Ilomantsissa kaadettiin kymmenen karhua puolessa vuoro­kaudessa – nyt kontio saadaan saaliiksi koirien ja gps:n avulla, ennen ansoilla ja moni­mutkaisilla hämäys­operaatioilla

Karhunmetsästys alkoi maanantaina Ilomantsissa hurjalla vauhdilla. Jahti käynnistyi vuorokauden vaihtuessa, ja puoleen päivään mennessä pitäjän alueella oli kaadettu paikallisen riistanhoitoyhdistyksen mukaan jo kymmenen karhua.

Koko Suomessa saa tänä syksynä ampua kaikkiaan 355 karhua, peräti sata enemmän kuin viime vuonna. Eniten kaatolupia on annettu Pohjois-Karjalaan, 137. Siellä karhu on runsastunut aivan erityisesti maakunnan itäisimmässä osassa.

Ilomantsin viime syksyn kaatotilasto antaa siitä kuvan. Silloin kaadettiin metsästyksen alettua neljässä vuorokaudessa 21 karhua. Viimeinenkin kaato tehtiin seuraavana päivänä. Myös Tuupovaarassa ja Lieksassa jahti kesti vain muutaman vuorokauden.

Tutkimus- ja kuvaushaaskoilla tehtyjen ja muiden havaintojen perusteella karhujen määrä ei ole siitä vähentynyt vaan pikemminkin lisääntynyt.

Pentutuotto korvaa menetyksen. Kesällä 2017 tavattiin Ilomantsissa naaras, jolla oli mukanaan neljä erausta eli runsaan vuoden ikäistä vieroitusikäistä pentua. Usealla emokarhulla oli kolme tai kaksi erausta.

Lisäksi itärajan yli saapuu varsinkin nuoria nallikoita.

Petojen paljouden takia Ilomantsin hirvikanta on aallonpohjassa. Runsastuneet ilvekset yhdessä ahmojen, karhujen ja susien kanssa verottavat varsinkin vasoja.

Syksyksi 2015 kuntaan myönnettiin vain yksi hirvenkaatolupa seuruetta kohti. Yhdelle suurimmalle alueelle myönnettiin aikuisen ja kahden vasan kaatolupa. Vasat jäivät kuitenkin kaatamatta, koska yhtään vasaa ei ollut tavattu alueella viiteen vuoteen.

Jahdin jälkeen maalaskenta antoi tulokseksi vain 1,7 hirveä tuhannella hehtaarilla, ja metsästäjät päättivät olla metsästämättä hirveä kahteen kauteen.

Kevättalvella 2018 helikopterilla suoritettu laskenta osoitti, ettei hirvikanta ollut lisääntynyt ollenkaan kahden rauhoitusvuoden aikana. Niinpä rauhoitusta päätettiin jatkaa.

Hirvien vähyyden takia metsässä ei ole suurpedoille tarpeeksi ravintoa. Tämän takia ne ovat alkaneet vierailla useammin pihoissa.

Tiheimmällä karhualueella karhujen pelko ihmistä kohtaan on kadonnut lähes tyystin. Muillakin eläinlajeilla on tunnettu ilmiö, että kannan runsastuessa yksilöt menettävät arkuuttaan.

Pohjois-Ilomantsissa karhu kävi talon pihassa avaamassa käytöstä poistetusta pakastimesta tehdyn kompostorin kannen ja tyhjensi sen. Tämä herättää asukkaissa vastenmielisyyttä suurpetoja kohtaan.

Tilanteen korjaamiseksi Ilomantsiin annettiin nyt 40 ja Lieksaan 38 karhun pyyntilupaa.

Karhun metsästys on aikojen kuluessa mullistunut monta kertaa. Aikoinaan karhua pidettiin vahinkoeläimenä, koska se tappoi laajoilla alueilla kulkevia karjaeläimiä.

Karjan käydessä ”väljänlaitumilla” karhu tappoi elikoita ja peitti saaliinsa tulevia käyntejään varten. Väki etsi haaskoja mekastaen ja huudellen metsässä jopa päiväkausia.

Kun haaska löytyi, sen luo puuhun tehtiin äänekkäästi paukutellen vahtilava, jota kutsuttiin myös talaaksi. Ilomantsin Talaskangas on siihen viittaava paikannimi.

Karhu oli tämän jälkeen erittäin varovainen, koska se tiesi haaskan löytyneen. Ennen haaskalle tuloaan se kierteli nuuhkien ympäristöä tarkalla vainullaan. Tämän takia metsästyksessä käytettiin ”jäljenviejää”, joka poistui äännellen lavalta, kun metsästäjä hiljentyi odottamaan lavalle.

Näin karhu luuli ihmisten lähteneen ja metsästäjä sai saaliin.

