Teknologia

Tällainen on alakoululaisten suosima kauhupeli Granny, jossa mummo tarttuu kirveeseen – Asiantuntijat: ”Vastuu on aina vanhemmalla”

Lapset voivat pelätä pelejä, joita lataavat itse tai joita kaverit pelaavat. Yksi tällainen peli on Granny. Tässä jutussa kerrotaan, mitä vanhemman kannattaa tehdä jos ja kun lapsi altistuu pelottavalle pelille.

”Meidän koululta varoiteltiin siitä pelistä, joka pelottaa lapsia.”

”Se on hirveä peli.”

”Se” on kauhupeli Granny, josta helsinkiläiset äidit keskustelevat. Lainaukset ovat eräästä todellisesta syyskuussa käydystä keskustelusta.

Kännykällä pelattavassa pakohuonepelissä kerätään erilaisia tavaroita ja ratkaistaan tehtäviä. Tavoitteena on päästä ulos talosta, johon pelaajan on lukinnut verenhimoinen mummo kirveen kanssa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tältä peli näyttää – varoitus, video voi säikäyttää:



Grannyn ikäraja on 12, mutta monet sitä nuoremmat pelaavat peliä koulussa ja kaverien kesken. Se on helppoa, koska pelin voi ladata kännykkään kuka vain.

En ollut itse edes kuullut Granny-pelistä koskaan aiemmin, vaikka kotonani on kohderyhmän edustaja: kolmasluokkalainen tytär, joka pelaa mielellään. Kun kysyn pelistä, hän tietää heti, mistä on kyse.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Mun koulukaverilla on se puhelimessa. Mä pelasin sitä sen kännykällä koulussa viimeksi kun meillä oli pelipäivä. Ei se ollut yhtään pelottava, mutta vaikea se oli”, tyttäreni sanoo.

Pelin tekee vaikeaksi se, että jostain päin sokkeloista taloa saattaa hetkenä minä hyvänsä ilmestyä örkkimummo, joka pilkkoo pelaajan palasiksi komeiden veriroiskeiden kera.

Grannyyn pitää tutustua. Minä en muuten pelaa juuri Tetristä ja Venäjän demokratiakehitystä parodioivaa ukkelinsiirtelypeliä ihmeempiä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Teininä autovaraspeli Grand Theft Auto kuului suosikkeihini, koska silloinen poikaystäväni pelasi sitä. Käytimme pelissä cheat- eli huijauskoodeja, ja se oli sentään vielä 1990-lukua. Ehkä Grannyssakin on huijausmahdollisuus?

Löydän peliblogiin, joka neuvoo erilaisia kikkoja. Tyttärenikin haluaa kokeilla, joten pelaamme yhdessä omilla puhelimillamme. Kytken päälle harjoittelutason, jossa mummoa ei näy ollenkaan. Tytär valitsee helpon tason, ja pian hän säpsähtää.

Mummo tulee ja tappaa.

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.


”No on tuo kyllä vähän inhottava”, tytär sanoo ja vaihtaa hänkin harjoittelutasoon, jossa mummoa ei ole.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mistä tietää, että peli on lapselle liian pelottava?

Lapset ovat hyvin erilaisia pelkojensa kanssa, sanoo pelibloggari ja kirjailija Jenni Utriainen. Utriainen pyörittää Viihdevintiöt-blogia, jossa hän arvioi lasten pelejä. Utriainen on myös kirjoittanut Satu Irisvikin kanssa kirjan Kuinka kasvattaa diginatiivi (S&S, 2017).
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Minä pelkäsin pienenä Prinsessa Ruususen Pahatarta. Kenellekään ei varmasti tullut mieleen kysyä, saako Prinsessa Ruususta näyttää minulle”, Utriainen sanoo.

”On sellaisiakin taaperopelejä, joissa on zombeja. Aikuiselle zombi voi kuulostaa paljon pahemmalta kuin miltä se pelissä näyttää, kun ajattelemme itse aikuisille suunnattuja kauhuleffoja joissa zombit syövät aivoja. Jos peliin ei itse tutustu, ei voi tietää, mitä siellä on. Pelin zombi voi olla paljon aikuisen mielikuvia herttaisempi hahmo.”

