Kuntoilu tekee aivoille hyvää: tutkijat selvittivät, millainen liikunta panee aivot parhaiten töihin

Uuden tutkimuksen valossa parasta kuntoilua aivoille on uusien liikunnallisten taitojen opettelu.

Jo jonkin aikaa on tiedetty, että kestävyysliikunta tihentää aivojen harmaata ainetta. Mitä parempi kunto ja mitä enemmän liikuntaa, sitä enemmän harmaata ainetta otsalohkon alueella ja hippokampuksessa.

Harmaan aineen tiheys taas on yhteydessä esimerkiksi opintomenestykseen, pitkäkestoiseen muistiin, musikaalisiin kykyihin ja parempiin urheilusuorituksiin. Harmaan aineen kato puolestaan liittyy älyllisen suorituskyvyn laskuun.

Harmaa aine koostuu hermosolujen rungoista ja tuojahaarakkeista. Sen tiheys heijastaa aivosolujen määrää ja haaroittumista.

Brasilialaiset tutkijat esittävät nyt, että uusien taitojen oppimista vaativa liikunta tihentää harmaata ainetta ikääntyvissä aivoissa vielä tehokkaammin kuin samanlaisena toistuvat liikuntasuoritukset.

Londrinan yliopiston tutkijat Alxandre Jehan Marcorihttps://www.hs.fi/haku/?query=alxandre+jehan+marcori ja Victor Hugo Alves Okazaki https://www.hs.fi/haku/?query=victor+hugo+alves+okazakikävivät läpi kokeellisia tutkimuksia, joissa oli tarkasteltu harmaan aineen tiheyttä eri lajien urheilijoilla ja erilaisissa kokeellisissa harjoitusohjelmissa.

Niissä ilmeni esimerkiksi se, että kestävyysurheilijoilla ja kamppailu-urheilijoilla harmaa aine oli tiheämpää kuin ei-urheilijoilla. Kamppailu-urheilijoilla ja huippuvoimistelijoilla harmaata ainetta kertyi erityisesti motoriseen oppimiseen ja asennon aistimiseen liittyvillä aivoalueilla.

 

Kamppailu-urheilijoilla on huomattavasti suurempi liikepankki kuin liikkumattomilla.

Marvori ja Okazaki esittävät Medical Hypotheses -lehdessä https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0306987719304153testattavaksi hypoteesin, että liikepankin kasvattaminen lisää harmaan aiheen tiheyttä aivoissa. Liikepankki käsittää kaikki liikkeet, jotka ihminen kykenee tekemään.

Esimerkiksi kamppailu-urheilijoilla on huomattavasti suurempi liikepankki kuin liikkumattomilla, koska kamppailijat ovat opetelleet lajissaan suuren määrän liikkeitä, joita tavallisessa elämässä ei tarvita, tutkijat selittävät.

Vaikean liikkeen oppiminen vaatii liikkeen lisäksi huomion keskittämistä, monenlaisen aistitiedon ja havaintojen käsittelyä, päätöksen­tekoa ja muistin aktivointia. Se panee töihin monta aivoaluetta yhtä aikaa.

Yhdessä tutkimuksessa kolmella pallolla jonglööraus näkyi harmaassa aineessa jo viikon harjoittelun jälkeen ja viiden viikon jälkeen muutos oli huomattava. Kokeessa ei kertynyt lainkaan kestävyysharjoittelua.

Muutokset harmaassa aineessa eivät säilyneet, kun harjoittelu lopetettiin kolmeksi kuukaudeksi. Samalla rapistui myös jonglööraustaito.

Toisessa tutkimuksessa tanssiopetukseen osallistuneille ikä­ihmisille kertyi enemmän harmaata ainetta kuin verrokeille, jotka kuntoilivat juoksumatolla ja tekivät yksinkertaisia lihaskuntoliikkeitä, kuten istumaannousuja.

 

Motoriikkaa kehittävillä harjoitusohjelmilla voisi hidastaa harmaan aineen vähenemistä ikäihmisillä.

Liikkumattomuus ja siitä seuraava motoristen taitojen rapistuminen on toisaalta selvässä yhteydessä harmaan aineen hupenemiseen.

Tutkijat arvioivat, että motoriikkaa kehittävillä vaihtelevilla harjoitusohjelmilla voisi hidastaa harmaan aineen vähenemistä ikäihmisillä, Alzheimer- ja Parkinson-potilailla. Oletusta täytyy heidän mielestään vielä testata kokeellisesti.

Myös Jyväskylän yliopistossa oppimisen hermostollista pohjaa tutkiva Miriam Nokiahttps://www.hs.fi/haku/?query=miriam+nokia sanoo, että asiaa täytyy tutkia lisää, ennen kuin sitä voi pitää toteen näytettynä.

Brasilialaistutkijoiden katsaus ei hänen arvionsa mukaan kata kaikkea aiheesta tehtyä tutkimusta, vaan siihen on poimittu oletusta tukevia tuloksia.

Tekijöiden hypoteesi käy kuitenkin hänen mukaansa järkeen. Pohjimmiltaan kaikki oppiminen on uusien hermoyhteyksien muodostumista ja toisten katoamista eli aivojen rakenteen muovautumista uuteen uskoon. On vanhaa tietoa, että esimerkiksi käsien runsas käyttö lisää niiden edustusta aivoissa.

Jos tutkijat ovat oikeassa, oivalluksella voi olla sovelluksia ikäihmisten aivojen huollossa ja laajemminkin.

Jyväskylän yliopiston ja ammattikorkeakoulun liikunnan työelämäprofessorin Sami Kalajanhttps://www.hs.fi/haku/?query=sami+kalajan mielestä kiinnostavinta katsauksessa on yleistettävä havainto, että kenen tahansa kannattaa opetella monenlaisia liiketaitoja.

Kalaja on perehtynyt erityisesti taitojen oppimiseen ja opettamiseen ja toiminut aiemmin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuslaitoksen Kihun johtajana.

Mikä sitten voisi olla harmaata ainetta eli aivojen suorituskuntoa maksimoivaa liikuntaa?

Brasilialaiset tutkijat arvelevat, että suositeltavia olisivat erityisesti tanssi, voimistelu ja muut paljon erilaisia liikkeitä sisältävät liikuntamuodot.

Kalaja näkee parhaina avoimen taidon lajit, joissa ei ole etukäteen tiedossa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Tällaisia ovat esimerkiksi kamppailu- ja palloilulajit, joissa vastustaja tuottaa jatkuvasti yllätyksiä ja uusia tilanteita.

Hänen suosikkinsa on kuitenkin parkour, jossa liikutaan akrobaattisesti mutta vapaamuotoisesti eri ympäristöissä. Harjoitushalleissakin ratoja, esteitä ja niiden välimatkoja muutellaan, jotta liikkuja joutuu ratkaisemaan aina erilaisia ongelmia.