Tiede
Osa koeputkilapsista syntyy pieninä – alttius erikoisten olojen vaikutukselle riippuu perimästä
Yli kolme prosenttia vastasyntyneistä suomalaisista saa alkunsahttps://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/hedelmoityshoidot koeputkihedelmöityksellä. Kun alkio kehittyy ensimmäiset päivänsä kudosviljelynesteessä maljalla, olosuhteet ovat erilaiset kuin jos se taittaisi matkaa munanjohtimissa ja kohdussa.
Koeputkessa alulle saatetut lapset syntyväthttps://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20813359 keskimäärin hieman kevyempinä kuin luonnollisesti hedelmöityneet. Syyn arvellaan ainakin osittain liittyvän jotenkin koeputkiolosuhteiden kasvuympäristöön.
Nyt suomalais-virolainen tutkijaryhmä on osoittanut ensimmäistä kertaa maailmassa, että sikiön genetiikalla on väliä sen suhteen, miten koeputkiympäristö vaikuttaa alkionkehitykseen.
Tutkijat löysivät dna:sta tarkan kohdan, jossa tietyt geenimuodot johtavat keskimääräistä pienempään syntymäpainoon koeputkihedelmöityksessä. Luontaisesti hedelmöitetyillä tutkimuslapsilla geneettinen muuntelu tässä kohdassa ei vaikuta syntymäpainoon.
Ryhmän johtaja, Helsingin yliopiston epigenetiikan tutkija Nina Kaminen-Aholahttps://www.hs.fi/haku/?query=nina+kaminen-ahola painottaa, että tuloksista ei ole syytä huolestua.
”Eivät nämä lapset mitenkään vaarallisen pieninä syntyneet. Inhimillisessä mittakaavassa erot eri ryhmien välillä olivat varsin pieniä. Tilastollisesti ne kuitenkin olivat merkittäviä, ja tieteellisesti tämä on tärkeää, kun yritämme ymmärtää koeputkihedelmöityksen vaikutuksia sikiön kasvuun”, Kaminen-Ahola sanoo.
Pienestä syntymäpainosta ollaan huolissaan, koska tilastollisesti se on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin.
”Tulevaisuudessa voi olla hyödyllistä tunnistaa kyseistä geenimuotoa kantavat koeputkilapset. Tarvittaessa heihin voisi kohdistaa täsmälääketieteellisiä tukitoimia”, Kaminen-Ahola sanoo. ”Tosin vielä on liian aikaista sanoa mitään geenimuodon vaikutuksista myöhempään terveyteen.”
Kyseinen geeni, jossa yksi emäs muuntelee, sijaitsee tunnetuimmalla ja tutkituimmalla sikiöajan kasvuun vaikuttavalla geenialueella, kromosomissa 11.
Tällä alueella on vierekkäin kaksi geeniä, jotka yhdessä vaikuttavat sikiön kasvuun. Toinen kiihdyttää kasvua ja toinen jarruttaa sitä.
Näiden välissä on alue, joka säätelee kyseisten geenien toimintaa. Toisin sanoen se määrää, pääseekö kasvua kiihdyttävä vai jarruttava geenialue niskan päälle.
Tunnetun konfliktiteorian mukaan tällä säätelyalueella käydään sukupuolten välistä taistelua. Toimiva kasvua kiihdyttävä geeni on peräisin isältä ja jarruttava äidiltä. Isän geenien voittokulun kannalta olisi evolutiivisesti hyödyllistä, että syntyvä lapsi olisi mahdollisimman suuri. Äidin kannalta taas ei ole hyvä, jos lapsi kasvaa liian isoksi.
Tutkimuksen mukaan koeputkilapset olivat pienimpiä nimenomaan silloin, kun sekä isältä että äidiltä oli tullut ratkaisevaan kohtaan sama emäs, adenosiini.
”Havaitsimme myös, että isältä perittynä se yhdessä koeputkihedelmöityksen kanssa vähentää alueella istuvia epigeneettisiä merkkejä. Tämä saa isältä perityn geenimuodon näyttämään enemmän äidiltä perityltä muodolta, joten ehkäpä resursseja säästävä äidin puoli pääsee taistelussa voitolle ja lapset syntyvät hieman pienempinä”, Kaminen-Ahola sanoo.
Epigeneettiset merkit ovat dna:n päälle kiinnittyneitä molekyylejä. Ne ohjaavat geenien luentaa ja voivat kytkeä geenejä päälle ja pois.
