Maa- ja metsätalousministeriö julkisti joulun alla raportin metsien ensiharvennusjäljen tarkastuksesta Keski-Suomessa. Tulos oli erittäin synkkä.
Metsäkeskuksen tarkastamista 86 kohteesta yhdessäkään harvennusjälki ei raportin mukaan vastannut metsänhoidon suosituksia, ja 58 prosenttia kohteista alitti myös lain vaatiman tason. Lähes kaikki harvennuskohteet oli raportin mukaan hakattu liian harvaksi.
Se on tietenkin huono asia kaikkien kannalta. Talousmetsiä pitäisi harventaa vain sen verran, että laadukasta ja arvokasta tukkipuuta jää kasvamaan mahdollisimman paljon. Jos harvennetaan liikaa, metsästä viedään potentiaalisia tulevaisuuden tukkeja. Samalla metsän hiilivarasto pienenee ja kyky sitoa hiiltä heikkenee.
Raportista nousi metsäalalla hirvittävä haloo. Tehometsätalouden kriitikot saivat vettä myllyyn, koska raportin mukaan metsiä ei hoideta juuri koskaan edes puun tuoton kannalta järkevästi.
Metsänhoitoala ja -teollisuus puolestaan tulistuivat. Koko ala ja erityisesti puunkorjaajat leimattiin rajusti. Metsäammattilaisten mielestä oli käsittämätöntä, että Jyväskylän ympäristössä tehdyt mittaustulokset esitettiin ikään kuin totuutena metsien hoidosta koko maassa.
Metsäyhtiöt seuraavat itsekin koko ajan korjuujälkeä. Niinpä metsäyhtiöt menivät maastoon tarkastamaan tuloksia. Jyväskylän ympäristössä mitatuista kohteista runsas puolet oli Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten harventamia.
Maaliskuun lopulla Metsäteollisuus ry julkisti omien ja ulkopuolisella asiantuntijataholla teettämiensä mittausten tulokset.
Niiden mukaan puuston määrä hehtaarilla oli keskimäärin kymmenen prosenttia suurempi kuin Metsäkeskuksen mittauksissa, ja myös metsäkoneen ajourien väli oli seitsemän prosenttia leveämpi kuin raportissa.
Erot vaikuttavat jo selvästi siihen, miten moni kohteista todellisuudessa oli suositusten vastaisesti harvennettu.
Harvennuskohu nousi keskusteluun uudemman kerran vielä toukokuussa, kun Metsälehti uutisoi, että jopa Metsäkeskuksen omissa tarkastuksissa oli käynyt ilmi, etteivät joulukuussa raportoidut tulokset pitäneet kaikilta osin paikkansa.
Joissain tarkastetuissa kohteissa puuta oli Metsälehden tietojen mukaan kaksinkertainen määrä raportin havaintoihin verrattuna. Metsä Groupin metsäjohtaja Juha Jumppanen vahvistaa, että näin oli ainakin Metsä Groupin hakkuukohteissa.
”Siinä aineistossa oli kaksi meidän kohdettamme, joissa harvennusjälki alitti ensimmäisen raportin mukaan lain asettamat rajat. Metsäkeskuksen omassa jälkitarkastuksessa puuston pohjapinta-ala olikin lähes kaksinkertainen verrattuna ensimmäiseen arvioon”, Jumppanen sanoo.
Miten tällainen on oikein mahdollista, ja miten sinänsä yksinkertaisen kuuloinen asia voi herättää näin suuria ristiriitoja?
Harvennuskohun taustalla on metsäteollisuuden jo useita vuosia kasvanut närästys Metsäkeskuksen mittausmenetelmiä kohtaan. Sen jälkeen, kun alan valvontaviranomaisena toimiva Metsäkeskus vuonna 2019 alkoi käyttää maastomittausten lisäksi lennokkimittauksia, harvennustarkastusten tulokset heikkenivät selvästi.
Myös joulukuussa julkistettu raportti pohjautui suurelta osin lennokkimittauksiin.
”Metsäkeskus ei ole pystynyt selittämään, miksi joulukuun raportin tulokset olivat niin paljon heikommat kuin mitä vuosittaisessa valvonnassa on saatu”, sanoo Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi.
Ensiharvennuksessa saadaan sellun raaka-aineeksi sopivaa kuitupuuta.
Metsäteollisuuden mielestä tulosten eroavaisuus johtuu ainakin osin siitä, että mittausmenetelmässä on puutteita. Voi esimerkiksi olla, ettei lennokki havaitse kaikkea oikein, esimerkiksi lehtipuita.
”Nyt olisi tärkeää selvittää, onko mittausmenetelmä laadukas. Metsäkeskus on luvannut tarkastaa menetelmänsä sisäisesti, mutta me olemme tuoneet esiin, että sille pitäisi tehdä myös ulkoinen auditointi”, Niemi sanoo.
Niemen mukaan myös Metsäkeskuksen vuosittaisten mittausten tulokset ovat poikenneet yritysten omista havainnoista.
”Olemme keskittyneet nyt erityisesti tähän Keski-Suomen tapaukseen.”
Metsäkeskuksen metsäjohtaja Anna Rakemaa ei halua ottaa kantaa siihen, oliko Keski-Suomen tulosten mittausmenetelmissä ongelmia.
