Teknologia
Suomalaiset ovat ylpeitä rehellisyydestään – Venäläisten silmissä sitä pidetään vähän tyhmänä, sanoo Venäjästä
Venäjän hallinto on tehnyt huomattavan määrän pahaa aivan viime vuosina. Krimin valtaaminen, verkkovakoilutapaukset, Yhdysvaltojen demokraattipuolueen hakkerointi. Maaliskuussa Venäjän sotilastiedustelu yritti tappaa entisen kaksoisagentin Sergei Skripalin https://www.hs.fi/haku/?query=sergei+skripalinBritanniassa.
Viimeksi viime viikollahttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005851766.html Hollannin turvallisuusviranomaiset sanoivat estäneensä venäläisten suunnitteleman kyberiskun kemiallisten aseiden kieltojärjestöön (OPCW) Haagissa viime huhtikuussa ja nimittivät Venäjää ”hylkiövaltioksi”.
Samalla Venäjä vakoilee omia kansalaisiaan, rajoittaa raskaasti heidän sananvapauttaan, kehittelee omaa kryptovaluuttaa ja yrittää rakentaa omaa muusta maailmasta eristettyä internetiä.
”Yleensä teemme sen virheen, että ajattelemme venäläisten ajattelevan kuten me. Sen sijaan pitäisi löytää ne elementit, jotka vaikuttavat siihen, miten he ajattelevat ja toimivat”, sanoo Martti J. Karihttps://www.hs.fi/haku/?query=.
Kari on Jyväskylän yliopiston opettaja kyberturvallisuuden maisteriohjelmassa ja valmistelee väitöskirjaansa Venäjän uhkakuvista kybermaailmassa ja maan strategisesta kulttuurista. Paremmin hänet muistetaan aiemmista tehtävistään tiedustelulainsäädännön valmistelijana sekä puolustusvoimien pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkönä.
Kari teki pro gradu -työnsähttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/51568 siitä, miten Venäjä kokee itseensä kohdistuvan kyberuhan. On tosiasia, että kybersotaan on varauduttu ympäri maailman jo pitkään. Verkkohyökkäyksiä varten kehittävät työkaluja paitsi Venäjä, myös ainakin Yhdysvallat, Britannia, Kiina, Iran, Israel ja Pohjois-Korea.
”Venäläiset kokevat itsensä uhatuiksi. Heidän teknologiakehityksensä on jäänyt jälkeen, ja he tunnustavat sen, että teknologinen dominanssi on lännellä. Tämä aiheuttaa heissä selkeästi huolta.”
Esimerkiksi kaksi vuotta sitten valmistunut Venäjän informaatioturvallisuusdoktriini esittää maan jonkinlaisena piiritettynä linnakkeena, joka etsii ”strategista tasapainoa” yrittäessään säilyttää asemansa suurvaltana. Tämän takia Venäjä tekee sen siellä missä pystyy ja kiristää sen tähden esimerkiksi internetin valvontaa.
”Näissä doktriineissa sanottiin jo vuonna 2000, että oma teknologinen tuotanto sekä koneissa että ohjelmistopuolella pitää saada kuntoon. Ja vuonna 2016 samaa asiaa alleviivattiin uudestaan”, Kari huomauttaa.
Silti venäläinen teknologia ei ole edelleenkään valloittanut markkinoita. Takavuosina kohutun älypuhelinyritys Yotaphonenkin osake-enemmistö on myytyhttps://hybridtechcar.com/2018/07/09/rostech-sold-the-stake-in-yotaphone-smartphone-want-to-supply-the-chinese-state-agency/ Kiinaan, ja viimeisin malli floppasi.
Sitten on runet, venäjänkielinen internet ja internet Venäjän alueella. Väljä määritelmä käsittää niin venäjänkielisen sisällön, yritykset kuin rakenteetkin.
”Runetin irrottaminen internetistä on yksi Venäjän hallinnon tavoitteista. Se on pyrkimystä digitaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Venäjähän väittää onnistuvansa tässä, mutta en tiedä, miten he sen tekisivät.”
