle sähkölle, lämmitysenergialle, pilvipalveluille ja muulle sen sellaiselle jäi siis vain muutaman prosentin osuus S-ryhmän aiheuttamasta luontohaitasta.
S-ryhmän hiilijalanjäljessä eli ilmastovaikutuksessa kuva on hyvin samankaltainen. S-ryhmän ilmastovaikutus tulee valtaosin sen myymästä ruuasta ja polttoaineista ja vain pieniltä osin yhtiön käyttämästä energiasta.
Jonkinlaista karkeaa jakoa on jo pystytty tekemään myös eri elintarvikkeiden aiheuttaman luontohaitan välille. Lihatuotteet muodostivat noin 18 prosenttia ruokakaupan luontohaitasta ja maitotuotteet 7–19 prosenttia. Naudanlihan luontohaitta oli moninkertainen porsaanlihaan ja siipikarjaan verrattuna.
Panimo- ja alkoholijuomat yksinään vastasivat 13 prosentin osuutta ruokakappojen luontohaitasta. Kasvisten, hedelmien ja pähkinöiden osuus oli 7–9 prosenttia.
Hedelmien viljelyn luontohaitta kertyy pääosin sen vaatimasta maapinta-alasta. Luontohaitta kohdistuu pääosin jonnekin muualle kuin Suomeen.
Kaikki edellä lueteltu pätee maaekosysteemeille aiheutuvaan luontohaittaan.
El Geneidy, Peura ja Kotiaho laskivat haitat erikseen myös meriekosysteemeille ja makean veden ekosysteemeille. Niissä tulokset ovat samansuuntaisia, eli suurin luontohaitta tulee elintarvikkeista.
Laskuri on vajaa etenkin meriekosysteemin osalta, sillä siinä on voitu huomioida vain saasteiden vaikutus, ja niistäkin vain typpipäästöt. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusta ei merien osalta ole vielä pystytty laskemaan mukaan.
Mikä sitten on luontokadon viiden eri aiheuttajan vaikutus S-ryhmän aiheuttamaan luontokatoon maaekosysteemeissä?
Hieman vajaa puolet luontohaitasta aiheutuu maankäytöstä: siitä, että ihminen ottaa erilaisia luontoalueita käyttöön ja muuttaa niitä osin tai kokonaan. Samankokoinen vaikutus on ilmastonmuutoksella.
Saasteiden osuudeksi jää 5–10 prosentin osuus luontokadon aiheuttajana. Vieraslajien vaikutusta ja luonnonvarojen suoraa hyödyntämistä ei vielä ole pystytty huomioimaan.
Eri tuotteissa eri tekijöillä on eri painoarvo. Esimerkiksi bensiinissä ja dieselissä sekä lannoitteissa pääosa luontohaitasta tulee ilmastonmuutoksen kautta. Sen sijaan biopolttoaineissa myös maankäyttö vaikuttaa.
Myös maitotuotteissa ilmastonmuutoksen osuus on iso, mutta monissa muissa ruokatuotteissa luontohaitta tulee suurimmaksi osaksi maankäytöstä. Saastumisen vaikutus erottuu merkittävänä tekijänä riisin luontohaitoissa.
Yksittäisistä tuotteista suurin luontohaittakerroin euroa kohden on naudanlihalla, joka jo vanhastaan on tunnettu isoista ilmastopäästöistään. Kuitenkin naudanlihassakin sen luontojalan raskautta selittää noin 75 prosentin osuudelta juuri maankäyttö, ja ilmastonmuutokselle jää noin 25 prosenttia luontohaitoista.
Naudat yksinkertaisesti vaativat paljon pinta-alaa monien muiden elintarvikkeiden tuottamiseen verrattuna. Maata tarvitaan paljon nautojen rehun kasvattamiseen.
”Luontohaittakerroin on laskettu Suomen kulutuksen näkökulmasta”, Maiju Peura kertoo.
Siinä on siis huomioitu Suomessa kulutetun naudanlihan tuotanto, joka poikkeaa vaikkapa Brasiliassa kulutetun naudanlihan tuotannosta.
Elintarvikkeiden luontohaittakertoimissa on tärkeä huomata, että kertoimet on väliraportissa ilmoitettu euroa kohden.
Jos haittakertoimet olisi raportoitu ruokakiloja kohden, halvemman riisin luontohaittakerroin kutistuisi, mutta kalliimman naudanlihan kasvaisi entisestään. Vaikka laskennassa käytettäisiinkin eurojen sijaan ruokakiloja, luontojalanjälki ei todennäköisesti kokonaisuudessaan muuttuisi merkittävästi.
Tämän tarkemmin elintarvikkeita ei tässä vaiheessa pystytty erottelemaan toisistaan, mutta hankkeen myöhemmässä vaiheessa eri elintarvikkeiden välisiä luontohaittoja on tarkoitus laskea tarkemmin. Samoin haittoja on tarkoitus laskea eurojen lisäksi myös ruokakiloja kohden.