”Drone-mittauksia on käytetty myös vuosittaisissa mittauksissa jo vuosia, eikä se ole herättänyt vastaavaa keskustelua”, hän sanoo.
Keski-Suomen mittauksissa lennokkien osuus oli kuitenkin Rakemaan mukaan poikkeuksellisen suuri, yli 60 prosenttia, kun esimerkiksi vuoden 2022 vuosittaisista tarkastuksista vajaa neljäsosa tehtiin lennokin avulla. Valtaosa kohteista siis tarkastettiin maastossa.
Toinen asia on, mitä johtopäätöksiä mittauksista olisi pitänyt vetää ja mitä ei.
”Keski-Suomen otanta poikkeaa aika paljon normaaleista tarkastuksista, eikä sitä voi verrata meidän vuotuiseen tulokseen. Normaalisti tulokset käydään myös läpi niin, että se näyttää loogisesti järkevältä suhteessa metsävaratietoon.”
Tällaista läpikäyntiä ei Keski-Suomen mittausten osalta käyty.
”Raportti olisi vaatinut huolellisen läpikäynnin ennen julkaisua. Tällaisena sitä ei olisi pitänyt panna julki”, Rakemaa sanoo.
Keskustelu mittausmenetelmistä johtaa kuitenkin harhaan varsinaisesta ongelmasta eli siitä, että ensiharvennuksiin todella liittyy vakavia ongelmia – sen myöntää Metsäteollisuuden Niemikin.
Syystä tai toisesta metsiä harvennetaan liian rajulla kädellä.
”Kaikissa metsistä kerätyissä aineistoissa näkyy, että ensiharvennuksissa on ongelmia, ja nyt kysymys kuuluu, tehdäänkö sille mitään”, Rakemaa sanoo.
Metsäkeskuksen viime vuonna tehtyjen, koko maan kattavien virallisten tarkastusten mukaan ensiharvennusten jälki oli hieman kohentunut. Yleiskuva on silti yhä heikko.
Viime vuoden runsaan 300 kohteen mittauksissa 14 prosenttia eli joka seitsemäs kohde oli harvennettu lainvastaisesti. Lisäksi 64 prosentissa kohteista oli huomautettavaa. Vain 22 prosenttia tarkastetusta pinta-alasta oli harvennettu täysin suositusten mukaan.
Metsälakiin liittyvässä asetuksessa määritellään tarkasti Suomen eri alueille ja metsätyypeille, miten monta runkoa hehtaarille pitää jäädä harvennuksessa ja mikä pitää olla jäljelle jäävien runkojen läpileikkauksien pinta-ala 130 sentin korkeudella. Lisäksi on määritetty esimerkiksi sallittujen korjuuvaurioiden määrä.
Metsänhoidon suositukset ovat lakia tiukemmat.
”Väärät havainnot johtavat turhiin tarkastuksiin.
Yleisin tarkastuksissa havaittu ongelma on, että puustoa on harvennettu liikaa. Metsäkeskuksen tiedotteessa arvellaan syyksi, että harvennuksessa pyritään ottamaan tietty määrä puuta, vaikka kasvusto olisi alun perinkin melko harvaa.
Keskustelun sävyihin onkin vaikuttanut se, että metsäteollisuus tarvitsee sellukattiloihinsa kipeästi kotimaista kuitupuuta, jota saadaan nimenomaan ensiharvennuksista. Kriitikot kuiskuttelevat, että juuri siksi ensiharvennuksissa on taipumusta hakata liikaa ja liian aikaisin.
Aihe on erittäin herkkä. Jos puuta ostava ja hakkuun toteuttanut metsäyhtiö on harventanut metsää liikaa, se on käytännössä ryövännyt metsänomistajan tulevia tuottoja.
Joskus ongelmat liittyvät taimikon hoidon laiminlyöntiin. Hoitamaton nuori metsä voi olla läpitunkematonta pusikkoa, jossa ensiharvennus on vaikea tehdä normien mukaan.
MetsäkeskusKIN on ottanut kritiikistä vaarin ja arvioi nyt omat mittausmenetelmänsä. Rakemaan mukaan tuloksia arviosta kuullaan alkukesästä. Onhan oikeasti ongelma, jos esimerkiksi ajouravälin mittauksissa on heittoja tai merkittävä osa puustosta jää havaitsematta.
Väärät havainnot johtavat myös turhiin tarkastuksiin. Jokainen laittomaksi epäilty harvennuskohde joudutaan arvioimaan, ja toimenpiteistä joudutaan tekemään päätös. Myös metsänomistajaa ja hakkuun toteuttajaa kuullaan.
Metsänomistajan kanssa voidaan sopia, miten tilanne saadaan korjattua. Äärimmäisessä tapauksessa hänet voidaan velvoittaa uudistamaan eli kaatamaan ja kylvämään tai istuttamaan uudelleen koko harvennettu ala, mutta se on harvoin järkevää.
”Yleensä voidaan katsoa, että siellä on sen verran kasvatuskelpoista puustoa, ettei koko metsän uudistamisessa ole mieltä”, Rakemaa sanoo.