Samaan pyrkimykseen ja kokemukseen uhattuna olemisesta liittyy myös kriittisen informaatioinfrastruktuurin suojaaminen. Käytännössä tällaista infraa ovat esimerkiksi datakeskukset, tv-tornit, tietoliikennekaapelit ja -operaattorit.
Esimerkkinä venäläisten huolesta Kari kertoo presidentti Vladimir Putinin https://www.hs.fi/haku/?query=vladimir+putininsanoneen, että Venäjälle tehtiin jalkapallon MM-kisojen aikaan kuukaudessa 25 miljoonaa kyberhyökkäystä.
”Ajatellaan, että näistä hyökkäyksistä 99 prosenttia olisi haittaliikennettä ja yksi prosentti olisi oikeita hyökkäyksiä, jotka pääsivät venäläisen informaatioinfrastruktuurin läpi. Vaikka niistä läpi päässeistä haittaohjelmista löydettäisiin 99 prosenttia, jäisi 25 haittaohjelmaa löytymättä. Jos tahti olisi sama, puolessa vuodessa haittaohjelmia jäisi löytymättä 150”, Kari sanoo.
”Venäjällä käytiin vuosien mittainen vääntö siitä, mikä organisaatio informaatioinfrastruktuuria suojaa. Lain luonnostelu aloitettiin aloitettiin jo 2006, sitä jatkettiin 2012, ja vasta vuonna 2017 päätökset saatiin maaliin.”
Asiaa tutkiessaan Kari huomasi mielenkiintoisen yksityiskohdan.
”Vuonna 2006 informaatioinfrastruktuuri selitettiin ja kuvailtiin yksityiskohtaisesti. Kaikkein tärkeimmäksi suojattavaksi oli nostettu vybory eli vaalijärjestelmä. Vuoden 2012 lakiluonnoksessa sitä ei mainittu enää. Ehkäpä näiden vuosien välillä järjestelmä on opittu suojaamaan. Mutta he ovat voineet samana aikana myös tajuta, miten hyvä hyökkäyskohde vaalijärjestelmä on.”
Vuonna 2016 sekä Venäjän sotilastiedustelu GRU:n että sisäisen turvallisuuden palvelu FSB:n työntekijät ujuttivat Yhdysvaltojen presidenttiehdokas Hillary Clintonin https://www.hs.fi/haku/?query=hillary+clintoninkampanjatoimiston tietoverkkoihin haittaohjelmia ja vakoilivat työntekijöiden sähköpostiliikennettä. GRU vuoti varastamiaan posteja tietovuotosivusto Wikileaksille. Samoissa presidentinvaaleissa useiden osavaltioiden sähköisiin äänestäjien rekisteröitymisjärjestelmiin kohdistui erilaisia kyberhyökkäyksiä, ja vaalit voitti Donald Trumphttps://www.hs.fi/haku/?query=donald+trump.
Viimeksi viime viikolla Britanniakin syyttihttps://uk.reuters.com/article/uk-britain-russia/britain-says-russian-military-intelligence-behind-host-of-global-cyber-attacks-idUKKCN1MD2UR?utm_source=twitter&utm_medium=Social GRU:ta erilaisista hakkeroinneista, muiden muassa Yhdysvaltojen vaalien häiritsemisestä.
Voisiko Martti J. Karin havainnossa näistä venäläisistä lakiluonnoksista olla perää? Vuodesta 2006 on kuitenkin aikaa jo kaksitoista vuotta.
”Operaatiot vaativat aina valmistelua, jopa vuosia”, Kari sanoo.
Mutta mitä järkeä tässä on? Miksi Venäjä hankkii itselleen vihollisia?
Vastaukseen tarvitaan käsitettä nimeltä strateginen kulttuuri. Se tarkoittaa tässä karkeasti vastapuolen uskomusten, asenteiden ja käyttäytymismallien ymmärtämistä.
Siitä Kari puhuu Messukeskuksessa keskiviikkona. Muita Cyber Security Nordic -tapahtuman puhujia ovat esimerkiksi Valkoisen talon entinen kyberkoordinaattori, CIA:n entinen teknologiajohtaja ja Suomen suojelupoliisin päällikkö.
Mutta palataan vielä siihen, että luulemme naapurin ajattelevan samoin kuin ajattelemme itse.
