Yuval Harari selittää nyt, miksi liberalismin voittokulku törmäsi Trumpiin ja brexitiin: Ihmiset vaistoavat tulevansa tarpeettomiksi

Jonkin aikaa sitten näytti siltä, että liberalismin voittokulku on vääjäämätön.

Fasismi oli lyöty maahan toisessa maailmansodassa. Kylmä sota päättyi kommunismin romahdukseen. Sen jälkeen demokratia, ihmisoikeudet ja vapaa markkinatalous näyttivät vaivatta valtaavan koko maailman.

Nyt nationalismi, tullimuurit ja muukalaisviha ovat palanneet. Meillä on Donald Trumphttps://www.hs.fi/haku/?query=donald+trump, brexit ja entistä jyrkemmät perussuomalaiset. Venäjä ja Turkki ovat muuttuneet diktatuureiksi.

Israelilainen historioitsija Yuval Hararihttps://www.hs.fi/haku/?query=yuval+harari selittää tänään useilla kielillä ilmestyvässä kirjassaan, miksi näin kävi ja missä olemme juuri nyt. Hän jopa neuvoo, kuinka yksilö pystyy selviytymään mullistuvassa maailmassa.

Harari on julkaissut menestyskirjoja tiuhaan tahtiin. Hänen suuri lahjansa on kyky irtautua totunnaisista ajatusmalleista. Harari pystyy asettelemaan tutut palikat uuteen loogiseen järjestykseen. Ja kas, puuroutunut näkymä selkiytyy lukijaa ilahduttavalla tavalla.

Ensimmäinen bestseller Sapiens selitti, miksi ihminen on päässyt nykyiseen asemaansa maapallollahttps://www.hs.fi/tiede/art-2000002891769.html. Toisessa kirjassaan Homo Deus Harari ennusti, että ihmiskunta menettää valtansa tekoälyllehttps://www.hs.fi/paivanlehti/25102017/art-2000005421375.html, joka pystyy tekemään kaikki päätökset puolestamme.

Nyt Harari arvioi, että algoritmien nouseva valta vaikuttaa jo poliittisiin pohjavirtoihin. Tavallinen ihminen tuntee itsensä koko ajan tarpeettomammaksi, ja Hararin mukaan havainto on oikea.

”Tavalliset ihmiset eivät välttämättä kykene ymmärtämään tekoälyä ja bioteknologiaa, mutta he pystyvät aistimaan, että tulevaisuus on ajamassa heidän ohitseen.”

Tekoäly pystyy pian suoriutumaan meitä paremmin niistäkin tehtävistä, joissa vaaditaan toisten ihmisten tunteiden ja reaktioiden ymmärtämistä ja ennakointia. Se voittaa ihmisen lääkärinä ja autonkuljettajana, valitsee sinulle sopivan puolison ja säveltää mieleistäsi musiikkia.

Tulevaisuuden eliitti rikastuu hallitsemalla tekoälyä ja datavirtoja. Se ei enää tarvitse ihmismassoja tuotannon ylläpitoon eikä oman vaurautensa rakentamiseen.

Viime vuosisadalla työntekijät nousivat joukkovoimalla taloudellista riistoa vastaan. Massat onnistuivat muuttamaan tärkeän taloudellisen roolinsa poliittiseksi vallaksi.

Kun massat menettävät merkityksensä taloudessa, ne voivat menettää myös kaiken muun. Edes valtio ei välttämättä ole kiinnostunut tarpeettomien ihmisten terveydestä ja koulutuksesta.

Liberalismilla ei ole tähän uhkaan vastausta. Putoajien turvaksi on ehdotettu perustuloa. Ilman lupausta tarpeellisuudesta se ei luo uskoa äänestäjiin.

Liberalismilla ei näytä olevan keinoja myöskään päälle käyvän ilmastonmuutoksen eikä joukkosukupuuton torjumiseen. Talouskasvu on historiallisesti ratkaissut liberaalin järjestelmän ongelmat, mutta ekokatastrofia se vain pahentaa.

Liberalismin vastavoimat tarjoavat lääkkeeksi paluuta entisiin kultaisiin aikoihin. Harari arvioi, että Trumpia ja brexitiä kannattivat monet sellaiset ihmiset, jotka ovat menettämässä taloudellisen arvonsa.

He ovat nyt valmiita rajaamaan ihmisarvon ja -oikeudet oman maan rajalle ja pystyttämään sinne muurin, joka estää sekä vapaan kaupan että ihmisten liikkumisen.

Samaan aikaan Euroopan hyvinvointi, turvallisuus ja avoimuus vetää puoleensa entistä suurempia joukkoja muista maanosista.

Taistelu maahanmuutosta repii Euroopan unionia ja jakaa monia sen maita sisältä päin.

Demokraattiseen päätöksentekoon kuuluva keskustelu ei toimi, kun toista mieltä olevat leimataan pahoiksi: fasisteiksi, rasisteiksi tai kulttuurisen itsemurhan laatijoiksi. Kirjailijan mielestä olisi parempi nähdä, että kyse on kahden perustellun poliittisen näkökannan välillä käytävästä keskustelusta.

