Tiede

Maalaistyttö kaivettiin haudasta ja raahattiin katuja pitkin oikeuden eteen – vielä vuonna 1718 vainajaa rangaistiin karmivin tavoin itsemurhasta

Oman hengen riistäminen tuomittiin pitkään sekä rikoksena että syntinä.

Itsemurha luo synkän varjon niin tekijän kuin jälkeen jääneiden ylle. On ollut aikoja, joina siitä on langetettu hirveitä rangaistuksia jopa vainajille.

Vuonna 1718 ranskalainen maalaistyttö Marie Jaguel tajusi joutuneensa umpikujaan. Hän oli kuudennella kuulla raskaana, mikä oli suuri häpeä nuorelle, naimattomalle naiselle. Epätoivoissaan Marie nieli myrkkyä.

Marien kurjuus ei päättynyt kuolemaan. Hänen ei annettu levätä haudassa, vaan hänen ruumiinsa kaivettiin ylös ja tuotiin tuomittavaksi oikeuden eteen, minkä jälkeen sitä raahattiin kasvot alaspäin pitkin katuja.

Kun ruumis tuotiin kylän torille, pyöveli viilsi Marien kohdun auki ja nosti väkijoukon nähtäväksi hänen kantamansa sikiön jäännökset.

Marien ruumis ripustettiin roikkumaan jaloistaan ja jätettiin kansan töllisteltäväksi, kunnes se mädäntyi. Lopulta ruumis poltettiin ja tuhka siroteltiin tuuleen.

Teologit ja oikeusoppineet suhtautuivat itsemurhaan vuosisatojen ajan hyvin kielteisesti. Itsemurha tuomittiin sekä rikoksena että syntinä.

Papit saarnasivat itsemurhaajien sielujen päätyvän helvetin ikuiseen tuleen, sillä vain Jumalalla oli oikeus päättää ihmisen elämästä ja kuolemasta.

Muinaiset roomalaiset olivat pitäneet itsemurhaa lähinnä taloudellisena rikoksena: jos orja surmasi itsensä, tämä aiheutti isännälle rahallista vahinkoa.

Stoalaisen koulukannan edustajat, kuten Seneca, ylistivät Caton ja Sokrateen kaltaisten suurmiesten tyyneyttä itse valitun kuoleman edessä.

Pakanallisen antiikin tapa ihannoida itsemurhaa pöyristytti keskiajan kristittyjä kirkkoisiä, jotka halusivat kieltää itsemurhaajien ihmisarvon ja kristillisen hautauksen. Tämän lisäksi vaadittiin näiden omaisuuden takavarikoimista kruunulle.

Poikkeuksen muodosti ainoastaan Ruotsin valtakunta, jossa itsemurha ei johtanut omaisuuden takavarikointiin. Ei siitäkään huolimatta, että itsensä surmaaminen oli määritelty rikokseksi vuosina 1442–1734 voimassa olleessa Kristofferin maanlaissa.

Itsensä surmaajan ruumis herätti elävissä taikauskoista pelkoa. Itsemurhaajan uskottiin voivan jäädä liikkumaan levottomana sieluna tai vampyyrina elävien ja kuolleiden maailmojen välille. Kummittelun estämiseksi ruumiin rintakehän läpi saatettiin lyödä seiväs.

Eräillä saksankielisillä alueilla oli myöhäiskeskiajalla varma tapa päästä eroon itsemurhaan syyllistyneestä. Hänen ruumiinsa suljettiin tynnyriin ja heitettiin vuolaana kohisevaan jokeen.

Itsemurhan taustalla olleet inhimilliset tragediat saivat osakseen vain vähän ymmärrystä.

Nainen, joka teki itsemurhan säilyttääkseen siveytensä, saattoi kuitenkin saada osakseen ihailua. Tällainen hyveellinen neito oli tarunhohtoinen Lucretia, joka valitsi omaehtoisen kuoleman mieluummin kuin suostui kantamaan maineensa menettäneen naisen häpeää.