”Jokaisella maalla on omanlaisensa strateginen kulttuuri. Siihen vaikuttavat taloudelliset, poliittiset, historialliset ja monet muut tekijät. Venäjän tapauksessa heidän pelkonsa tulla miehitetyksi on peruja jo mongolien ajalta 1200- ja 1300-luvuilla”, Kari sanoo.
Tämä näkyy myös kielen historiassa.
”Venäjän kielen väkivaltaan, kidutukseen, verotukseen ja valehteluun liittyvää sanastoa on peräisin mongolivalloituksen ajalta. Se on yksinvaltiuden sanastoa ajalta, jolloin valheet, väkivalta ja ehdoton usko johtajaan olivat ainoita keinoja selvitä.”
Kielessä strategisen kulttuurin merkitys näkyy Karin mukaan erityisen selkeästi. Esimerkiksi valheelle on kolme eri sanaa. ”Lozh on suoranainen valhe tai huijaus. Nepravda on epätotuus. Sitten on vranjo. Vranjo on valhe jonka sekä esittäjä että usein myös vastaanottaja tietävät valheeksi, mutta silti molemmat käyttäytyvät kuin väite olisi tosi. ”
Kari kertoo esimerkin.
”Sergei Skripalin murhaa yrittäneiksi tunnistettujen miesten kuvat levisivät maailmalla, ja sen jälkeen he esiintyivät venäläisellä RT-kanavalla esittämässä turisteja. Tämä oli vranjo. Kaikki tiesivät miehet sotilastiedustelu GRU:n työntekijöiksi, jotka valehtelivat. Lännen viesti salamurhaajista kuitenkin saatiin tylsymään tällä miekalla, vaikka venäläistenkin mielestä miesten valehtelu oli ilmeistä.”
Karin mukaan venäläisessä kulttuurissa ajatellaan, että valehtelu on sallittua, jopa hyväksyttävää, mikäli valehtelu palvelee yhteistä etua. Hän suomentaa vranjon taktiseksi totuudeksi.
”Meillä ollaan ylpeitä siitä, miten rehellisiä olemme. Heidän mielestään me olemme tällä tavalla ajatellessamme vähän tyhmiä.”
Asenteiden ja toimintatapojen eroista seuraa ristiriita. Siksi meidän on vaikeaa käsittää, miksi Venäjä tuntuu ehdoin tahdoin hankkivan itselleen vihollisia.
Venäjän johto on aina käyttänyt pelkoa pysyäkseen vallassa.
”Siellä pelätään koko ajan vaikka mitä: miehitetyksi tulemista ja sisäisiä uhkia, terrorismia ja arabikevättä.”
Seuraa jälleen esimerkki: vuosina 2011 ja 2012 venäläiset osoittivat mieltään duuman vaaleja ja lopulta Putinin presidentiksi asettamista vastaan Moskovan Bolotnaja-aukiolla. Karin mukaan Kreml oletti, että nuoriso katsoo televisiota. Mielenosoituskutsut kuitenkin levisivät verkossa aivan kuten Tunisiassa ja Egyptissäkin, jossa vanhat hallinnot saivat väistyä laajojen protestien jälkeen.
Pian sen jälkeen Venäjällä otettiin käyttöön verkkosuodatus, jossa tietoverkkoja valvova viranomainen Roskomnadzor poistaa haitallisiksi katsotut sivustot vuorokauden kuluessa.
Tämä ei ole Venäjälle riittänyt. Heillä on myös SORM-järjestelmä, joka valvoo Venäjän verkkoliikennettä.
”Bolotnajan tapahtumien jälkeen järjestelmää on kehitetty ja sen käyttö on lisääntynyt”, Kari kertoo.
Jokaisen teleoperaattorin on lain mukaan pakko asentaa järjestelmä verkkoihinsa. Sen eri osat valvovat puhelinliikennettä ja verkon sekä sosiaalisen median liikennettä.
FSB:n lisäksi verkkovalvontadataan pääseväthttps://giswatch.org/en/country-report/communications-surveillance/russia useat muutkin viranomaiset, muiden muassa valtiohallinnon oma turvallisuuspalvelu FSO, jonka palveluksessa työskentelevät esimerkiksi presidentin henkivartijat.
