Tiede
Mehiläishukka voisi pitää lihanhallintakurssia – pistiäinen pakkaa ruokansa bakteereja torjuvaan suojakaasuun
Suojakaasuun säilötty, tehtaassa jalostettu eläimen liha on kesällä kaikkien grillivieraiden ilo. Kun muovipaketin repäisee kulmasta auki, sieraimiin leijailee ihana tuoksu. Mädäntynyt pieru.
Olisi mukava olla seuraamassa sitä lihanpakkaajien kokousta, jossa suojakaasulle valittiin juuri tämä tuoksu. Vaihtoehtoina olivat ehkä keväinen metsä, vanilja, urheilullinen wunderbaum tai ihan pelkkä lihan aromi. Mutta ei.
Oikeasti suojakaasu on toki hajutonta. Lemahdus syntyy mikrobien tuottamista kaasuista. Pakkauksissa muhii aina jonkin verran harmittomia bakteereita.
Ihminen ei ole ainoa eläin, joka pakkaa ravinteitaan suojakaasuun. Mehiläishukat ovat ovat säilöneet lihaa antibakteerisin menetelmin jo dinosaurusten ajoista. Näiden pistiäisten lihanhallintakyky on verraton.
Mehiläishukka on ampiaisen näköinen pistinniekka, joka on kehittynyt mehiläisten kiusaksi. Koiras on säyseä. Se vain lipittää nektaria kukista ja syö hunajaa mehiläisten kennoista. Mutta jos paikalle lehahtaa naaras, niin mehiläisen perii hukka.
Hukka ei tapa, vaan halvaannuttaa mehiläisen pistimellään ja kantaa sen avuttomana pesätunneliinsa. Sitten se munii mehiläisen päälle. Pörriäisen kohtalo on olla toukkien ruokaa, ja mahdollisimman tuoretta sellaista. Jotta ateria ei pilaantuisi kosteassa pesässä, pistiäinen säilöö mehiläisparan suojakaasuun.
Pistiäisen munat erittävät typpikaasua, joka hapen kanssa reagoidessaan muuttuu typpidioksidiksi. Se tappaa bakteerit ja homeitiöt, ja pistiäisen pesäkammio haisee kuulemma aivan uima-altaalta. Pistiäisiä tutkinut ryhmä pani merkille, että typpidioksidin määrä pesässä ylittää EU:n sallimat raja-arvot reilusti. Tiedossa ei ole, ilmoitettiinko asiasta viranomaisille.
Lisäksi pistiäiset elättävät ruumiissaan Streptomyces-sädesientä, jota tarttuu kammion seiniin kun pistiäinen siellä hääräilee. Hometaloistakin tuttu bakteeri viihtyy kosteassa pesässä mainiosti ja toimii tehokkaana antibioottina, joka nitistää muita mikrobeja ja suojaa kehittyvää toukkaa.
Olisi mukava olla seuraamassa sitä lihanpakkaajien kokousta, jossa suojakaasulle valittiin juuri tämä tuoksu. Vaihtoehtoina olivat ehkä keväinen metsä, vanilja, urheilullinen wunderbaum tai ihan pelkkä lihan aromi. Mutta ei.
Oikeasti suojakaasu on toki hajutonta. Lemahdus syntyy mikrobien tuottamista kaasuista. Pakkauksissa muhii aina jonkin verran harmittomia bakteereita.
Ihminen ei ole ainoa eläin, joka pakkaa ravinteitaan suojakaasuun. Mehiläishukat ovat ovat säilöneet lihaa antibakteerisin menetelmin jo dinosaurusten ajoista. Näiden pistiäisten lihanhallintakyky on verraton.
Mehiläishukka on ampiaisen näköinen pistinniekka, joka on kehittynyt mehiläisten kiusaksi. Koiras on säyseä. Se vain lipittää nektaria kukista ja syö hunajaa mehiläisten kennoista. Mutta jos paikalle lehahtaa naaras, niin mehiläisen perii hukka.
Hukka ei tapa, vaan halvaannuttaa mehiläisen pistimellään ja kantaa sen avuttomana pesätunneliinsa. Sitten se munii mehiläisen päälle. Pörriäisen kohtalo on olla toukkien ruokaa, ja mahdollisimman tuoretta sellaista. Jotta ateria ei pilaantuisi kosteassa pesässä, pistiäinen säilöö mehiläisparan suojakaasuun.
Pistiäisen munat erittävät typpikaasua, joka hapen kanssa reagoidessaan muuttuu typpidioksidiksi. Se tappaa bakteerit ja homeitiöt, ja pistiäisen pesäkammio haisee kuulemma aivan uima-altaalta. Pistiäisiä tutkinut ryhmä pani merkille, että typpidioksidin määrä pesässä ylittää EU:n sallimat raja-arvot reilusti. Tiedossa ei ole, ilmoitettiinko asiasta viranomaisille.
Lisäksi pistiäiset elättävät ruumiissaan Streptomyces-sädesientä, jota tarttuu kammion seiniin kun pistiäinen siellä hääräilee. Hometaloistakin tuttu bakteeri viihtyy kosteassa pesässä mainiosti ja toimii tehokkaana antibioottina, joka nitistää muita mikrobeja ja suojaa kehittyvää toukkaa.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Viikon eläin Seuraa
- Tiede Seuraa
- Niko Kettunen Seuraa
Kommentit