Tiede
Syy mayojen tuhoon selvisi – yli vuosisadan kestänyt kuivuus repi korkeakulttuurin hajalle
Muinaiset mayat loivat Keski-Amerikkaan yhden maailman kehittyneimmistä kulttuureista aikana, jolloin barbaarit rymistelivät Rooman valtakunnan raunioilla Euroopassa.
Tuhansia vuosia erityisesti Jukatanin niemimaata asuttaneet mayat rakensivat taivaita hipovia temppelipyramideja, oivalsivat tähtien liikkeet ja kehittivät tarkkoja kalentereita.
Vuoden 900 tienoilla koitti kuitenkin tuho, jonka syitä ei täysin tunneta. Kaupungit hylättiin ja väestö romahti.
Eivät mayat maan päältä kadonneet. Heidän jälkeläisiään elää yhä Keski-Amerikassa. Luhistunut korkeakulttuuri ei kuitenkaan enää koskaan palannut ennalleen.
Tuho oli monen tekijän summa. Yksi hyvin mahdollinen syy on kuivuuden aikaansaama poliittinen sekasorto ja maatalouden romahdus. Yhdistettynä kansaa repiviin sotiin se tuhosi edellytykset monimutkaiselle yhteiskunnalle.
Nyt tutkijat ovat löytäneet todisteita tästä kuivuudesta Jukatanin niemimaalla sijaitsevan Chichancanab-järven pohjasta. Sedimenttiin on tallentunut kemiallinen jälki 200 vuotta kestäneestä kuivasta kaudesta. Se ajoittui vuosien 800–1000 välille – juuri siihen aikaan, kun romahdus tapahtui.
Cambridgen ja Floridan Gainesvillen yliopistojen tutkijat tarkastelivat järvenpohjasta kairattuja muta- ja savikerroksia. Vesi sisältää luonnostaan pieniä määriä hapen normaalista poikkeavia isotooppeja eli vesimolekyylin happiatomeissa voi olla eri määrä neutroneita.
Esimerkiksi vesimolekyylit, joissa on raskaampaa happi-17-isotooppia, eivät haihdu niin helposti kuin tavalliset happi-16-isotooppiset vesimolekyylit. Kuivana aikana järven pohjaan kertyy tavallista enemmän näitä raskaita isotooppeja, koska haihdunta on suurempaa. Rankan kuivuuden aikoina pohjasedimenttiin muodostuu myös kipsikiteitä, joihin jää sisälle vettä.
Nämä kiteet ovat tutkijoille eräänlaisia vesifossiileja, joista voidaan lukea suoraan muinaisia sääoloja.
”Se on melkein kuin saisi vesinäytteen menneisyydestä”, kuvaa muinaista ilmastoa tutkiva Chris Evanshttps://www.hs.fi/haku/?query=chris+evans The Washington Postillehttps://www.washingtonpost.com/news/speaking-of-science/wp/2018/08/02/an-ancient-lake-holds-secrets-to-the-mayan-civilizations-mysterious-collapse-study-finds.
Järvenpohja kertoo meille, että vuosien 800 ja 1000 välillä sademäärät vähenivät puoleen normaalista. Rankimpina aikoina sadetta oli vain kolmasosa siitä mitä tavallisesti. Tällainen kuivuus olisi todella tuhonnut maanviljelyksen edellytykset ja vaikeuttanut juomaveden saantia.
Saman järven pohjasta otettiin näytteitä jo 1990-luvulla. Silloin merkit aluetta koetelleesta kuivuudesta havaittiinhttps://www.nature.com/articles/375391a0.epdf ensi kertaa. Uudessa tutkimuksessa pystyttiin määrittelemään tuon ajan sademäärät ja ilmankosteus hyvin tarkasti.
Tutkijat ovat hioneet jo aiemmin käytössä ollutta menetelmää tarkemmaksi ja monipuolisemmaksi, ja heidän kehittämällään tekniikalla voitaisiin periaatteessa saada tietoa jopa Marsin muinaisista vesimääristä ja ilmastosta.
Tästä syystä tutkimus onkin Sciencehttp://science.sciencemag.org/content/361/6401/498-lehdessä, joka julkaisee uusista tutkimuksista merkittävimpiä.
Ankaran kuivuuden syytä ei tunneta vielä tarkasti, mutta se ajoittuu samaan aikaan kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa koettu keskiajan lämmin kausi. Taustalla voi olla muutoksia ilmakehän virtauksissa. Mayojen mailla kuivuutta on mahdollisesti edesauttanut metsien hakkaaminen kaupunkien ja viljelysten tieltä.
Mayojen kohtalo antaa opetuksen myös nykyihmisille. Ilmastonmuutoksen tulevaisuudessa aiheuttamilla kuivuusjaksoilla on mullistavia seurauksia ympäri maailmaa. Mutta toisin kuin mayoilla, meillä on vielä keinot varautua niihin.