Venäjän strategiseen kulttuuriin kuuluu myös itsevaltiuden perinne. Sen ajattelun mukaan demokratia on tehotonta. Samalla Venäjä saattaa valmistautua vuoteen 2024, jolloin presidentti Vladimir Putinin nykyinen presidenttikausi päättyy – jos päättyy.
Joka tapauksessa teknologia jatkaa kehittymistään, tekoäly valtaa maailmaa, ja Venäjä on Suomen naapurimaa myös vuonna 2025.
Mitä he meistä oikein ajattelevat?
”Olemme venäläisille rajanaapuri, joka saattaa liittyä Natoon”, Kari sanoo ja huokaisee.
Kari vaikuttaa tuskastuneelta. Ehkä samaan kysymykseen on pitänyt vastata jo monta kertaa aiemmin.
”Me vain satumme olemaan tässä. Lähistöllä ovat Murmansk, Pietari ja Moskova. Venäjän sotilas- tai ulkomaantiedustelujen Pohjois-Eurooppaa seuraaville yksiköille Suomi on varmasti tärkeä. Tai ehkä oikea nimi tälle alueelle olisi luoteinen operaatiosuunta.”
Venäjän tiedustelupalvelujen keskeisin Suomeen liittyvä kysymys on Karin mukaan viimeiset sata vuotta ollut se, millainen uhka Suomen kautta Venäjään tai Venäjälle voisi kohdistua.
”Hävittäjäkaupat, vaalit, tiedustelulait. Ne kiinnostavat.”
Viimeksi viime viikollahttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005851766.html Hollannin turvallisuusviranomaiset sanoivat estäneensä venäläisten suunnitteleman kyberiskun kemiallisten aseiden kieltojärjestöön (OPCW) Haagissa viime huhtikuussa ja nimittivät Venäjää ”hylkiövaltioksi”.
Samalla Venäjä vakoilee omia kansalaisiaan, rajoittaa raskaasti heidän sananvapauttaan, kehittelee omaa kryptovaluuttaa ja yrittää rakentaa omaa muusta maailmasta eristettyä internetiä.
Miksi ihmeessä?
Koko läntinen maailma on varpaillaan, ja Suomen suhde isoon itänaapuriin on erityisen kivulias. Sitä on helppo hahmottaa pelkästään ajattelemalla Turunmaan saaristossa tehtyä rahanpesu- ja veroratsiaa kommandopipoisine poliiseineen.”Yleensä teemme sen virheen, että ajattelemme venäläisten ajattelevan kuten me. Sen sijaan pitäisi löytää ne elementit, jotka vaikuttavat siihen, miten he ajattelevat ja toimivat”, sanoo Martti J. Karihttps://www.hs.fi/haku/?query=.
Kari on Jyväskylän yliopiston opettaja kyberturvallisuuden maisteriohjelmassa ja valmistelee väitöskirjaansa Venäjän uhkakuvista kybermaailmassa ja maan strategisesta kulttuurista. Paremmin hänet muistetaan aiemmista tehtävistään tiedustelulainsäädännön valmistelijana sekä puolustusvoimien pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkönä.
Venäjä on kiinnostanut Karia jo yli kolme vuosikymmentä. Hänen Twitter-profiilinsa kuvaa koristaa venäjänkielinen teksti rukopisi ne gorjat, käsikirjoitukset eivät pala. Se on lainaus Mihail Bulgakovinhttps://www.hs.fi/haku/?query=mihail+bulgakovin kirjasta Saatana saapuu Moskovaan ja tarkoittaa arkisemmin, että totuus ei pala tulessakaan.”Me näemme mustan ja valkoisen. Venäläisillä on siinä välissä vielä 48 harmaan sävyä.”
Kari teki pro gradu -työnsähttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/51568 siitä, miten Venäjä kokee itseensä kohdistuvan kyberuhan. On tosiasia, että kybersotaan on varauduttu ympäri maailman jo pitkään. Verkkohyökkäyksiä varten kehittävät työkaluja paitsi Venäjä, myös ainakin Yhdysvallat, Britannia, Kiina, Iran, Israel ja Pohjois-Korea.