Hän ehdottaa, että maahanmuuttoa tarkasteltaisiin sopimuksena, jossa on kolme perusehtoa:

Isäntämaa päästää maahanmuuttajan alueelleen. Vastineeksi muuttajan on omaksuttava isänmaan ydinnormit ja -arvot. Kun hän näin tekee, hänestä tulee ajan mittaan uuden maan tasa-arvoinen ja täysivaltainen kansalainen.

Nämä ehdot pitää keskustelussa määritellä tarkemmin ja säännöt sopia yleisten demokraattisten käytäntöjen mukaisesti.

Harari toivoo, että Eurooppa pystyy pitämään porttinsa auki ilman että sitä horjuttavat ihmiset, joille ei ole samoja arvoja.

”Jos viisisataa miljoonaa varakasta eurooppalaista eivät pysty sulauttamaan itseensä muutamaa miljoonaa köyhää pakolaista, millaiset mahdollisuudet ihmiskunnalla on ratkaista globaalia sivilisaatiotamme piinaavat paljon suuremmat konfliktit?” hän kysyy.

Harari antaa myös muita neuvoja, jotta hänen maalaamansa teknologiset, ekologiset ja poliittiset uhkakuvat eivät toteutuisi. Itsekäs nationalismi on pään panemista pensaaseen. Se pahentaa ongelmia ja lisää sodan vaaraa.

Mikään maa ei pysty yksin suojaamaan itseään ilmastonmuutokselta, teknologian murrokselta eikä ydinsodalta. Siihen tarvitaan yhteistyötä.

Vaikka Trumpin Yhdysvallat on hylkäämässä rauhan ylläpitämiseksi vaivoin kehitetyt monenkeskisen yhteistyön mallit, niistää täytyy Hararin mielestä pitää kiinni – esimerkiksi nojaamalla vähemmän Yhdysvaltoihin ja antamalla suurempi rooli Kiinalle ja Intialle.

Jos halutaan estää kaiken vallan ja varallisuuden keskittyminen pienen eliitin käsiin, on alettava säännellä datan omistusta. Nyt annamme Facebookin ja Googlen kaltaisten yhtiöiden vapaasti kerätä ja myydä valtavasti tietoa itsestämme.

Mietittäväksi jää, kenen pitäisi hallita datavirtoja.

Niiden kansallistaminen hallituksille rajoittaisi suuryritysten valtaa. Tuloksena saattaisi kuitenkin olla kammottavia digitaalisia diktatuureja, Harari varoittaa.

Tekoäly voi muuttaa asetelmat myös yhteiskuntajärjestelmien välisessä kilpailussa.

Viime vuosisadan lopulla demokratiat toimivat diktatuureja paremmin, koska ne olivat parempia tiedonkäsittelyssä. Demokratia hajauttaa tiedonkäsittelyn ja päätösvallan. Diktatuuri taas yrittää keskittää ne.

”Keskitetty systeemi ei pystynyt käsittelemään tietoa riittävän tehokkaasti eikä tekemään sen nojalla oikeita päätöksiä. Tämä on yksi syy siihen, että neuvostotalous jäi niin paljon jälkeen Yhdysvaltain taloudesta”, Harari selittää.

Tekoälyn ansiosta on mahdollista käsitellä valtavia tietomääriä keskitetysti. Digitaalinen diktatuuri voisi olla pelottavan tehokas.

Yksilön järkeen ja ymmärrykseen Harari ei paljoa luota.

”Yksittäiset ihmiset tietävät nolostuttavan vähän maailmasta, ja historian kuluessa heidän tietomääränsä on koko ajan vähentynyt”, hän väittää.

Metsästäjä-kerääjä tiesi, miten tehdä omat vaatteensa, sytyttää tuli, saada kiinni jänis ja paeta leijonaa. Nykyään emme tiedä edes sitä, kuinka vetoketju toimii. Luulemme tietävämme paljon siksi, että suhtaudumme muiden tietoon kuin se olisi omaamme.

Emmekä suinkaan ajattele omilla aivoillamme, vaan omaksumme näkemyksemme ryhmän mukana.

Silti tarvitsemme vastaisuudessa ennennäkemätöntä oppimis- ja uudistumiskykyä sekä taitoa säilyttää henkinen tasapaino jatkuvassa muutoksessa ja epävarmuudessa.

Nämä eivät ole olleet ihmisen parhaita vahvuuksia nuoruusvuosien jälkeen. Kun elinikä pitenee, maksimaalista muutosvalmiutta tarvitsee viisikymppinenkin.

Tulevaisuuden ihminen eli nykynuori saa Hararilta pari selviytymisvinkkiä.

Älä luota liikaa aikuisiin. He tarkoittavat hyvää, mutta eivät pysy kärryillä siitä, mihin maailma on menossa.

Selvitä omat ennakkoasenteesi ja varmista tietolähteesi. Jos haluat luotettavaa tietoa, maksa siitä.

Tunne itsesi. Jos algoritmit tuntevat sinut paremmin, ne pystyvät helposti hallitsemaan ja manipuloimaan sinua.

Vapaata tahtoa ei ole, eikä pysyvää minääkään. Maailmankaikkeudella ja ihmisen elämällä ei ole tarkoitusta. Ne eivät ole osa suurta kertomusta vaan ohimeneviä värähtelyjä.

”Se on totuus. Koeta kestää.”

21 oppituntia maailman tilasta. Yuval Noah Harari, suom. Jaana Iso-Markku. Bazar 2018. 368 s.