Entä jos ei syntyisi yhtään vauvaa? Miksi raapiminen auttaa kutinaan?

Miten ihmiskunnan kävisi, jos jonain vuonna ei syntyisi yhtään vauvaa?

Pipsa Rantanen, 8

Lasten syntymättä jääminen yhden vuoden ajan hidastaisi maailman väestön kasvuvauhtia vähän.

Vauvattoman vuoden vaikutus väestönkasvuun jäisi kuitenkin sen verran rajalliseksi, ettei ihmiskunnan kehityksen suunta siitä muuttuisi.

Todellisuudessa vaikutus riippuisi myös siitä, syntyisikö ainakin osa syntymättä jääneistä lapsista seuraavina vuosina.

Näin käy usein sotien yhteydessä. Sodan aikana lapsia syntyy vähän, mutta pian rauhan tultua syntyvät suuret ikäluokat, jotka paikkaavat vauvavajetta.

Lisäksi pitäisi pohtia sitä, vaikuttaisiko lasten syntymättömyys vuoden ajan ihmiskunnan kehitykseen muilla tavoin.

Esimerkiksi tytöt voisivat käydä koulua pidempään, jos he tulisivat äideiksi myöhemmin. Tällä taas voisi olla erilaisia seurauksia. Tosin yhdessä vuodessa ei varmaan ehdittäisi muuttaa paljoa.

Vuosi ilman yhtään syntymää olisi ihmiskunnan historiassa täysin poikkeuksellinen ilmiö. Se herättäisi kysymyksen siitä, mistä moinen johtuisi. Entä voisiko sama syy muuttaa myös ihmiskunnan kohtalon?

Jessica Nisén

Tutkija

Väestöntutkimuksen Max Planck -instituutti

Jos kaikki maailman talot laitettaisiin päällekkäin, kuinka korkea torni siitä tulisi?

Alvar Belogurov, 9

Erittäin hyvä kysymys, johon voimme vastata vain arvioimalla.

Vaikka maailmassa on paljon kerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä, suurin osa taloista on yksikerroksisia. Siispä olettakaamme alkajaisiksi, että maailman talot ovat keskimäärin kaksikerroksisia.

Kerroksen korkeus on arviolta neljä metriä, kun kaikki rakenteet otetaan huomioon.

Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan noin kolme miljoonaa rakennusta eli pyöristettynä yksi kaksikerroksinen rakennus kahta asukasta kohden.

Jos tämä arvio yhdistetään rakennusten keskimääräiseen korkeuteen, voidaan ajatella, että Suomessa olisi yksi kerros yhtä ihmistä kohden.

Maailman mitassa tämä on varmasti keskimääräistä enemmän. Jokaista noin 7,5 miljardia ihmistä kohden ei ole yhtä kerrosta. Tuskin edes puolta. Neljäsosakerros voisi olla hyvä arvaus, mutta sekin voi olla likaa.

Voisi kuitenkin ajatella, että väkiluvun perusteella maailmassa olisi kaksi miljardia kerrosta. Jos tämä lukema kerrotaan neljän metrin kerroskorkeudella saadaan kahdeksan miljardia metriä eli kahdeksan miljoonaa kilometriä.

Tällainen torni yltäisi yli 20 kertaa Maasta Kuuhun, jonka keskimääräinen etäisyys Maasta on noin 384 000 kilometriä.

Juhana Lahti

tietopalveluiden päällikkö

Arkkitehtuurimuseo

Mikä olisi tehokkain rakettien polttoaine, jolla voisi matkustaa lähimmälle eksoplaneetalle?

Atte Seppänen, 14

Matka lähimmällekin eksoplaneetalle eli aurinkokuntamme ulkopuolella sijaitsevalle planeetalle voi toteutua korkeintaan vuosikymmenten päästä.

Vaikeuksia tuottaa valtavan pitkä matka. Valollakin kestää nelisen vuotta päästä perille.

