Linuksen myytti kasvaa amerikkalaiseksi unelmaksi - Tiede | HS.fi

Linuksen myytti kasvaa amerikkalaiseksi unelmaksi

19.5.2001 3:00

Viimeistään siinä vaiheessa kun saa kolmannen Linus Torvaldsista kertovan kansainvälisen kirjan käteensä parin kuukauden sisällä, tajuaa että Linu(x)s on todella iso juttu.

Tässä kirjassa on päästy siihen vaiheeseen, jossa sankarin elämäntarinaa käydään läpi kapaloiästä alkaen sen ymmärtämiseksi, mikä kohtalossa, geeneissä tai kasvuympäristössä selittää tämän kaiken. Kirja on siis menestystarina, hyvin kirjoitettu, sympaattinen kertomus sympaattisen tuntuisesta kaverista. Samalla se on tietysti tulevaisuuden historiaa ja taas yksi näkökulma Linux-käyttöjärjestelmän ja open source -liikkeen vaiheisiin. Kirja päättyy Linus Torvaldsin visioon elämän tarkoituksesta eli Linuksen lakiin . Melko realistisesti hän näkee ihmisten motiiveiksi eloonjäämisen, oman paikan sosiaalisessa verkostossa ja viihtymisen, tässä järjestyksessä. Linus on siis keksinyt uudestaan Abraham Maslowin tarvehierarkian, jonka tämä julkaisi klassisessa motivaatio-artikkelissaan 1943. Hyvä keksintö toki kannattaa tehdä yhä uudestaan, varmuuden vuoksi. Uskon, että sekä Maslow että Torvalds ovat ymmärtäneet jotain länsimaisen ihmisen luovuudesta ja motivaatiosta. Varsinkin teoksessaan Motivation and Personality Maslow heittää monta hyvin linusmaista aforismia, kuten "Muusikon tulee tehdä musiikkia, maalarin maalata ja runoilijan kirjoittaa, jos hän haluaa olla sovussa itsensä kanssa. Ihmisen tulee olla sitä mitä hän osaa." Just for fun. Menestystarina on hyvin amerikkalainen kertomus siitä, miten isoa nenäänsä ujostelleesta Jaska Jokusesta tulee joutsen - tai ainakin pingviini. Nokka on edelleen iso, mutta mitä siitä, kun se on koristanut maailman arvostetuimpien lehtien etusivuja. Vaikka kirja on viehättävä jo pelkkänä tarinana, sitä lukiessa huomiota kiinnittävät myös monet vakavat asiat. On esimerkiksi mielenkiintoista etsiä ideologisia ja sosiaalisia samankaltaisuuksia ja eroja 1960-luvun flower powerin ja 1990-luvun source code powerin välillä ("make code, not war!"). Kummassakin hyvin toimeentulevan keskiluokan lapset kapinoivat isiltä perittyjä arvoja vastaan ja etsivät omaa juttuaan, joka olisi vähemmän sidoksissa materiaalisen menestyksen kriteereihin. Kun lapset 1960-luvulla vastustivat Vietnamin sodan amerikkalaista imperialismia ja monikansallisia öljy-, kaivos- ja banaaniyhtiöitä, 1990-luvun nörttien paha susi luurasi Microsoftissa, Sunissa ja IBM:ssä. Kun 1960-luvulla huolen aiheena olivat kolmannen maailman lasten nälästä turvonneet vatsat, 1990-luvulla keskeiseksi ongelmaksi osoittautui, että Microsoft ei julkaissut nettiselaimensa lähdekoodia niin että nörtit olisivat päässeet leikkimään sillä. Kun 1960-luvun kapinalliset vähitellen asettuivat yhteiskuntaan, monet heistä hakeutuivat kehitysyhteistyöhön, joistakin tuli toimittajia kuten Linus Torvaldsin vanhemmista, eräistä tutkijoita, ja muutamista poliitikkoja. 1990-luvun nörttien mytologiassa taas todellisen open source -miehen vaellus kulkee vaikeuksien kautta suuryritysten johtopaikoille ja optiomiljonääreiksi. Tai harvalle se tietysti onnistuu, mutta lopuille ne harvat ovat roolimalleja ja profeettoja, joiden opin puhtaudesta kiistellään. Kun Linus Torvalds kertoo Linuxin tarinaa, hän usein, varmastikin rehellisesti, korostaa, ettei itse missään vaiheessa etsinyt materiaalista hyvää, vaan se ikään kuin hänestä riippumatta lankesi hänelle. Ilmeisesti David Diamondin paljolti muotoileman tekstin kuvaama pikkukristityn nuhteeton vaellus tuo miltei väkisin mieleen Raamatun sanan: "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matteus 6:33). Olen varma, tai ainakin kuvittelen vahvasti, että se ei ole Linus Torvaldsin tarkoitus. Kuvittelen, että hän on tavallinen kunnon kundi, joka on jopa tietoisesti ponnistellut välttääkseen oman kuvansa mytologisoitumisen. Myytti kuitenkin aina irtautuu miehestä ja kasvattaa siivet, sehän juuri on myytin olemus. Niin paljon on niitä, jotka haluavat nähdä maailman ympärillään myyttien kautta. Jopa kirjallinen yritys irtiottoon myytistä voi toimia myytin rakennuspuina, kun ihmisiä ympärillä oikein myytittää. Tai sitten on niin, että kirjan myyttisiin mittoihin nouseva elämäntarina kuitenkin on syvällisesti tosi ja tavoittaa jotain olennaista tämän ihmeellisen ajan hengestä. Kun ihmisiä on nykyään niin paljon, aina jotkut elämäntarinat ovat muita kummallisempia, jo puhtaasti tilastollisesti. Niistä sitten kirjoitetaan kirjoja. Niin tai näin, Just for Fun. Menestystarina on tavattoman viihdyttävä ja mielenkiintoinen kirja mielenkiintoisesta persoonasta. Kirjan erityisenä ansiona tietokonekirjojen joukossa pitäisin sitä, että se ei vaadi lukijaltaan erityisterminologioita ja atk-sanakirjoja. Tämän kirjan lukemisen välineiksi riittävät hyvin sohva tai kunnon tuoli tai vaikkapa nurmikkoinen rantapenkka aurinkoisena päivänä puun juurella. Erkki A. Kauhanen

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat