Opiskelu ei sujunut Kari Enqvistiltä – kunnes hän kohtasi kvanttimekaniikan

Teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvisthttps://www.hs.fi/haku/?query=kari+enqvist asuu älytalossa.

Hississä palaa jo valmiiksi valittuna hänen asuinkerroksensa numeronappi 8. Hissi on päätellyt sen siitä, että vieraat olivat painaneet ulko-ovella ovipuhelimen painiketta ja Enqvist oli päästänyt heidät rappuun.

Ylhäällä asunnossa näkyy perinteisempiä älyllisen elämän merkkejä, kuten lattiasta katonrajaan täydet kirjahyllyt.

Äly ei silti ole kaikki kaikessa edes tieteentekijän uralla. Siitä Enqvist halusi puhua myös jäähyväisluennollaan Helsingin yliopistossa haastattelua seuraavana päivänä.

”Se mitä tarvitaan edes jonkinlaiseen menestykseen, ovat muut ihmiset ja sattuma. Omalla työllä voi vähän vaikuttaa, mutta nämä kaksi ovat ne tärkeimmät”, Enqvist sanoo.

Hän on ohjannut työssään lukuisia nuoria fyysikoita heidän väitöstyössään ja toteaa, että he ovat ”tietenkin hirveän fiksuja”.

”Mutta pelkkä fiksuus harvoin riittää, jos siihen ei liity paineensietokykyä ja ennen kaikkea sinnikkyyttä. Yleensä kun ruvetaan jotain tekemään, ensimmäisellä yrityksellä menee päin helvettiä. Usein ihmisiltä loppuu usko.”

Eläkkeelle siirtyvä professori piirtää urastaan kaunistelemattoman kuvan.

Jäähyväisluennon otsikko oli Hyviä neuvoja nuorille. Nuoren polven voikin olla hyvä huomata, ettei maankuulun professorin oma tie ei ole ollut suora.

”Siihen liittyy monenlaista epäröimistä ja vastoinkäymisiä. Minulle ei ole ollut selvää, mitä minusta tulee. Vaihdoin monta kertaa pääainetta.”

Enqvist tuli yliopistoon opiskelemaan soveltavaa psykolo­giaa, jota hän ehti opiskella melko pitkälle. Sitten hän opiskeli pitkälle filosofiaa, ja sen jälkeen hän vaihtoi tähtitieteeseen.

”Olin kaikissa opinnoissani keskinkertainen. En ollut hyvä psykologiassa enkä filosofiassa enkä tähtitieteessä.”

Fysiikan pariin hän löysi puoliksi sattumalta kaverinsa kanssa. Eikä alku siinäkään aineessa näyttänyt loistokkaalta.

”Suoritin teoreettisen fysiikan approbaturin alhaisimmalla mahdollisella arvosanalla. Se oli siihen aikaan 1/3.”

Approbatur tarkoittaa aineen perusopintoja, joita nykyään tehdään 15 opintoviikon verran. Sitä seuraa aine- eli cum laude -opintojen kokonaisuus.

”Kun sain ykkösen, alkoi vähän hävettää. Minulla oli ovela suunnitelma, että teen cum laude -opinnot ja ykkönen peittyy eikä kukaan saa koskaan tietää siitä.”

Lukion Enqvist oli käynyt matematiikkapainotteisessa koulussa, mutta fysiikka ei silloin kiinnostanut. Parhaimmillaan hän sai todistukseensa aineesta kahdeksikon. Se on ihan hyvä arvosana, mutta ei ehkä enteillyt professorin uraa.

Yliopistossa fysiikan opiskelussa tapahtui kankean alun jälkeen onnekas käänne. Enqvist kohtasi kvanttimekaniikan.

”Sen tajusin, ja se oli minulle hirveän helppoa.”

Huomio on kiinnostava, koska kvanttimekaniikkaa pidetään vaikeatajuisena fysiikan haarana. Nobelisti Richard Feynman https://www.hs.fi/haku/?query=richard+feynmanon tunnetusti huomauttanut, ettei sitä voi ymmärtää. Enqvist koki valaistumisen, kun hän laski kvanttimekaniikan yhtälöillä vetyatomin energiatiloja.

Anteeksi mitä? Pysähdytään tähän hetkeksi. Vetyatomissa elektroni voi kiertää ydintä eri etäisyydellä olevilla radoilla, mikä kertoo atomin energiatilan.

Kun elektroni vaihtaa tasoa alemmaksi, atomista vapautuu valohiukkanen, fotoni. Tämän fotonin aallonpituus kertoo, miltä tasolta toiselle elektroni hyppäsi. Samalla paljastuu atomin energiatila. Niiden laskemisesta opiskelija Enqvist innostui.

”Se oli yksi rajoitettu luonnonilmiö, jonka voi selittää jäännöksettä. Siinä ei ole mitään muttia tai jossittelua. Se oli esimerkki fysiikan valtavasta voimasta.”

Enqvist ei ole vain tieteentekijä vaan myös tiedon teräväkynäinen popularisoija ja yhteiskunnallinen keskustelija.

Fysiikkaa paremmin koulussa sujuivat ainekirjoitus ja uskonto. Enqvistin ylioppilasaine palkittiin vuoden parhaana.

”Harrastin kouluaikoina kirjoittamista. Osallistuin lukiolaisena Salpausselän kirjailijoiden kilpakirjoitukseen romaanikäsikirjoituksella, joka sai toisen palkinnon, 600 markkaa.”

Ehkä toisilla elämän käänteillä hänestä olisi tullut kirjailija.

Entä miten Enqvist saattoi olla hyvä uskonnossa? Hänet tunnetaan pikemminkin uskonnollisen maailmankuvan kriitikkona.

Toisaalta Enqvist näkee, että tiede on vallannut uskonnon paikkaa maallistuneessa yhteiskunnassa. Se näkyi toisen tunnetun fyysikon ja tieteen popularisoijan Stephen Hawkinginhttps://www.hs.fi/haku/?query=stephen+hawkingin esiintymisissä, joita Enqvist on ollut seuraamassa yleisön joukossa.

”Hän tulee kuin pappi temppelin esiripun takaa ja tuo ilmestyssanomaa mustista aukoista. Ihmiset lähtevät näistä tilaisuuksista samoissa tunnelmissa kuin talonpojat 300 vuotta sitten kirkosta. Mitään ei ymmärtänyt, mutta päässä humisee.”