Jos haluaisimme tehdä matkan ihmisiässä, meidän olisi kiihdytettävä rakettimme kymmenesosaan valonnopeudesta.

Moottorista suihkuava kaasu pitäisi kiihdyttää sadasosaan valonnopeudesta. Muuten polttoainetta tarvitaan niin paljon, ettei hommasta tule mitään.

Paras tunnettu rakettipoltto­aine eli nestemäinen vety saa palaessaan vauhtia vain runsaan sadastuhannesosan valon­nopeudesta.

Sähkökenttää kaasusuihkun kiihdyttämiseen käyttävällä ionimoottorilla päästään tällä hetkellä puolestaan lähelle tuhannesosaa valonnopeudesta.

Tehokkain hyvin tutkituista vaihtoehdoista olisi ydinener­gialla toimiva raketti. Se saisi vauhtinsa räjäyttelemällä ydinpommeja. Edes suurvaltojen asearsenaali ei kuitenkaan riittäisi viemään keskikokoistakaan avaruusalusta perille ihmisiässä.

Tulevaisuudessa saatetaan saada kehitettyä fotonimoottori. Siinä aine ja sen eräänlainen peilikuva eli antiaine kohtaavat ja muuttuvat energiaksi. Sillä voitaisiin päästä lähelle valonnopeutta. Antiaineen valmistus ja säilytys ovat kuitenkin toistaiseksi liian suuria haasteita.

Todennäköisesti ensimmäinen eksoplaneetalle lähettävä alus on miehitettyjen rakettien sijasta pieni miehittämätön luotain. Sellaisen voisi ehkä kiihdyttää riittävään vauhtiin hyvin voimakkaalla lasersäteellä. Keinoa tutkitaan parhaillaan.

Rami Vainio

avaruusfysiikan professori

Turun yliopisto

Osasivatko kivikautiset ihmiset puhua?

Sini Mannerhovi, 7

Kivikausi alkoi yli kolme miljoonaa vuotta sitten. Ihminen kehittyi rakenteeltaan nykyistä vastaavaan muotoonsa sen aikana.

Ihmisen puhumiseen tarvitaan sellaisia elimiä ja toimintoja, jotka ovat alun perin kehittyneet muuhun tarkoitukseen, kuten hengitykseen ja syömiseen. Monet eläimet ääntelevät samalla tavalla, mutta emme pidä esimerkiksi kissan naukumista ja muuta ääntelyä puheena.

Puhumisella tarkoitetaan yleensä jonkun kielen, kuten suomen tai englannin tuottamista. Puhuttu kieli tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että voimme tuottaa rajoitetusta joukosta äänteitä periaatteessa rajattoman määrän eri sanoja, lauseita ja merkityksiä.

Kielen tuottamisen taito kehittyi todennäköisesti puolen miljoonan viime vuoden aikana. Kivikauden lopulla kymmenisentuhatta vuotta sitten ihmiset puhuivat jo samankaltaisesti kuin nykyään. Eli kyllä, kivikautiset ihmiset osasivat jo puhua.

Martti Vainio

fonetiikan professori

Helsingin yliopisto

Miksi raapiminen auttaa kutinaan?

Aati Aalto, 9

Kutinan tunne kulkee iholta keskushermostoomme ihossa olevia hermosäikeitä pitkin.

Osittain samat hermosäikeet kuljettavat kivun aistimuksia. Ihon raapimisesta syntyy pientä kipua, jonka välittäminen keskushermostoon tukkii ihon hermosäikeet. Tieto kutinasta ei hetkellisesti pääse iholta eteenpäin.

Raapimisen antama turrutus on vain hetkellistä. Kutina palaa pian, kun raapiminen lakkaa. Toistuva raapiminen aktivoi ihon pintahermoja, jolloin kutina lisääntyy. Pitkällä ajalla raapiminen voi jopa lisätä kutinaa.

Anita Remitz

Kliininen opettaja, ihotautien dosentti

Helsingin yliopisto