Arkeologit tekivät vastikään myös toisen merkittävän maya-löydön. Entisellä maya-alueella nykyisessä Tabascon osavaltiossa sijaitsevasta luolasta löydettiin kolme luurankoa, joista vanhin on ajoitettu 7 000 vuoden ikäiseksi. Kahden muun uskotaan olevan 4 000 vuotta vanhoja.
Nuo ihmiset elivät aivan maya-kulttuurin alkuhämärissä, vanhin aikana, jolloin ihmiset alueella olivat vasta siirtymässä metsästyksestä ja keräämisestä maanviljelykseen. Ihmiset alkoivat kokeilla maissinviljelystä ja oppivat hiljalleen jalostamaan hyötykasveja.
”Tätä luolaa käytettiin luultavasti rituaaleihin ja ruumiiden hautaamiseen. Mayoille se oli esi-isien luola. He kunnioittivat luolassa olevia jäänteitä ja hautasivat omat kuolleensa joukkoon”, kertoo arkeologi Alberto Martoshttps://www.hs.fi/haku/?query=alberto+martos uutistoimisto Reutersillehttps://www.msn.com/en-ie/news/world/7000-year-old-maya-remains-found-in-mexico/ar-BBLDF1K.
Viime vuonna Pnashttp://www.pnas.org/content/114/6/1293-lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa puolestaan kartoitettiin radiohiiliajoitusten avulla väestön kehitystä ja katoamista sekä rakennustoiminnan vaihteluita eräässä muinaisessa mayakaupungissa Guatemalassa.
Tuon tutkimuksen päätekijä, arkeologi Takeshi Inomatahttps://www.hs.fi/haku/?query=takeshi+inomata Arizonan yliopistosta kertoo Reutersille, ettei mayakulttuuri kadonnut sormia napsauttamalla.
”Romahdus tapahtui aalloissa. Ensin on pienempiä romahduksia, jotka liittyvät sodankäytiin ja poliittiseen epävakauteen, ja sitten tuli suuri romahdus, jonka seurauksena monet keskeiset paikat hylättiin. Sitten taas jotkut alueet toipuivat, kunnes tuli uusi romahdus”, Inomata kertoo.
Oikaisu 15.8. klo 10.44 Artikkelista poistettu kuva, jonka kuvatekstissä väitettiin, että ”mayojen jäänteitä on löytynyt paljon Jukatanin niemimaalta”. Oikeasti kuvassa oli nykytaiteilijan tekemä, asteekkien taidetta jäljittelevä teos.
Tuhansia vuosia erityisesti Jukatanin niemimaata asuttaneet mayat rakensivat taivaita hipovia temppelipyramideja, oivalsivat tähtien liikkeet ja kehittivät tarkkoja kalentereita.
Vuoden 900 tienoilla koitti kuitenkin tuho, jonka syitä ei täysin tunneta. Kaupungit hylättiin ja väestö romahti.
Eivät mayat maan päältä kadonneet. Heidän jälkeläisiään elää yhä Keski-Amerikassa. Luhistunut korkeakulttuuri ei kuitenkaan enää koskaan palannut ennalleen.
Tuho oli monen tekijän summa. Yksi hyvin mahdollinen syy on kuivuuden aikaansaama poliittinen sekasorto ja maatalouden romahdus. Yhdistettynä kansaa repiviin sotiin se tuhosi edellytykset monimutkaiselle yhteiskunnalle.
Nyt tutkijat ovat löytäneet todisteita tästä kuivuudesta Jukatanin niemimaalla sijaitsevan Chichancanab-järven pohjasta. Sedimenttiin on tallentunut kemiallinen jälki 200 vuotta kestäneestä kuivasta kaudesta. Se ajoittui vuosien 800–1000 välille – juuri siihen aikaan, kun romahdus tapahtui.
Cambridgen ja Floridan Gainesvillen yliopistojen tutkijat tarkastelivat järvenpohjasta kairattuja muta- ja savikerroksia. Vesi sisältää luonnostaan pieniä määriä hapen normaalista poikkeavia isotooppeja eli vesimolekyylin happiatomeissa voi olla eri määrä neutroneita.
Esimerkiksi vesimolekyylit, joissa on raskaampaa happi-17-isotooppia, eivät haihdu niin helposti kuin tavalliset happi-16-isotooppiset vesimolekyylit. Kuivana aikana järven pohjaan kertyy tavallista enemmän näitä raskaita isotooppeja, koska haihdunta on suurempaa. Rankan kuivuuden aikoina pohjasedimenttiin muodostuu myös kipsikiteitä, joihin jää sisälle vettä.
Nämä kiteet ovat tutkijoille eräänlaisia vesifossiileja, joista voidaan lukea suoraan muinaisia sääoloja.