”Venäläiset kokevat itsensä uhatuiksi. Heidän teknologiakehityksensä on jäänyt jälkeen, ja he tunnustavat sen, että teknologinen dominanssi on lännellä. Tämä aiheuttaa heissä selkeästi huolta.”
Esimerkiksi kaksi vuotta sitten valmistunut Venäjän informaatioturvallisuusdoktriini esittää maan jonkinlaisena piiritettynä linnakkeena, joka etsii ”strategista tasapainoa” yrittäessään säilyttää asemansa suurvaltana. Tämän takia Venäjä tekee sen siellä missä pystyy ja kiristää sen tähden esimerkiksi internetin valvontaa.
”Näissä doktriineissa sanottiin jo vuonna 2000, että oma teknologinen tuotanto sekä koneissa että ohjelmistopuolella pitää saada kuntoon. Ja vuonna 2016 samaa asiaa alleviivattiin uudestaan”, Kari huomauttaa.
Silti venäläinen teknologia ei ole edelleenkään valloittanut markkinoita. Takavuosina kohutun älypuhelinyritys Yotaphonenkin osake-enemmistö on myytyhttps://hybridtechcar.com/2018/07/09/rostech-sold-the-stake-in-yotaphone-smartphone-want-to-supply-the-chinese-state-agency/ Kiinaan, ja viimeisin malli floppasi.
Sitten on runet, venäjänkielinen internet ja internet Venäjän alueella. Väljä määritelmä käsittää niin venäjänkielisen sisällön, yritykset kuin rakenteetkin.
”Runetin irrottaminen internetistä on yksi Venäjän hallinnon tavoitteista. Se on pyrkimystä digitaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Venäjähän väittää onnistuvansa tässä, mutta en tiedä, miten he sen tekisivät.”
Samaan pyrkimykseen ja kokemukseen uhattuna olemisesta liittyy myös kriittisen informaatioinfrastruktuurin suojaaminen. Käytännössä tällaista infraa ovat esimerkiksi datakeskukset, tv-tornit, tietoliikennekaapelit ja -operaattorit.
Esimerkkinä venäläisten huolesta Kari kertoo presidentti Vladimir Putinin https://www.hs.fi/haku/?query=vladimir+putininsanoneen, että Venäjälle tehtiin jalkapallon MM-kisojen aikaan kuukaudessa 25 miljoonaa kyberhyökkäystä.
”Ajatellaan, että näistä hyökkäyksistä 99 prosenttia olisi haittaliikennettä ja yksi prosentti olisi oikeita hyökkäyksiä, jotka pääsivät venäläisen informaatioinfrastruktuurin läpi. Vaikka niistä läpi päässeistä haittaohjelmista löydettäisiin 99 prosenttia, jäisi 25 haittaohjelmaa löytymättä. Jos tahti olisi sama, puolessa vuodessa haittaohjelmia jäisi löytymättä 150”, Kari sanoo.
”Venäjällä käytiin vuosien mittainen vääntö siitä, mikä organisaatio informaatioinfrastruktuuria suojaa. Lain luonnostelu aloitettiin aloitettiin jo 2006, sitä jatkettiin 2012, ja vasta vuonna 2017 päätökset saatiin maaliin.”
Asiaa tutkiessaan Kari huomasi mielenkiintoisen yksityiskohdan.
”Vuonna 2006 informaatioinfrastruktuuri selitettiin ja kuvailtiin yksityiskohtaisesti. Kaikkein tärkeimmäksi suojattavaksi oli nostettu vybory eli vaalijärjestelmä. Vuoden 2012 lakiluonnoksessa sitä ei mainittu enää. Ehkäpä näiden vuosien välillä järjestelmä on opittu suojaamaan. Mutta he ovat voineet samana aikana myös tajuta, miten hyvä hyökkäyskohde vaalijärjestelmä on.”
