Älä usko lähi­päivien lukio­vertailuja – Helsingin huippu­koulut ovat vain keskikastia, kun vertaillaan koulujen vaikutusta opinto­menestykseen

Uusien ylioppilaiden nimet selviävät perjantaina. Ylioppilastutkintolautakunta luovuttaa kevään tulokset lukioille aamulla, ja sen jälkeen opiskelijat saavat tietää omat arvosanansa.

Lautakunta tuottaa pienellä viipeellä myös koulukohtaisia tuloksia, joista selviää eri lukioiden menestys kevään ylioppilaskokeissa.

Useat tiedotusvälineet julkaisevat aineiston perusteella omat rankinglistansa. Niissä koulut laitetaan paremmuusjärjestykseen ylioppilastutkinnon neljän pakollisen aineen pistemäärien keskiarvon perusteella.

Median vertailuista voi lukea, mikä lukioista oli Suomen paras tai surkein.

Tutut suurten kaupunkien koulut hallitsevat vuodesta toiseen lukiorankingien kärkisijoja. Peränpitäjiä ovat syrjäseutujen ja pääkaupunkiseudun huono-osaisempien alueiden koulut.

Menestysvertailut kiinnostavat ymmärrettävästi lukioon pyrkiviä nuoria ja heidän vanhempiaan. Saako jostain lukiosta paremmat eväät kirjoituksiin ja elämään?

Siitä rankingit eivät välttämättä kerro mitään.

”Viestimien tekemissä lukiovertailussa ei ole mielestäni kovin paljon järkeä”, vastaa Valtion taloudellisen tutkimiskeskuksen Vattin johtava tutkija Mika Kortelainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=mika+kortelainen.

Viime vuonna Vatt julkaisi tutkimuksenhttp://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/eliittilukiossa-opiskelu-ei-paranna-ylioppilaskoemenestysta, jossa vertailtiin kahta samantasoista opiskelijaryhmää: huippulukioon päässeitä ja niistä niukasti karsiutuneita nuoria, jotka kävivät muun lukion.

Analyysi keskittyi viiteen kouluun, joissa keskiarvorajat olivat 2000–2008 pääkaupunkiseudun korkeimmat. Ne olivat Ressun, Helsingin normaalilyseon, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun, Mäkelänrinteen ja Etelä-Tapiolan lukiot.

Tulos oli, että näiden koulujen ja muihin lukioihin lähes samanlaisilla arvosanoilla päätyneiden nuorten ylioppilasarvosanoissa ei ollut olennaisia eroja.

Tänään Vatt julkaisi samalla tavalla tehdyn tutkimuksen, jossa vertaillaan yksityisten ja julkisten lukioiden tuloksia Helsingissä.

Yksityisiin lukioihin liitetään useasti huippukoulun leima. Historiallisista syistä niitä on poikkeuksellisen paljon pääkaupunkiseudulla.

 

Eliittikoulut keräävät eliittiainesta ja hyötyvät siitä.

Yksityisiä ovat muun muassa Helsingin suomalainen yhteiskoulu, Helsingin saksalainen koulu, Kulosaaren yhteiskoulu, Munkkiniemen yhteiskoulu, Maunulan yhteiskoulu ja matematiikkalukio, Espoon ja Helsingin steinerkoulut sekä Eiran aikuislukio.

Yksityiskouluilla on vapaammat kädet suunnitella opetusta. Onko se laadukkaampaa kuin julkisissa kouluissa?

Tutkimuksen mukaan se ei ainkaan näy ylioppilaskokeiden tuloksissa. Eroa julkisiin kouluihin ei juuri ole.

Ellei huippukoulujen opetus ole ylivertaista, miksi samat suurten kaupunkien lukiot takovat monen laudaturin ylioppilaita vuodesta toiseen?

”Eliittikoulut keräävät eliittiainesta ja hyötyvät siitä”, Kortelainen selittää.

Niissä opiskelee tavallista enemmän korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten perheiden lapsia. Peruskoulun päättötodistus ennustaa kohtalaisen luotettavasti tulevaa lukiomenestystä. Sen taustalla vaikuttavat vanhemmilta peritty älykkyys, lukupää ja opiskeluinto.

 

Vanhempien koulutus selittää noin 40 prosenttia lasten koulumenestyksen vaihteluista.

”Vanhempien koulutustausta näkyy suoraan yo-tuloksissa, sanoo psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=liisa+keltikangas-jarvinen Helsingin yliopistosta.

Vanhempien koulutus selittää noin 40 prosenttia lasten koulumenestyksen vaihteluista, joissakin tutkimuksissa vieläkin enemmän. Selitysprosentti on suurimmillaan lukio- ja yliopisto-opinnoissa.

Keltikangas-Järvisen mukaan koulutetut vanhemmat rakentavat lapsilleen opiskelumyönteisen ilmapiirin. Älykkyys ja perityt luonteenpiirteet siivittävät hyviin numeroihin. Esimerkiksi sinnikkyys ja peräänantamattomuus ovat koulumenestyksen perusedellytyksiä.

”Eliittikoulut poimivat päältä parhaat oppilaat, joita on mukava ja tuloksellista opettaa”, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Monia lukiovertailuja vinouttaa se, etteivät ne ota huomioon oppilaiden lähtötasoa. Korkealla keskiarvolla lukioon päässyt menestyy todennäköisesti myös ylioppilaskirjoituksissa.

Jos halutaan mitata oikeasti koulun vaikutusta oppimistuloksiin, laskelmissa pitäisi noteerata erot opiskelijoiden lähtötasossa. Sen määrittämiseen ei ole täysin yhteismitallista keinoa.