Tutkimusaineistona oli yhteensä 242 suomalaista ja virolaista vauvaa. Näistä 85 oli syntynyt koeputkihedelmöityksellä ja loput luonnollista kautta. Tutkimus julkaistiin Clinical Epigenetics -lehdessä.
Koeputkessa alulle saatetut lapset syntyväthttps://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20813359 keskimäärin hieman kevyempinä kuin luonnollisesti hedelmöityneet. Syyn arvellaan ainakin osittain liittyvän jotenkin koeputkiolosuhteiden kasvuympäristöön.
Nyt suomalais-virolainen tutkijaryhmä on osoittanut ensimmäistä kertaa maailmassa, että sikiön genetiikalla on väliä sen suhteen, miten koeputkiympäristö vaikuttaa alkionkehitykseen.
Tutkijat löysivät dna:sta tarkan kohdan, jossa tietyt geenimuodot johtavat keskimääräistä pienempään syntymäpainoon koeputkihedelmöityksessä. Luontaisesti hedelmöitetyillä tutkimuslapsilla geneettinen muuntelu tässä kohdassa ei vaikuta syntymäpainoon.
Ryhmän johtaja, Helsingin yliopiston epigenetiikan tutkija Nina Kaminen-Aholahttps://www.hs.fi/haku/?query=nina+kaminen-ahola painottaa, että tuloksista ei ole syytä huolestua.
”Eivät nämä lapset mitenkään vaarallisen pieninä syntyneet. Inhimillisessä mittakaavassa erot eri ryhmien välillä olivat varsin pieniä. Tilastollisesti ne kuitenkin olivat merkittäviä, ja tieteellisesti tämä on tärkeää, kun yritämme ymmärtää koeputkihedelmöityksen vaikutuksia sikiön kasvuun”, Kaminen-Ahola sanoo.
Pienestä syntymäpainosta ollaan huolissaan, koska tilastollisesti se on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin.
”Tulevaisuudessa voi olla hyödyllistä tunnistaa kyseistä geenimuotoa kantavat koeputkilapset. Tarvittaessa heihin voisi kohdistaa täsmälääketieteellisiä tukitoimia”, Kaminen-Ahola sanoo. ”Tosin vielä on liian aikaista sanoa mitään geenimuodon vaikutuksista myöhempään terveyteen.”
Kyseinen geeni, jossa yksi emäs muuntelee, sijaitsee tunnetuimmalla ja tutkituimmalla sikiöajan kasvuun vaikuttavalla geenialueella, kromosomissa 11.
Tällä alueella on vierekkäin kaksi geeniä, jotka yhdessä vaikuttavat sikiön kasvuun. Toinen kiihdyttää kasvua ja toinen jarruttaa sitä.
Näiden välissä on alue, joka säätelee kyseisten geenien toimintaa. Toisin sanoen se määrää, pääseekö kasvua kiihdyttävä vai jarruttava geenialue niskan päälle.
Tunnetun konfliktiteorian mukaan tällä säätelyalueella käydään sukupuolten välistä taistelua. Toimiva kasvua kiihdyttävä geeni on peräisin isältä ja jarruttava äidiltä. Isän geenien voittokulun kannalta olisi evolutiivisesti hyödyllistä, että syntyvä lapsi olisi mahdollisimman suuri. Äidin kannalta taas ei ole hyvä, jos lapsi kasvaa liian isoksi.
Tutkimuksen mukaan koeputkilapset olivat pienimpiä nimenomaan silloin, kun sekä isältä että äidiltä oli tullut ratkaisevaan kohtaan sama emäs, adenosiini.
”Havaitsimme myös, että isältä perittynä se yhdessä koeputkihedelmöityksen kanssa vähentää alueella istuvia epigeneettisiä merkkejä. Tämä saa isältä perityn geenimuodon näyttämään enemmän äidiltä perityltä muodolta, joten ehkäpä resursseja säästävä äidin puoli pääsee taistelussa voitolle ja lapset syntyvät hieman pienempinä”, Kaminen-Ahola sanoo.
Epigeneettiset merkit ovat dna:n päälle kiinnittyneitä molekyylejä. Ne ohjaavat geenien luentaa ja voivat kytkeä geenejä päälle ja pois.
Tutkimusaineistona oli yhteensä 242 suomalaista ja virolaista vauvaa. Näistä 85 oli syntynyt koeputkihedelmöityksellä ja loput luonnollista kautta. Tutkimus julkaistiin Clinical Epigenetics -lehdessä.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Geenit Seuraa
- Hedelmöityshoidot Seuraa
- Raskaus Seuraa
- alkuraskaus Seuraa
- Antti Kivimäki Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24