Toinen, vuodelta 1230 peräisin oleva tarina kertoo enonsa ahdistelemaksi joutuneesta saksalaisesta aatelisneidosta, joka tuli kaksi kertaa raskaaksi ja teki kaksi aborttia. Kun himojensa riivaama vanhus yritti käydä sukulaistyttöönsä vielä tämänkin jälkeen käsiksi, nainen puukotti itseään kuolettavasti vatsaan.

”Ollako vai eikö olla?” 1500-luvulta lähtien tämä Shakespearen Hamletin kysymys koettiin entistä ajankohtaisemmaksi. Itsemurhasta tuli muodikas puheenaihe Euroopan hoveissa ja salongeissa.

Yleisö saapui teattereihin ilta illan jälkeen todistamaan, kuinka kohtalonvoimien pyöritykseen joutuneet sankarit ja sankarittaret työnsivät tikarin rintaansa tai tyhjensivät myrkkypikarin.

Itsemurha muodostaa keskeisen osan dramaattista jännitettä Shakespearen monissa näytelmissä.

Eurooppalainen yhteiskunta eli murroskautta, kirkollinen yhtenäiskulttuuri oli murentumassa ja perinteisiä totuuksia kyseenalaistava moderni tieteis­usko orastamassa.

1700-luvulla filosofit julistivat uutta onnellisuuden evankeliumia, jonka mukaan jokaisella ihmisellä oli oikeus ja velvollisuus tehdä elämästään paras mahdollinen jo maan päällä. Kuoleman jälkeen odottavasta taivasten valtakunnasta ei ollut mitään takeita.

Tämä hämmensi entisestään pessimistejä, jotka näkivät elämän absurdina marionettien temppuiluna. Jos millään ei ollut merkitystä eikä helvettiä ollut olemassa, miksi siis pitkittää olemassaolon sietämätöntä piinaa?

Toisaalta jos haudan takana avautui pelkkä tyhjyys, mitä järkeä oli lähteä ennen aikojaan suureen tuntemattomaan, josta kukaan ei ollut palannut?

Ranskalaisen Condén prinssin hovimestarin Francois Vatelin kohtalo on jäänyt historiaan eräänä merkillisimmistä itsemurhatapauksista.

Vuonna 1671 Vatel pestattiin vastaamaan kestityksestä loisteliaassa juhlassa, jonka kunniavieraaksi oli kutsuttu itse Aurinkokuningas Ludvig XIV. Mikään ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan.

Kun Pariisista tilattu kalalähetys jäi saapumatta, Vatel työnsi miekan sydämensä läpi.

Tragikoomiseksi asian teki se, että vähän tämän jälkeen, Vatelin maatessa hengettömänä verilätäkössä, kalalähetin vaunut kolistelivat sisään linnan portista.

Vatel oli tehnyt itsemurhan, koska hän tunsi menettäneensä kunniansa, mikä oli 1600-luvun ihmiselle pahin mahdollinen häpeä. Jopa kuolema oli parempi vaihtoehto.

Vuoden 1680 paikkeilla itsemurhan oikeutuksesta käytiin tulenpalavaa keskustelua varsinkin englantilaisten lehtien palstoilla. Lähes päivittäin lukijoiden uteliaisuutta ruokittiin tarinoilla sensaatiomaisista itsemurhista. Myös itsemurhaajien viimeisiä viestejä julkaistiin.

Koska aihepiiri kuohutti brittejä erityisen paljon, itsemurhasta alettiin puhua ”englantilaisena sairautena”.

Itsemurhan oikeutus puhutti 1700-luvulla myös valistusfilosofeja, jotka suolsivat aihetta pohtivia kirjoituksia. Vallitseva kanta oli, että itsemurhaa ei tullut tuomita, mutta ei myöskään ­liiaksi ihannoida.

Italialainen rikosoikeusfilosofi Cesare Beccaria kritisoi itsemurhaajien kohtelua vuonna 1764 toteamalla, että oli järjetöntä soveltaa julmia rangaistuksia elottomaan ruumiiseen, joka ei enää voinut tuntea mitään.

Yhtä kohtuutonta oli takavarikoida itsemurhaajan omaisuus. Se aiheutti vain vahinkoa hänen perinnöttömiksi jääneille omaisilleen, jotka olivat täysin syyttömiä tapahtuneeseen.