Vuonna 2016 sekä Venäjän sotilastiedustelu GRU:n että sisäisen turvallisuuden palvelu FSB:n työntekijät ujuttivat Yhdysvaltojen presidenttiehdokas Hillary Clintonin https://www.hs.fi/haku/?query=hillary+clintoninkampanjatoimiston tietoverkkoihin haittaohjelmia ja vakoilivat työntekijöiden sähköpostiliikennettä. GRU vuoti varastamiaan posteja tietovuotosivusto Wikileaksille. Samoissa presidentinvaaleissa useiden osavaltioiden sähköisiin äänestäjien rekisteröitymisjärjestelmiin kohdistui erilaisia kyberhyökkäyksiä, ja vaalit voitti Donald Trumphttps://www.hs.fi/haku/?query=donald+trump.
Viimeksi viime viikolla Britanniakin syyttihttps://uk.reuters.com/article/uk-britain-russia/britain-says-russian-military-intelligence-behind-host-of-global-cyber-attacks-idUKKCN1MD2UR?utm_source=twitter&utm_medium=Social GRU:ta erilaisista hakkeroinneista, muiden muassa Yhdysvaltojen vaalien häiritsemisestä.
Voisiko Martti J. Karin havainnossa näistä venäläisistä lakiluonnoksista olla perää? Vuodesta 2006 on kuitenkin aikaa jo kaksitoista vuotta.
”Operaatiot vaativat aina valmistelua, jopa vuosia”, Kari sanoo.
Mutta mitä järkeä tässä on? Miksi Venäjä hankkii itselleen vihollisia?
Vastaukseen tarvitaan käsitettä nimeltä strateginen kulttuuri. Se tarkoittaa tässä karkeasti vastapuolen uskomusten, asenteiden ja käyttäytymismallien ymmärtämistä.
Siitä Kari puhuu Messukeskuksessa keskiviikkona. Muita Cyber Security Nordic -tapahtuman puhujia ovat esimerkiksi Valkoisen talon entinen kyberkoordinaattori, CIA:n entinen teknologiajohtaja ja Suomen suojelupoliisin päällikkö.
Mutta palataan vielä siihen, että luulemme naapurin ajattelevan samoin kuin ajattelemme itse.
”Jokaisella maalla on omanlaisensa strateginen kulttuuri. Siihen vaikuttavat taloudelliset, poliittiset, historialliset ja monet muut tekijät. Venäjän tapauksessa heidän pelkonsa tulla miehitetyksi on peruja jo mongolien ajalta 1200- ja 1300-luvuilla”, Kari sanoo.
Tämä näkyy myös kielen historiassa.
”Venäjän kielen väkivaltaan, kidutukseen, verotukseen ja valehteluun liittyvää sanastoa on peräisin mongolivalloituksen ajalta. Se on yksinvaltiuden sanastoa ajalta, jolloin valheet, väkivalta ja ehdoton usko johtajaan olivat ainoita keinoja selvitä.”
Kielessä strategisen kulttuurin merkitys näkyy Karin mukaan erityisen selkeästi. Esimerkiksi valheelle on kolme eri sanaa. ”Lozh on suoranainen valhe tai huijaus. Nepravda on epätotuus. Sitten on vranjo. Vranjo on valhe jonka sekä esittäjä että usein myös vastaanottaja tietävät valheeksi, mutta silti molemmat käyttäytyvät kuin väite olisi tosi. ”
Kari kertoo esimerkin.
”Sergei Skripalin murhaa yrittäneiksi tunnistettujen miesten kuvat levisivät maailmalla, ja sen jälkeen he esiintyivät venäläisellä RT-kanavalla esittämässä turisteja. Tämä oli vranjo. Kaikki tiesivät miehet sotilastiedustelu GRU:n työntekijöiksi, jotka valehtelivat. Lännen viesti salamurhaajista kuitenkin saatiin tylsymään tällä miekalla, vaikka venäläistenkin mielestä miesten valehtelu oli ilmeistä.”
Karin mukaan venäläisessä kulttuurissa ajatellaan, että valehtelu on sallittua, jopa hyväksyttävää, mikäli valehtelu palvelee yhteistä etua. Hän suomentaa vranjon taktiseksi totuudeksi.
”Meillä ollaan ylpeitä siitä, miten rehellisiä olemme. Heidän mielestään me olemme tällä tavalla ajatellessamme vähän tyhmiä.”
