Tiede
Ilmakehässä mitattiin toukokuussa ennätysmäärä hiilidioksidia, ja kasvu oli poikkeuksellisen suuri
Ilmakehässä mitattiin toukokuussa ennätysmäärä hiilidioksidia, Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA kertoo.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa jatkuvasti, mutta nyt kyseessä on toiseksi suurin vuosittainen hyppäys lukemissa niinä 61 vuotena, joina mittauksia on tehty Mauna Loan tutkimusasemalla.
Hiilidioksidin määrä ilmakehässä kohosi toukokuussa keskimäärin 414 ppm:ään eli tilavuuden miljoonasosaan. Ppm, englanniksi parts per million, on tärkeä ilmastonmuutoksen mittarihttps://www.hs.fi/tiede/art-2000004875664.html.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvoi tämän vuoden toukokuussa 3,5 ppm:ää viime vuoden toukokuuhun verrattuna.
Tämän keskeisen kasvihuonekaasun kuukausittaiset keskipitoisuudet nousivat 400 tilavuuden miljoonasosan virstanpylvään yli vuonna 2014.
”On ratkaisevan tärkeää, että on tarkkoja, pitkän ajan hiilidioksidimittauksia, jotta ymmärretään, kuinka nopeasti fossiilisten polttoaineiden aiheuttama saastuminen muuttaa ilmastoamme”, vanhempi tutkija Pieter Tans https://www.hs.fi/haku/?query=pieter+tanssanoo NOAA:n tiedotteessahttps://www.noaa.gov/news/carbon-dioxide-levels-in-atmosphere-hit-record-high-in-may.
”Nämä ovat ilmakehän reaalimittauksia. Ne eivät ole riippuvaisia mistään malleista, mutta ne auttavat meitä todentamaan ilmaston mallinnuksia, jotka ovat aliarvioineet havaitun ilmastonmuutoksen nopean vauhdin.”
Hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä vain kiihtyy.
Kun Mauna Loan mittaukset aloitettiin vuonna 1958, vuosittainen kasvu oli keskimäärin noin 0,7 ppm:n luokkaa. 1980-luvulla kasvu kiihtyi 1,6 ppm:n vuositasolle, ja 1990-luvulla se oli 1,5 ppm:n vuositasolla.
Viime vuosikymmenellä kasvu jälleen kiihtyi ja oli vuosittain 2,2 ppm:n luokkaa.
Tansin mukaan on olemassa paljon ja vakuuttavia todisteita siitä, että kiihtyminen johtuu kasvaneista päästöistä.
Pitoisuudet ovat vuosittain huipussaan toukokuussa juuri ennen kuin kasvit alkavat sitoa suuria määriä kasvihuonekaasuja ilmakehästä pohjoisen pallonpuoliskon kasvukaudella.
Vuodenaikojen mukaan vaihtelevia pitoisuuksia kuvaavaa kiertoa sanotaan Keelingin käyräksi. Menetelmän hiilidioksidipitoisuuksien mittaamiseksi kehitti edesmennyt yhdysvaltalainen ilmastotutkija Charles Keelinghttps://www.hs.fi/haku/?query=charles+keeling.
Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus on nyt korkein kolmeen miljoonaan vuoteen, huhtikuussa julkaistu tutkimus kertoo.
Kun ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja oli viimeksi yhtä paljon, Etelämantereen reunamilla kasvoi puita eikä Grönlannissa ollut jäätikköä.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa jatkuvasti, mutta nyt kyseessä on toiseksi suurin vuosittainen hyppäys lukemissa niinä 61 vuotena, joina mittauksia on tehty Mauna Loan tutkimusasemalla.
Hiilidioksidin määrä ilmakehässä kohosi toukokuussa keskimäärin 414 ppm:ään eli tilavuuden miljoonasosaan. Ppm, englanniksi parts per million, on tärkeä ilmastonmuutoksen mittarihttps://www.hs.fi/tiede/art-2000004875664.html.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvoi tämän vuoden toukokuussa 3,5 ppm:ää viime vuoden toukokuuhun verrattuna.
Tämän keskeisen kasvihuonekaasun kuukausittaiset keskipitoisuudet nousivat 400 tilavuuden miljoonasosan virstanpylvään yli vuonna 2014.
”On ratkaisevan tärkeää, että on tarkkoja, pitkän ajan hiilidioksidimittauksia, jotta ymmärretään, kuinka nopeasti fossiilisten polttoaineiden aiheuttama saastuminen muuttaa ilmastoamme”, vanhempi tutkija Pieter Tans https://www.hs.fi/haku/?query=pieter+tanssanoo NOAA:n tiedotteessahttps://www.noaa.gov/news/carbon-dioxide-levels-in-atmosphere-hit-record-high-in-may.
”Nämä ovat ilmakehän reaalimittauksia. Ne eivät ole riippuvaisia mistään malleista, mutta ne auttavat meitä todentamaan ilmaston mallinnuksia, jotka ovat aliarvioineet havaitun ilmastonmuutoksen nopean vauhdin.”
Hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä vain kiihtyy.
Kun Mauna Loan mittaukset aloitettiin vuonna 1958, vuosittainen kasvu oli keskimäärin noin 0,7 ppm:n luokkaa. 1980-luvulla kasvu kiihtyi 1,6 ppm:n vuositasolle, ja 1990-luvulla se oli 1,5 ppm:n vuositasolla.
Viime vuosikymmenellä kasvu jälleen kiihtyi ja oli vuosittain 2,2 ppm:n luokkaa.
Tansin mukaan on olemassa paljon ja vakuuttavia todisteita siitä, että kiihtyminen johtuu kasvaneista päästöistä.
Pitoisuudet ovat vuosittain huipussaan toukokuussa juuri ennen kuin kasvit alkavat sitoa suuria määriä kasvihuonekaasuja ilmakehästä pohjoisen pallonpuoliskon kasvukaudella.
Vuodenaikojen mukaan vaihtelevia pitoisuuksia kuvaavaa kiertoa sanotaan Keelingin käyräksi. Menetelmän hiilidioksidipitoisuuksien mittaamiseksi kehitti edesmennyt yhdysvaltalainen ilmastotutkija Charles Keelinghttps://www.hs.fi/haku/?query=charles+keeling.
Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus on nyt korkein kolmeen miljoonaan vuoteen, huhtikuussa julkaistu tutkimus kertoo.
Kun ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja oli viimeksi yhtä paljon, Etelämantereen reunamilla kasvoi puita eikä Grönlannissa ollut jäätikköä.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Ilmastonmuutos Seuraa
- Hiilidioksidipäästöt Seuraa
- Tiede Seuraa
- Ympäristö Seuraa
- Tanja Vasama Seuraa
Kommentit