Kuussa on nyt tavallaan elämää: israelilaiset rysäyttivät sinne tuhansia sitkeitä karhukaisia

Onko Kuussa elämää? Tyypillisesti vastaus tähän kysymykseen on ollut ei.

Nyt israelilaiset ovat kuitenkin järjestäneet asiat niin, että kysymykseen on pakko vastata: kyllä, todennäköisesti Kuussa on elämää. Ainakin toistaiseksi.

Israelilainen Beresheet-luotain kohosi helmikuussa raketin nokassa taivaalle Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta Floridasta. Määränpäänä oli Kuu ja luotaimen lastina erilaisia tieteellisiä mittalaitteita, muistoja ihmiskunnasta ja parituhatta mikroskooppista eläintä, karhukaista.

Yksityisellä rahalla toteutettu hanke oli Israelin ensimmäinen Kuuhun lähetetty luotain ja ylipäänsä ensimmäinen yksityisrahoitteinen kuuluotain.

Beresheetin oli tarkoitus laskeutua Tyyneydenmereen (Mare Serenitatis), jossa myös viimeisen Apolle 17 -kuulennon astronautit kävelivät vuonna 1972. Alueella on myös Neuvostoliiton Luna 21-luotaimen ja sen mukana tulleen mönkijän jäänteet.

Beresheetin laskeutuminen meni kuitenkin mönkään huhtikuun 11. päivä, kun yhteys Maahan katkesi. Noin pesukoneen kokoinen ja ilman polttoainetta 150 kilon painoinen laite syöksyi Kuun pintaan 500 kilometrin tuntivauhtia ja meni todennäköisesti tuhannen säpäleiksi.

Nyt luotaimen rakentajat pohtivat, että lastina olleet karhukaiset ovat mahdollisesti selvinneet törmäyksestä.

”On hieman ironista, että meidän lastimme on ainoa asia, joka säilyi”, kertoi hankkeen taustalla ollut sijoittaja Nova Spivack Wiredhttps://www.wired.com/story/a-crashed-israeli-lunar-lander-spilled-tardigrades-on-the-moon/-lehdelle.

Spivack on todennäköisesti oikeassa. Karhukaiset ovat maapallon sitkeimpiä eläimiä. Ne kestävät hirvittäviä määriä radioaktiivista säteilyä, äärimmäistä kylmyyttä ja polttavaa kuumuutta.

Niitä on aiemminkin viety avaruuteen, jossa ne ovat selvinneet satelliitin ulkopinnalla tyhjiössä kymmenen päivää ja alkaneet iloisesti lisääntyä, kun ne on tuotu takaisin Maahan ja niille on annettu vähän vettä.

Karhukaiset ovat mikroskooppisen pieniä, suurimmillaan vain puolen millimetrin pituisia.

Niitä on kaikkialla maapallolla: kuumissa lähteissä, kilometrien syvyydessä meressä ja korkealla Himalajan vuoristossa. Karhukaisia elää maaperässä ja erityisesti ne viihtyvät kosteissa paikoissa kuten sammalikoissa ja vesistöjen rannoilla.

Luotaimessa karhukaiset oli pakattu eräänlaiseen muoviseen aikakapseliin. Näiden pikku otusten lisäksi kapseliin oli taltioitu lähes 30 miljoonaa sivua dataa, esimerkiksi englanninkielisen Wikipedian koko sisältö, Toora, Israelin lippu, holokaustista selvinneen juutalaisen muistelmat sekä dna-näytteitä ihmisistä.

Karhukaiset olisivat joka tapauksessa jääneet Kuuhun, sillä luotaimen ei ollut tarkoituskaan tulla takaisin. Mutta nyt karhukaisia sisältänyt levy on mahdollisesti silppuna törmäyskraaterissa.

The Guardian -lehden haastattelemat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että karhukaiset ovat varmasti selvinneet luotaimen törmäyksestä.

”Karhukaiset kestävät sellaisia paineita, joita syntyy asteroidin törmätessä Maahan, joten ne eivät ole tällaisesta pikku rysähdyksestä millänsäkään”, kertoo puolalainen astrobiologi ja karhukaisasiantuntija Lukasz Kaczmarekhttps://www.hs.fi/haku/?query=lukasz+kaczmarek. Hänen mukaansa karhukaiset voivat selvitä Kuussa jopa vuosia.

Karhukaiset ovat kryptobioosiksi kutsutussa eräänlaisessa horrostilassa, jossa ne kuivuvat lähes täysin ja niiden elintoiminnot lakkaavat. Tässä tilassa ne voivat selvitä hyvinkin pitkiä aikoja äärimmäisen vihamielisissä olosuhteissa ja palata ennalleen, kun ne saavat vettä.

Beresheetin tuhannet pikku matkalaiset eivät kuitenkaan voine liikkua saati lisääntyä Kuun pinnalla, kun niillä ei ole mitään ravintoa tai vettä. Kuussa on kyllä vettä napa-alueiden varjoisissa ja jäisissä kraatereissa, mutta eivät otukset sinne omin voimin pääse.

Olisi niillä ehkä syötävääkin, mutta sitä varten pitäisi tallustella Kuun kaukaiselle puolelle. Alkuvuodesta kiinalaisten Chang’e 4 -luotain laskeutui Kuun toiselle puolelle mukanaan pieni laboratorio, jossa kokeiltiin, voiko Kuussa kasvattaa kasveja.

Luotaimen viljelmässä oli muun muassa rypsin ja puuvillan siemeniä. Yksi puuvillan siemen iti, todettiin kamerayhteyden avulla Maasta käsin. Nyt sekin itu on kyllä jo kuollut.

Jos karhukaiset tuotaisiin takaisin Maahan, olisi kiintoisaa tietää, heräisivätkö ne eloon. Luultavasti heräisivät, mutta niitä ei kukaan lähde Kuusta varta vasten takaisin hakemaan.

Karhukaisten horrostila on siitäkin mielenkiintoinen, että eläimet eivät ilmeisesti ikäänny sen aikana lainkaan. Jos kuukauden ikäinen karhukainen vaipuu kryptobioosiin ja virkoaa siitä vuosien kuluttuahttps://zslpublications.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jzo.12677, se on yhä elintoiminnoiltaan kuukauden ikäinen, kuin pitkään uneen vaipunut prinsessa Ruusunen.

Kuun pinnalle on päätynyt elämää aiemminkin. Kuussa vierailleet astronautit jättivät jälkeensä kaikkiaan 96 pussia roskia ja wc-jätettä, jotka luonnollisesti sisälsivät ihmisen suolistossa eläviä bakteereita.

Hiljattain pohdittiin https://www.hs.fi/tiede/art-2000006059796.htmlsitä, olisiko näiden pussien suojassa mikrobisto voinut rehottaa Kuun pinnalla ja kuinka pitkään, ja olisivatko astronauttien ulostebakteerit voineet mutatoitua niin, että ne olisivat selvinneet jopa näihin päiviin asti. Se on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä ellei mahdotonta.

Mutta Kuuta kiikaroidessa voi nyt ajatella, että jossain tuolla Tyyneydenmeren kraaterissa parituhatta pientä karhukaisastronauttia nukkuu ikiunta.


Oikaisu 7.8. kello 19.30: Jutussa viitattiin aiemmin virheellisesti pitkään unessa olleeseen Tuhkimoon, kun kyse on prinsessa Ruususesta.