”Se on melkein kuin saisi vesinäytteen menneisyydestä”, kuvaa muinaista ilmastoa tutkiva Chris Evanshttps://www.hs.fi/haku/?query=chris+evans The Washington Postillehttps://www.washingtonpost.com/news/speaking-of-science/wp/2018/08/02/an-ancient-lake-holds-secrets-to-the-mayan-civilizations-mysterious-collapse-study-finds.
Järvenpohja kertoo meille, että vuosien 800 ja 1000 välillä sademäärät vähenivät puoleen normaalista. Rankimpina aikoina sadetta oli vain kolmasosa siitä mitä tavallisesti. Tällainen kuivuus olisi todella tuhonnut maanviljelyksen edellytykset ja vaikeuttanut juomaveden saantia.
Saman järven pohjasta otettiin näytteitä jo 1990-luvulla. Silloin merkit aluetta koetelleesta kuivuudesta havaittiinhttps://www.nature.com/articles/375391a0.epdf ensi kertaa. Uudessa tutkimuksessa pystyttiin määrittelemään tuon ajan sademäärät ja ilmankosteus hyvin tarkasti.
Tutkijat ovat hioneet jo aiemmin käytössä ollutta menetelmää tarkemmaksi ja monipuolisemmaksi, ja heidän kehittämällään tekniikalla voitaisiin periaatteessa saada tietoa jopa Marsin muinaisista vesimääristä ja ilmastosta.
Tästä syystä tutkimus onkin Sciencehttp://science.sciencemag.org/content/361/6401/498-lehdessä, joka julkaisee uusista tutkimuksista merkittävimpiä.
Ankaran kuivuuden syytä ei tunneta vielä tarkasti, mutta se ajoittuu samaan aikaan kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa koettu keskiajan lämmin kausi. Taustalla voi olla muutoksia ilmakehän virtauksissa. Mayojen mailla kuivuutta on mahdollisesti edesauttanut metsien hakkaaminen kaupunkien ja viljelysten tieltä.
Mayojen kohtalo antaa opetuksen myös nykyihmisille. Ilmastonmuutoksen tulevaisuudessa aiheuttamilla kuivuusjaksoilla on mullistavia seurauksia ympäri maailmaa. Mutta toisin kuin mayoilla, meillä on vielä keinot varautua niihin.
Arkeologit tekivät vastikään myös toisen merkittävän maya-löydön. Entisellä maya-alueella nykyisessä Tabascon osavaltiossa sijaitsevasta luolasta löydettiin kolme luurankoa, joista vanhin on ajoitettu 7 000 vuoden ikäiseksi. Kahden muun uskotaan olevan 4 000 vuotta vanhoja.
Nuo ihmiset elivät aivan maya-kulttuurin alkuhämärissä, vanhin aikana, jolloin ihmiset alueella olivat vasta siirtymässä metsästyksestä ja keräämisestä maanviljelykseen. Ihmiset alkoivat kokeilla maissinviljelystä ja oppivat hiljalleen jalostamaan hyötykasveja.
”Tätä luolaa käytettiin luultavasti rituaaleihin ja ruumiiden hautaamiseen. Mayoille se oli esi-isien luola. He kunnioittivat luolassa olevia jäänteitä ja hautasivat omat kuolleensa joukkoon”, kertoo arkeologi Alberto Martoshttps://www.hs.fi/haku/?query=alberto+martos uutistoimisto Reutersillehttps://www.msn.com/en-ie/news/world/7000-year-old-maya-remains-found-in-mexico/ar-BBLDF1K.
Viime vuonna Pnashttp://www.pnas.org/content/114/6/1293-lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa puolestaan kartoitettiin radiohiiliajoitusten avulla väestön kehitystä ja katoamista sekä rakennustoiminnan vaihteluita eräässä muinaisessa mayakaupungissa Guatemalassa.
Tuon tutkimuksen päätekijä, arkeologi Takeshi Inomatahttps://www.hs.fi/haku/?query=takeshi+inomata Arizonan yliopistosta kertoo Reutersille, ettei mayakulttuuri kadonnut sormia napsauttamalla.
”Romahdus tapahtui aalloissa. Ensin on pienempiä romahduksia, jotka liittyvät sodankäytiin ja poliittiseen epävakauteen, ja sitten tuli suuri romahdus, jonka seurauksena monet keskeiset paikat hylättiin. Sitten taas jotkut alueet toipuivat, kunnes tuli uusi romahdus”, Inomata kertoo.
Oikaisu 15.8. klo 10.44 Artikkelista poistettu kuva, jonka kuvatekstissä väitettiin, että ”mayojen jäänteitä on löytynyt paljon Jukatanin niemimaalta”. Oikeasti kuvassa oli nykytaiteilijan tekemä, asteekkien taidetta jäljittelevä teos.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Maya-kulttuuri Seuraa
- Ilmasto Seuraa
- Tiede Seuraa
- Niko Kettunen Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24