Suomen tietotoimiston lukiovertailu pyrkii noteeraamaan myös opiskelijoiden lähtötason. Se peilaa ylioppilaskirjoitusten tuloksia kolme vuotta aiempiin sisääntulokeskiarvoihin.

Kortelaisen mielestä myös STT:n vertailussa on ongelmia. Se ei esimerkiksi noteeraa pienten lukioiden yo-tulosten vuosittaista vaihtelua. Sattuman merkitys korostuu.

Yksittäisen oppilaan menestys voi jonain vuonna nostaa pikkulukion listan kärkeen tai tiputtaa sen tylysti hännille.

Pahempi vääristymä syntyy siitä, etteivät peruskoulun päättötodistuksen arvosanat ole vertailukelpoisia keskenään.

”Peruskoulun päättöarviointi muistuttaa valitettavasti lottoarvontaa”, huomauttaa tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soiviohttps://www.hs.fi/haku/?query=najat+ouakrim-soivio Helsingin yliopistosta. Samalla osaamisella voi saada yhdessä koulussa seiskan, kun toisessa hel­tiää yhdeksikkö.

Syy on löyhissä arviointiperusteissa. Peruskoulussa ei ole yhteismitallisia valtakunnallisia päättökokeita. Koulujen arvosteluasteikot eroavat toisistaan, koska opettajat noudattavat vanhaa Gaussin käyrää eli vertaavat mielessään oppilasta muihin.

Ysiluokkalaisen päättötodistuksen numeroa ei siis ratkaise pelkästään oma suoritus, vaan myös luokan tai koulun osaamisen taso. Jos oppilasaines on keskimääräistä heikompaa, hyvä arvosana heltiää vähemmälläkin. Etevimpien koulussa kiitettävät numerot ovat tiukassa.

Ouakrim-Soivion mukaan vääristymä on havaittu tähän mennessä kuudessa oppiaineessa: matematiikassa, äidinkielessä, historiassa ja yhteiskuntaopissa, ruotsissa, englannissa ja terveystiedossa.

Yläkanttiin arvosteltu voi joutua kovan paikan eteen lukiossa, kun vaatimustaso kasvaa. Kovatasoisen peruskoulun kasvatti ei välttämättä pääse haluamaansa jatkokoulutuspaikkaan, vaikka ansaitsisi päästä.

”Peruskoulun päättöarvosanat eivät anna luotettavaa tietoa oppilaiden lähtötasosta eivätkä kelpaa sellaisenaan lukiovertailun pohjaksi”, Ouakrim-Soivio sanoo.

Vatt julkaisi vuonna 2014 perusteellisen tilastollisen analyysinhttp://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lukioiden-valiset-laatuerot-ovat-paaosin-pienia, joka huomioi lukioiden tutkintotulosten suuren vuosittaisen vaihtelun. Analyysissa pyrittiin nollamaan myös oppilaiden lähtötaso ja yläkoulujen kirjavat arvostelukäytännöt. Mukaan otettiin ylioppilastutkintotulokset vuosilta 2002–2013.

Lopputulos vastasi odotuksia. Lukioiden laatuerot osoittautuivat pieniksi.

Tutkimuksessa mitattiin niin sanottua arvonlisää. Mitä enemmän opiskelijat petraavat peruskoulun päättöarvosanoista ylioppilastodistukseen, sitä suurempi on lukion arvonlisä.

 

Suomen suurimman arvonlisän tuottivat Leppävirran, Mynämäen ja Reisjärven lukiot.

”Se kertoo, mikä on koulun osuus opintomenestyksestä, kun huomioidaan sinne valikoitunut oppilasaines”, Kortelainen sanoo.

Mistä löytyvät ne lukiot, jotka tuottavat parhaan arvonlisän? Vattin vertailussa parhaiten pärjäsivät yllättäen monet maaseudun tavalliset lähilukiot, jotka eivät erityisemmin valikoi oppilaitaan. Niihin menevät ne, jotka seudulla lukioon haluavat.

Tarkastelujakson viiden viimeisen vuoden aikana Suomen suurimman arvonlisän tuottivat Leppävirran, Mynämäen ja Reisjärven lukiot.

Median rankingeissa menestyneet pääkaupunkiseudun koulut sijoittuivat vertailussa keskikastiin.

”Eliittilukiossa opiskelu ei näytä takaavan parempia tuloksia ylioppilaskirjoituksissa”, sanoo Kortelainen.

Valtaosa lukioista asettuu tarkemmassa tilastollisessa tarkastelussa ääripäiden väliin. Vain terävimmän kärjen ja häntäpään tulokset poikkeavat selvästi toisistaan.

”Suomessa on aika lailla yhtäläiset mahdollisuudet menestyä ylioppilaskirjoituksissa opiskeli sitten Helsingin Ressun tai Merikarvian lukiossa”, Kortelainen sanoo.

Samaa mieltä on koulutuksen professori Jouni Välijärvihttps://www.hs.fi/haku/?query=jouni+valijarvi Jyväskylän yliopistosta.

”Lukioiden laatuerot ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen pienet”, hän sanoo. Kaikkialla voi odottaa saavansa ainakin keskimäärin hyvää opetusta.

Maailmalla on merkkejä siitä, että nimekkäät koulut houkuttelevat keskimäärin parempia ja kunnianhimoisempia opettajia. Suomessa ilmiö on tuntematon.

”Meillä opettajien rekrytoinneissa painottuu työkokemus, eikä se sinänsä kerro mitään opettajan paremmuudesta”, Välijärvi sanoo.