Utriainen ei ole pelannut Grannya, mutta vertaa sitä hittipeli Fortniteen. Yhtäläisyyksiä on ainakin sen verran, että molempien suositusikäraja on 12 vuotta.

”Joku muukin kirjoitti lapsista, jotka olivat pelanneet ja pelänneet tätä Grannya. Mieleen nousi heti kysymys, että monikohan niistä pelänneistä lapsista oli 12-vuotias. Ja miten sitä nuoremmat ovat pelin käsiinsä saaneet?”

Myös Fortnite kiinnostaa sitä nuorempia, esimerkiksi Utriaisen omaa poikaa, joka on 8-vuotias. Tämä ei ole kuitenkaan vielä päässyt Fortniten pariin, sillä Utriaisen mielestä peli ei sovellu tokaluokkalaiselle ainakaan yksin pelattavaksi.

”Mutta totta kai se kiinnostaa. Tuon ikäisillä ne Fortnitet ja Grannyt tulevat mukaan pihaleikkeihinkin. Siksi vanhemman on aika vaikeaa sanoa, ettei saisi pelata, koska jos peliä ei tunne, voi jäädä näistä leikeistä sivuun.”

Mitä jos lapsi on liian nuori pelaamaan suosittua peliä?

Kompromissiksi Utriainen ehdottaa, että lapsen kanssa voi katsoa Youtubesta videoita pelistä tai ostaa pelin oheistuotteita. Näin lapsi saa kuitenkin tuntumaa siihen, mistä kavereiden puheissa ja leikeissä on kyse – ikärajat mielessä pitäen.

Myös tyttäreni kertoo pelatessamme, että on itse löytänyt ja katsonut Grannysta Yotube-videon. Hän arvelee kuitenkin, ettei peli sopisi läheskään kaikille hänen ikätovereistaan edes omalla koululuokalla.

”Meillä ei saa kotona kavereiden ollessa kylässä pelata muita pelejä kuin sellaisia joiden ikäraja on seitsemän”, sanoo Utriainen.

”En voi enkä halua ottaa vastuuta siitä miten poikani kaverit kokisivat muut pelit. Se on heidän vanhempiensa tehtävä.”

Utriaisen mukaan pelkoon vaikuttaa moni tekijä, kuten se, että lapsi kokee tilanteen yksin tai pelin musiikki.

Grannyssakin pyörii taustalla aavemainen, uliseva pimputus. Se on sen verran tehokas, että tyttäreni pyytää minua laittamaan sen pois päältä.


Pelottavat sisällöt eivät ole kategorisesti huono tai paha asia lasten viihteessä, sanoo pelien ja pelikasvatuksen tutkija Mikko Meriläinen Tampereen yliopistosta.

”Aikuisinakin tykkäämme katsoa kauhuleffoja, pelata kauhupelejä ja lukea kauhukirjallisuutta, vaikka arjessa muuten karsastamme oikeasti pelottavia asioita, kuten esimerkiksi väkivallan uhkaa. Fiktio antaa turvallisen kehyksen lähestyä jännittäviä asioita.”

”Se ei tietenkään tarkoita etteivätkö pelottavat kokemukset voisi olla epämiellyttäviä, joskus liiankin.”

Miten vanhemman kannattaa valvoa lapsen pelaamista?

Jenni Utriainen testaa pelit aina itse tai yhdessä poikansa kanssa. Tietämättäni olen toiminut tismalleen samoin.

”Minä luotan pelien suhteen kompromisseihin ja avoimuuteen. Toivon, että vaikka lapsi olisikin pelannut jotain ’kiellettyä’ ja se alkaisi pelottaa, hän uskaltaisi tulla kertomaan siitä ilman, että kukaan suuttuu”, hän sanoo.

”Toivottavasti lapsi voisi silloin tulla puhumaan vielä teininäkin.”

Jokainen vanhempi ei pelaa lapsensa kanssa. Niitäkin vanhempia on, jotka eivät tiedä peleistä mitään. Jotkut ovat vähän säikkyjä pelien teemojen suhteen.

