Vuosi parantolassa oli pitkä aika. Mummu ei mielellään muistellut sitä. Toinen keuhko oli jouduttu poistamaan, eikä lääkäri uskaltanut juuri luvata lisää elinvuosia.
Potilaat vietiin talvella päivittäin tuntikausiksi ulos pakkaseen, makoilemaan raittiiseen ilmaan. Hengitys höyrysi. Ei ollut muuta tekemistä kuin odottaa ja toivoa parasta.