Hiilijalanjäljen laskenta on välttämätön välivaihe luontojalanjäljen laskennassa, koska myös ilmastonmuutos aiheuttaa luontokatoa. Sen lisäksi mukaan lasketaan myös muut tekijät kuten juuri maankäyttö.
”Hiilijalanjäljen laskenta yksinään tulee jäämään historiaan”, Janne Kotiaho arvioi.
Hiilijalanjäljen laskenta on monissa yrityksissä jo arkipäivää, mutta luontojalanjäljen selvittämistä pidetään usein vaikeana. Kotiahon mukaan S-ryhmä on hyvä todiste siitä, että myös luontojalanjälki voidaan laskea yrityksille, koska S-ryhmä on iso yritysverkosto, joka ulottuu monelle eri toimialalle.
Luontojalanjälkeä ovat maailmalla laskeneet jotkin pankit ja konsulttitalot. Esimerkiksi ranskalainen konsulttiyhtiö CDC Biodiversité on kehittänyt oman työkalun, jolla muun muassa energiayhtiö Vattenfall on lasketuttanut oman luontojalanjälkensä. Myös Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on rakentanut oman Star-laskentatavan luontojalanjäljelle.
Jyväskylän yliopiston versiossa erityistä on se, että mittarina käytetään osuutta globaalista luontokadosta, ei esimerkiksi alueellista vaikutusta.
Tällä tavoin mitattuna luontovaikutukset eri alueilla maailmassa tulevat vertailukelpoisiksi keskenään, samoin kuin eri maissa toimivien yritysten vaikutukset.
”Olen pari viime vuotta käyttänyt työaikaani tähän, että olen seurannut näitä mittareita. Voin sanoa, että tämä Jyväskylän yliopiston mittari on kansainvälisesti ihan eturivissä. Näen, että tässä mittarin vertailukelpoisuudessa on se suunta, mistä tuleva kansainvälinen standardi löytyy”, sanoo johtaja Lasse Miettinen Sitrasta.
Myös Sitra on ollut rahoittamassa Jyväskylän yliopiston mittarihanketta.
S-ryhmän luontojalanjäljen kooksi laskettiin maaekosysteemeille väliraporttivaiheessa 0,0027 prosenttia. Toisin sanoen S-ryhmän toiminta voisi aiheuttaa todennäköisen sukupuuton alle 0,03 promillelle maailman lajeista.
Luku on pieni ja siksi vaikeasti hahmotettava. Sen arvo tulee siitä, että luvun avulla S-ryhmä voi asettaa tavoitteita pienentää luontojalanjälkeään ja myös seurata tavoitteen toteutumista. Aivan suoraviivaista haittojen vähentäminen ei ole, koska luontojalanjälki syntyy pitkälti myytävästä ruuasta, eikä sitä voi viedä asiakkaiden ostoskoreista.
”Kieltäytyminen myymästä joitakin tuotteita ei varmaankaan ole se tie, mutta löydämme kyllä keinoja. Lopulta tämä on kuitenkin yhteispeliä, emme voi ketään pakottaa”, sanoo S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa.
Kaikkineen S-ryhmän toiminta hankintoineen aiheuttaa noin 1,9 miljoonaa hehtaaria maankäyttöä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Suomessa on maatalousmaata noin 2,3 miljoonaa hehtaaria. Vettä kuluu 530 miljoonaa litraa vuodessa.
S-ryhmän toiminnasta hankintaketjuineen aiheutuu typpipäästöjä meriin 14 500 tonnia. Sitä voi verrata vaikkapa Suomen vuosittaiseen typpikuormitukseen Itämereen, mikä on 81 000 tonnia sisältäen luonnonhuuhtouman. Ilmastopäästöjä syntyy tällä laskentatavalla 5,7 miljoonaa tonnia, mikä on enemmän kuin vaikkapa henkilöautojen päästöt Suomessa.
S-ryhmän aiheuttamasta maankäytöstä suurin osa kohdistuu Suomeen, mutta itse lopputulos eli luontohaitta kohdistuu 90-prosenttisesti Suomen ulkopuolelle.
Tämä johtuu pitkälti siitä, että valittu mittari on nimenomaa globaali luontohaitta, ei paikallinen.
Mitä pidemmälle maapallon navoilta liikutaan kohti päiväntasaajaa, sitä tiheämmässä siellä on eliölajeja. Tropiikissa eliölajeja elää enemmän kuin lauhkealla tai subarktisella vyöhykkeellä. Siksi lajejakin voidaan etelässä menettää enemmän.
S-ryhmän luontohaittaa osuu sellaisiin paikkoihin kuin Indonesia, Brasilia ja Etelä-Eurooppa. Niissä on paljon lajeja menetettäväksi.
Luontohaitan laskemisessa on käytetty S-ryhmän omaa dataa sekä esimerkiksi sellaisia tietokantoja kuin Exiobase ja LC-impact.
Jyväskylän yliopiston, S-ryhmän ja Sitran hankkeen lopputuloksena on tarkoitus syntyä avoin menetelmä, jonka avulla yritykset voivat laskea oman luontojalanjälkensä.