Oikeusoppineet olivat esittäneet jo aikaisemmin, että itsemurhan tekijä oli mielenvikainen. Eihän kukaan täysijärkinen ihminen kääntynyt itseään vastaan, sillä itsesuojeluvietti oli jokaisen ihmisolennon sisäsyntyinen ominaisuus.

Hulluuteen vetoaminen pelastikin monta itsemurhaajaa ruumiin häpäisyltä sekä omaisuuden takavarikoimiselta. Oman käden kautta lähteneitä alettiin kohdella sairaina ja syyntakeettomina, ei paholaisen riivaamina hirviöinä.

Itsemurhan syyksi esitettiin yleisesti taipumusta melanko­liaan, joka sai ihmisen näkemään kaiken synkkänä ja turhana.

Viranomaiset ottivat nyt ­asiakseen itsetuhoyritysten estämisen. 1700-luvulta lähtien itselleen vaarallisia henkilöitä teljettiin joukoittain mielisairaaloihin, joissa heidät alistettiin usein julmille ja ihmisarvoa alentaville hoitomenetelmille.

Onnettoman rakkauden tähden tehty itsemurha on lopulta saanut osakseen suurinta myötätuntoa. Kun 25-vuotiaan Johann Wolfgang von Goethen sentimentaalinen romaani Nuoren Wertherin kärsimykset julkaistiin vuonna 1774, koko Eurooppa oli hukkua kyyneliin.

Teos avasi tukahdutettujen tunnekuohujen padot, ja Goetheä syytettiin nuorison yllyttämisestä kuoleman ihannointiin.

”Werther on aiheuttanut enemmän itsemurhia kuin maailman kaunein nainen,” huokaisi kirjallisten salonkien kuningatar Madame de Stäel.

Fanaattisimmat Werther-fanit todella jäljittelivät sankariaan. Muun muassa eräs ruotsalainen nuorukainen ampui itsensä, ja hänen elottoman ruumiinsa vierestä löydettiin Nuoren Wertherin kärsimykset.

Vähän myöhemmin muuan rakastajansa hylkäämä nuori nainen hukuttautui Goethen mestariteos taskussaan.

Itsensä surmaajat alettiin nähdä inhimillisten tragedioiden herkkinä uhreina, jotka ansaitsivat ymmärrystä ja sääliä.

Vaikka ahdasmieliset moralistit vaativat itsemurhaajille yhä ankaria rangaistuksia, käytännössä tuomiot lievenivät varsinkin ylempien säätyjen kohdalla.

Silti raskain taakka, tuska ja usein syyllisyyskin, jäi itsemurhaajan omaisten kannettavaksi. Surullisinta onkin, että itsemurhaan liitetty leima, salailu ja perusteeton häpeän tunne, ei ehkä katoa täysin milloinkaan.

Lähteet: Georges Minois: History of Suicide. Voluntary Death in Western Culture (1999). Barbagli, Marzio: Farewell to the World. The History of Suicide (2015). Mark Seinfelt: Final Drafts. Suicides of world-famous authors (1999). Alexander Murray: Suicide in the Middle Ages I-II (2000). Riikka Miettinen: ”Metsään vietäväksi ja roviolla poltettavaksi”. Ennen ja nyt. Historian tietosanomat 24.6.2009.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Tiede
  • itsemurha
  • Historia
Luetuimmat - Auto & Tiede

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

    2. 2

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    3. 3

      Facebookin ex-johtaja ja muut sosiaalisen median kehittäjät myöntävät luoneensa hirviön, jota he eivät osaa pysäyttää: ”Kukaan ei pysty enää keskittymään”

    4. 4

      Paljastava pukeutuminen on häirintää

    5. 5

      Tuntemattoman sotilaan räjähdyskohtaus rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen – saavutus huomattiin ulkomaillakin

    6. 6

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    7. 7

      Sinnikäs tee se itse -henkilö kiinnittelee aidonnäköisiä liikennemerkkejä Mellunmäessä – ”En ymmärrä yhtään”, hämmästelee kaupungin työntekijä

    8. 8

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    9. 9

      HS maistoi 8 täyteläistä joulupöydän punkkua – yksi sai viisi tähteä

      Tilaajille
    10. 10

      Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    8. 8

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    11. Näytä lisää