Asenteiden ja toimintatapojen eroista seuraa ristiriita. Siksi meidän on vaikeaa käsittää, miksi Venäjä tuntuu ehdoin tahdoin hankkivan itselleen vihollisia.
Venäjä on piiritetty linnake. Se on piiritetty Natolla, amerikkalaisilla elokuvilla ja hampurilaisilla, homomyönteisillä asenteilla ja iPhoneilla.Karin mukaan venäläiset eivät omasta mielestään hanki vihollisia. Viholliset ovat heille vihollisia jo ennen kuin ovat sitä itse välttämättä tajunneet.
Venäjän johto on aina käyttänyt pelkoa pysyäkseen vallassa.
”Siellä pelätään koko ajan vaikka mitä: miehitetyksi tulemista ja sisäisiä uhkia, terrorismia ja arabikevättä.”
Seuraa jälleen esimerkki: vuosina 2011 ja 2012 venäläiset osoittivat mieltään duuman vaaleja ja lopulta Putinin presidentiksi asettamista vastaan Moskovan Bolotnaja-aukiolla. Karin mukaan Kreml oletti, että nuoriso katsoo televisiota. Mielenosoituskutsut kuitenkin levisivät verkossa aivan kuten Tunisiassa ja Egyptissäkin, jossa vanhat hallinnot saivat väistyä laajojen protestien jälkeen.
Pian sen jälkeen Venäjällä otettiin käyttöön verkkosuodatus, jossa tietoverkkoja valvova viranomainen Roskomnadzor poistaa haitallisiksi katsotut sivustot vuorokauden kuluessa.
Tämä ei ole Venäjälle riittänyt. Heillä on myös SORM-järjestelmä, joka valvoo Venäjän verkkoliikennettä.
”Bolotnajan tapahtumien jälkeen järjestelmää on kehitetty ja sen käyttö on lisääntynyt”, Kari kertoo.
Jokaisen teleoperaattorin on lain mukaan pakko asentaa järjestelmä verkkoihinsa. Sen eri osat valvovat puhelinliikennettä ja verkon sekä sosiaalisen median liikennettä.
FSB:n lisäksi verkkovalvontadataan pääseväthttps://giswatch.org/en/country-report/communications-surveillance/russia useat muutkin viranomaiset, muiden muassa valtiohallinnon oma turvallisuuspalvelu FSO, jonka palveluksessa työskentelevät esimerkiksi presidentin henkivartijat.
Venäjän strategiseen kulttuuriin kuuluu myös itsevaltiuden perinne. Sen ajattelun mukaan demokratia on tehotonta. Samalla Venäjä saattaa valmistautua vuoteen 2024, jolloin presidentti Vladimir Putinin nykyinen presidenttikausi päättyy – jos päättyy.
Joka tapauksessa teknologia jatkaa kehittymistään, tekoäly valtaa maailmaa, ja Venäjä on Suomen naapurimaa myös vuonna 2025.
Mitä he meistä oikein ajattelevat?
”Olemme venäläisille rajanaapuri, joka saattaa liittyä Natoon”, Kari sanoo ja huokaisee.
Kari vaikuttaa tuskastuneelta. Ehkä samaan kysymykseen on pitänyt vastata jo monta kertaa aiemmin.
”Me vain satumme olemaan tässä. Lähistöllä ovat Murmansk, Pietari ja Moskova. Venäjän sotilas- tai ulkomaantiedustelujen Pohjois-Eurooppaa seuraaville yksiköille Suomi on varmasti tärkeä. Tai ehkä oikea nimi tälle alueelle olisi luoteinen operaatiosuunta.”
Venäjän tiedustelupalvelujen keskeisin Suomeen liittyvä kysymys on Karin mukaan viimeiset sata vuotta ollut se, millainen uhka Suomen kautta Venäjään tai Venäjälle voisi kohdistua.
”Hävittäjäkaupat, vaalit, tiedustelulait. Ne kiinnostavat.”
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Teknologia Seuraa
- Venäjä Seuraa
- Venäjän politiikka Seuraa
- Kyberturvallisuus Seuraa
- Sotilastiedustelu Seuraa
- Laura Halminen Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24