Utriainen kertoo, että hiljakkoin hänen bloginsa kommenteissa kritisoitiin tappamispelejä, koska maailmassa on niin paljon tappamista muutenkin.

”Ymmärrän pointin, mutta uskon, etteivät lapset tai pelaajat näe asiaa samalla tavalla. Pelit ovat mielikuvituksen tuote kuten leffatkin. Ja tuskin kukaan on kieltämässä tappamista elokuvissa.”

Jos peli pelottaa, syy ei ole koskaan pelin tekijöissä, Utriainen tiivistää.

”Ei tekijöissä, eikä lapsessa joka peliä pelaa.”

Vastuu on aina vanhemmalla.

”Jos pelaaminen on vanhemmalle ihan tuntematonta, tuntematon herättää pelkoa myös aikuisissa. Kasvatustyötä on vaikeaa tehdä sellaisesta asiasta josta ei tiedä mitään, ja siksi on helppoa haluta kieltää vaikkapa pelaaminen.”

Lapsia ei kuitenkaan voi hallita loputtomasti, ja ennen pitkää he kohtaavat niin peleissä kuin verkossakin asioita, jotka ovat tuntemattomia tai pelottavia monelle aikuisellekin.

”Kannattaa lähteä teknologiaan mukaan lapsen kanssa mahdollisimman aikaisin, silloin kun lapsen tekemisiä voi vielä hallita.”

Mutta myöhemminkään ei ole liian myöhäistä. Ei, vaikka ei tajuaisikaan peleistä mitään.

”Haaveilen, että vanhemmat keskustelisivat näistä keskenään”, Utriainen sanoo. ”Että ne, jotka tietävät kertoisivat niille, jotka eivät tiedä.”

Ainakin jokainen joka tuntee lapsensa koulukaverien vanhempia, voi keskustella aikuisten kesken siitä miten kunkin kotona pelaamiseen suhtaudutaan.

”Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, eikä yhtä oikeaa vastausta ole. Minusta olisi kuitenkin tärkeintä että jokainen tehty ratkaisu perustuisi harkittuun tietoon.”

Vaikka pelaamisesta ei tietäisi mitään, ainakin ikärajat on helppo tunnistaa. Ne lukevat mobiilipeleissä Google Playn tai App Storen esittelysivulla.

”Vaikka olisi muuten aivan ymmärtämätön pelien maailmasta, nämä numerot ovat selkeitä. Ei elokuvateatteriinkaan päästetä ikärajan kannalta selkeästi alaikäistä, mutta sovelluskaupoissa ei ole lipuntarkastajia. Vanhempien on pakko valvoa.”

Mikko Meriläisen mukaan usein unohtuu, että lapset osaavat itsekin analysoida kuluttamiaan mediasisältöjä. He osaavat sanoa, mitkä elementit ovat pelottavia ja mitkä tylsiä.

”Tällaisten asioiden pohtiminen yhdessä lapsen kanssa paitsi parantaa pelilukutaitoa, myös helpottaa jännittävän tai pelottavan pelin käsittelyä: miksi esimerkiksi Grannyn musiikki on pelottava?” Meriläinen kysyy.

”Olisiko peli yhtä pelottava, jos Granny olisikin söpö eläin, pelin maailma värikäs ja musiikki iloista – vai olisiko peli silloin hauska piiloleikki vaikka pelimekaniikka olisi ihan samanlainen?”

Minä ja tyttäreni siirtelemme tavaroita Grannyn talosokkelossa. Käännän hänelle englanninkielisestä blogista ohjeita siitä, miten talosta löytynyt vesimeloni pitää halkaista kellarissa olevalla giljotiinilla että sen sisältä saa esiin avaimen.

Kolmen tunnin pelaamisen jälkeen olemme molemmat yllättyneitä: emme kumpikaan katsoneet kelloa ja luulimme aikaa kuluneen vähemmän.

Peli ei ole helppo edes minulle, ja tytär joutuu neuvomaan äitiään siinä, miten pelihahmoa ohjataan.

Hän kyllästyy, emmekä enää palaa Grannyn pariin. Pari viikkoa myöhemmin kysyn, jäikö jokin asia pelissä mietityttämään. Olenhan kuitenkin hänen äitinsä.