Karjan siirryttyä asumusten lähelle viljellyille laitumille metsästäjät tekivät itse haaskoja sopiviin paikkoihin ja rakensivat samalla lavan. Kun kontion havaittiin vierailleen haaskalla aterioimassa, mentiin vahtiin.

Nyt ei tarvittu jäljenviejää, kun haaskan seutu oli ollut kauan rauhallinen. Kyttäämään menijä hiipi lavalle mahdollisimman hiljaa.

Myös syksyisiltä viljapelloilta kaadettiin karhuja. Vaikka sato oli jo korjattu, oli viljaseipäitä kauan pelloilla, ja karhut hajottelivat niitä.

Silloin kun muita aseita ei ollut, kontio surmattiin pesältä karhukeihäällä. Piilukkojen, suustaladattavien rihlojen ja nykyaikaisten kiväärien tultua käyttöön kontion saalistamisesta tuli helpompaa ja turvallisempaa.

Myös loukuilla ja raudoilla pyytäminen oli yleistä. Vielä 1960-luvulla karhujahdissa Itä-Lapin kairoilla tapasin erittäin taidokkaasti viritetyn karhuloukun Sallan Utsikummussa.

Silloin ei karhu ollut rauhoitettu, eikä pyyntiin tarvittu edes maanomistajan lupaa.

Vuonna 1981 annettu asetus päätti karhun vapaan metsästyksen. Suurimmassa osassa maata karhu rauhoitettiin kokonaan. Sitä sai metsästää vain Kuhmon, Nurmeksen, Lieksan, Ilomantsin, Tuupovaaran, Tohmajärven, Värtsilän ja Tohmajärven kunnissa syyskuun alusta lokakuun loppuun ja poronhoito­alueella tämän ajan lisäksi toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin.

Samalla määrättiin, että naaraskarhu on aina rauhoitettu, jos sitä seuraa vuotta nuorempi penikka. Karhun ajaminen pesästä kiellettiin, samoin sen ampuminen pesältä, haaskalta tai haaskaa apuna käyttäen.

Tämän jälkeen karhut ammuttiin useimmiten koiran avulla samoin kuin hirvet. Kun koira löytää saaliin, se haukkuu ensin lyhyesti. Sen jälkeen se seuraa eläintä ääneti, pyrkii sen eteen, pysäyttää sen ja haukkuu niin kauan kuin saalis pysyy paikallaan. Tällä tavalla metsästäjätkin löytävät karhun.

Nykyisin gps-laitteet näyttävät, missä koira kulkee. Ennen teknisiä apuvälineitä haukku karkasi monesti kuulumattomiin, ja sitä käytiin kuuntelemassa korkeilla vaaroilla.

Lopulta koira saattoi käydä ottamassa yhteyttä isäntään. Samalla kokenut koira tiedotti suunnan karhuun. Tiedottava koira vieläpä seurasi vähän matkaa, tuliko isäntä mukana. Tiedottajat olivat kumminkin harvinaisia yksilöitä.

Jos koira jäi teille tietymättömille, jätti isäntä puseronsa paikkaan, jossa koira oli laskettu irti. Myöhemmin koira löydettiin sen päällä makaamassa.

Vuonna 1993 astui voimaan asetus, jonka mukaan karhua saa metsästää vain luvilla elokuun 20. päivästä lokakuun loppuun. Samalla päättyi karhun kevätpyynti poronhoitoalueella.

Karhunmetsästyksestä on tullut suosittua. Ilomantsiin saapuu metsästäjiä myös muualta Suomesta ja ulkomailta.

Aiemmin karhua haukkuvista koirista oli pulaa, kun harjoitustilaisuuksia niille oli vähän, mutta nyt karhua haukkuvia seisottavia koiria riittää.

Lisäksi on alettu käyttää suuria ajavia koiria, muun muassa Amerikasta tuotuja isokokoisia plotteja.

Tämä on aiheuttanut erimielisyyttä metsästäjien kesken.

Plotti ajaa saalista edellään kovaa vauhtia ja haukkuu jatkuvasti. Hirvieläinten metsästyksessä ei saa lain mukaan lainkaan käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 28 senttimetriä.

Suuri ajava koira voi ahdistaa saalista kokonaisen päivän niin, ettei eläin voi pysähtyä ollenkaan. Sitä on pidetty epäeettisenä. Mäyräkoirat ja muut pienet koirat ajavat niin hitaasti, että niiden käyttö on sallittu.

Karhunmetsästyksessä laki ei kiellä suuriakaan ajavia koiria, joten jotkut metsästäjät käyttävät nyt niitä. Joskus kuulee kehuttavan, että kun yksi koira väsyi, laskettiin väsyneen karhun perään toinen, levännyt koira.