”Mä jäin miettimään että miten niitä grafiikoita voisi tehdä paremmaksi. Niissä oli kaikenlaisia koloja.”

Fakta

Mitä tehdä, kun peli pelottaa lasta?


 Vältä liikaa kauhistelua, vanhemman pitää olla turvallinen vastapaino lasta pelottavalle sisällölle.

 Arvosta lapsen kokemusta ja näkemyksiä: vanhemman näkökulmasta typerä peli voi olla tärkeä osa lapsen mediamaailmaa ja kaveripiirin iso puheenaihe, joka kaipaa käsittelyä. Kysy mitä mieltä lapsi on itse pelistä ja miksi.

 Käy peliä yhdessä läpi lapsen kanssa. Jo vanhemman läsnäolo helpottaa, ja samalla voidaan keskustella pelistä ja sen eri elementeistä. Pelin pohtiminen ja osiin purkaminen voi vähentää sen pelottavuutta. Jos peli kiinnostaa lasta kovasti, voitte myös pelata yhdessä – turvallisessa ympäristössä pelko ja jännitys voi olla hauskaakin.

 Muistuta, että pelottavaa peliä ei ole pakko pelata. Etenkin nuorilla lapsilla kauhupeleistä saattaa tulla rohkeuden mittari: kuka uskaltaa pelata, kuka ei? Lasta voi muistuttaa siitä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja että kaikki aikuisetkaan eivät pidä kauhusta. Paljon muutakin pelattavaa löytyy.

 Peleistä löytyy Youtubesta usein erilaisia parodioita ja huumorivideoita – esimerkiksi videoita, joissa Granny jumiutuu ohjelmointivirheen takia kiinni ovenkarmiin tai jossa pelaaja kiusaa Grannya pakenemisen sijaan. Tällainen kauhun leikiksi lyöminen vie pelottavalta sisällöltä tehon.

Neuvot antoi pelikasvatuksen tutkija Mikko Meriläinen Tampereen yliopistosta.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Pelit
  • Mobiilipelit
  • Teknologia
  • Kauhu
  • Kasvatus
  • Laura Halminen

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Lennolta käännytetty humalainen espoolais­mies kävi kiinni raja­vartijaan Helsinki-Vantaan lento­kentällä

    2. 2

      Lääkäri Antti Heikkilän uutuus­kirja vilisee virheitä – HS pyysi asian­tuntijoita arvioimaan tekstin: ”Tällaiset väitteet voivat johtaa kuoleman­tapauksiin”, professori sanoo

      Tilaajille
    3. 3

      Etelään satamassa vihdoin runsaasti lunta, joka jäänee ainakin jouluun asti

    4. 4

      Kahdeksan poliisi­partiota taltutti joukko­tappelua nuoriso­tila Arkissa Vantaalla – tapahtumaan oli tullut kaksi helsinkiläistä nuoriso­joukkoa, kertoo kaupunki

    5. 5

      Ravintolassa räjähti Sapporossa Japanissa – useita kymmeniä loukkaantunut

    6. 6

      Hallitus juhlii ”velkaihmettä”, mutta se voi näyttää myös pahalta

    7. 7

      Alastomat eläinoikeus­aktivistit valelivat itsensä teko­verellä Barcelonassa

    8. 8

      Metrokisko murtui Sörnäisten tunneliosuudella – ”Kuljettaja erotti vaurion äänestä jo aamupäivällä”

    9. 9

      Seksuaali­rikollisten kylä: HS vieraili floridalaisessa mökki­kylässä, jonka asukkaat ovat yhteis­kunnan alinta kastia – miesten nimet, kuvat ja osoitteet ovat verkossa kaikkien nähtävillä

      Tilaajille
    10. 10

      Saksalainen toimittaja rakastui Lapin-matkallaan posiolaiseen poro­mieheen ja muutti Lappiin – HS tapasi poro­kuiskaajiksi kutsutut Mourujärvet, jotka kasvattavat eläimiään kuin lapsia

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Lääkäri Antti Heikkilän uutuus­kirja vilisee virheitä – HS pyysi asian­tuntijoita arvioimaan tekstin: ”Tällaiset väitteet voivat johtaa kuoleman­tapauksiin”, professori sanoo

      Tilaajille
    2. 2

      Saksalainen toimittaja rakastui Lapin-matkallaan posiolaiseen poro­mieheen ja muutti Lappiin – HS tapasi poro­kuiskaajiksi kutsutut Mourujärvet, jotka kasvattavat eläimiään kuin lapsia

    3. 3

      Yllättävä käänne: Petteri Orpo sai loppu­viikosta 2,2 miljardin euron yllätyksen, ja Suomi pääsee lyhentämään velkaansa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen

    4. 4

      Rotta on hämmästyttävä eläin ja siksi sen tappaminenkin on vaikeaa – Helsingin kasvavaa rotta­kantaa on vaikea saada hengiltä inhimillisin keinoin

    5. 5

      Kokenut maailman­matkaaja vinkkaa kymmenen ainut­laatuista matka­elämystä – mukana myös suomalainen, unohdettu helmi

    6. 6

      Seksuaali­rikollisten kylä: HS vieraili floridalaisessa mökki­kylässä, jonka asukkaat ovat yhteis­kunnan alinta kastia – miesten nimet, kuvat ja osoitteet ovat verkossa kaikkien nähtävillä

      Tilaajille
    7. 7

      Apulaisprofessori Joy Wolframia, 29, luullaan usein assistentiksi – tosiasiassa hän on Helsingissä kasvanut huippu­tutkija, joka johtaa uraa uurtavaa syöpä­tutkimusta arvostetulla yhdysvaltalais­klinikalla

      Tilaajille
    8. 8

      Kiina on kuin aalto, joka pyyhkäisee ylitsemme – valtava talouskasvu on kerryttänyt jättimäiset pääomat, joilla Kiina muokkaa maailmaa näköisekseen

      Tilaajille
    9. 9

      Yksi kuva näyttää, miten julmasti sairaudet kasautuvat Helsingissä – ”Pyrimme löytämään riski­ryhmiä”

    10. 10

      Saako Oodia jo arvostella? Ydintehtävältään se on vain keskinkertainen, Itäkeskuksen ja Tikkurilan kirjastoissakin on enemmän kirjoja – Johtaja: ”Ei se määrä vaan se laatu”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    2. 2

      Suurta osaa naisista koskevaa terveysongelmaa ei ole tutkittu, vaikka se haittaa elämänlaatua merkittävästi – Professori: ”Pidetty liian banaalina ongelmana”

    3. 3

      Kansallisbaletin Tuhkimon ylipainoiseksi puettu hahmo loukkasi Ani Kellomäkeä niin, että hän lähti esityksestä pois: ”En halunnut osallistua yhteiseen kiusaamishetkeen”

    4. 4

      Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

    5. 5

      Painin päätteeksi Rauno Lehmusvyöry painoi liipaisinta, mutta varmistin pelasti poliisin hengen – Nyt ”vekselit lankeavat”, ja vakava sairaus nujertaa korsolaisen rikollis­joukon ydin­hahmoa

      Tilaajille
    6. 6

      Kesän jälkeen äitien kasvoilta katosivat ilmeet, ja kätilö Rosmariini Tolonen näki sen – HS:n erikoisartikkeli vie vainottujen rohingyojen pakolaisleirille

      Tilaajille
    7. 7

      Ennätykselliset veronpalautukset maksuun tänään – ensi vuonna valtaosa ei enää saa ”joulupalautuksia”

    8. 8

      Laura Huhtasaari kirjoitteli blogiinsa väitteitä islamista, sai kirjoituskiellon, samalla perussuomalaisnaiset kampanjoivat suut teipattuna – tästä kaikessa on kyse

    9. 9

      Pekka Haaviston lausunto perus­suomalaisista oli viisautta, jota vihreät eivät kestä kuulla

    10. 10

      Tältä näyttävät joulun uudet herkut – kokeile suosikkiasi tämän vuoden joulupöydässä, ja muista myös rakkaat klassikkoreseptit

    11. Näytä lisää