Miksi auringon­kukat elävät lyhyemmän ajan kuin ihmiset?

Alvar Laitinen, 4

Eliniän määräytymisen tarkkoja syitä tutkitaan kovasti, mutta niitä ei tunneta vielä kunnolla.

Tiedetään, että kasvien sekä ihmisten ja muiden eläinten keskimääräinen elinikä johtuu geeneistä eli perintötekijöistä. Ne sijaitsevat dna:ssa. Siitä suurin osa on jokaisen pienen solun vielä pienemmässä tumassa.

Eläin- ja kasvilajit ovat kehittyneet vuosimiljoonien aikana. Laji kehittyy niin, että uuden sukupolven yksilöt ovat keskimäärin hiukan erilaisia kuin vanhempansa. Lajin geeneihin kirjoitettu keskimääräinen elinikä varmistaa sukupolvien vaihtumisen ja sitä kautta lajin kehittymisen.

Geenit määräävät ihmisen keskimääräiseksi eliniäksi noin 70–90 vuotta. Elintavat, ympäristö ja sattumukset voivat lyhentää tai pidentää elämää.

Pienet eläimet elävät yleensä lyhyemmän ajan kuin isot. Ihmisen elinikä on melko tyypillinen suurehkolle nisäkkäälle. Simpanssi elää noin 50 vuotta ja norsu 60–70 vuotta.

Auringonkukan geeneihin on kirjattu, että se elää yhden vuoden. Saman ajan elävät herne, vesiheinä, kaura ja muut yksivuotisiksi sanotut kasvit.

Auringonkukka itää keväällä, kasvaa ja kukkii kesällä, tuottaa siemeniä syksyllä ja sitten kuolee. Siemen kestää hyvin talven pakkaset ja siitä kasvaa keväällä uusi auringonkukka.

Esa Tyystjärvi

kasvifysiologian ja -biofysiikan dosentti

Turun yliopisto

Kuinka korkea taivas on?

Pipsa Ingman, 5

Päivällä taivas näyttää kaartuvan yllämme sinisenä kupuna. Tuo sininen väri on ilmakehän sirottamaa Auringon valoa. Sen takia näemme­ ilmakehän sinisenä taivaana.

Ilmakehä ohenee ylös mentäessä vähitellen ilman tarkkaa rajaa. Niinpä taivaallekaan ei voi kertoa tarkkaa korkeutta. Pää­osa ilmasta on kuitenkin alle 20 kilometrin korkeudessa. Näkemämme sininen yltää niin korkealle yllämme.

Pilvet ja muut päivällä taivaalla näkyvät asiat ovat alempana Aurinkoa lukuun ottamatta. Voi siis sanoa, että päivätaivas on noin 20 kilometriä korkea.

Kirkkaana yönä emme näe ilmakehää, koska Aurinko ei valaise sitä. Yöllä pimeällä taivaalla näkyy tähtiä. Tähdet ovat eri etäisyyksillä, mutta kaikki huimaavan kaukana.

Kun kohdistamme katseen tähtien väliseen mustuuteen, katsomme äärettömän kauas avaruuteen näkemättä mitään. Voisikin sanoa, että yötaivas on äärettömän korkea.

Tiera Laitinen

tutkija

Ilmatieteen laitos

Miksi ennen nukahtamista tekee mieli hieroa silmiä?

Ilona Sjövall, 4

Silmien hieromisen tarve johtuu usein siitä, että väsyneenä ne helposti kuivuvat.

Hierominen lisää kyynelnesteen tuotantoa kyynelrauhasessa silmän yläpuolella, mikä voi lievittää kuivuutta.

Silmien ja sydämen välillä on hermostollinen yhteys, joka liittyy elimistön säätelyyn ja tiedonvälitykseen. Silmien hierominen voi hidastaa sydämen sykettä ja jopa helpottaa rauhoittumista ja nukahtamista.

Silmien kohtuullisesta ja kevyestä­ hieromisesta ei ole yleensä haittaa. On kuitenkin syytä välttää hankaamasta silmiä likaisilla käsillä.

Varsinkin vanhemmalla iällä silmien voimakas hierominen saattaa löysentää ihoa. Se voi aiheuttaa myös pieniä veren­purkaumia, jotka tummentavat silmien seudun ihoa.

Hierominen nostaa myös hetkellisesti silmän painetta, mikä voi olla haitallista silmänpaine­potilaille. Vahvasti likinäköisten näkö voi huonontua liiallisesta hieromisesta. Juuri leikattujen silmien hankaamista pitää aina välttää.

Mika Harju

silmätautien erikoislääkäri

Hyksin silmäklinikka

Miten delfiinit nukkuvat?

Lumi Salomaa, 6

Delfiinit nukkuvat niin, että puolet niiden aivoista lepää kerrallaan.

Lepäävän aivopuoliskon vastapäinen silmä on silloin auki ja tarkkailee ympäristöä ja vaikkapa vahtii poikasta. Välillä aivopuoliskot vaihtavat lepovuoroa.

Tuossa syvässä levossa delfiinit joko uiskentelevat rauhallisesti vedenpinnan läheisyydessä tai pysyvät paikoillaan.

Ne nousevat hengittämään pintaan parin minuutin välein kuten valveillakin.

Ainakin delfinaarioiden delfiinit ovat öisin syvässä levossa. Uinumiseen saattaa mennä kerralla kahdeksankin tuntia.

Essi Keskinen

meribiologi

Metsähallitus

Olivatko dinosaurukset älykkäitä?

Maija Pirilä, 10

Sukupuuttoon kuolleiden eläinten älykkyyttä on vaikea arvioida. Monien dino­sauruslajien aivojen rakenteesta kuitenkin tiedetään melko paljon, samoin niiden elintavoista.

Suurin osa yli tuhannesta dinosauruslajista­ oli rauhallisia kasvinsyöjiä. Ne luultavasti vastasivat älykkyydeltään nykyisiä matelijoita.

Osa dinosauruksista oli nopea­liikkeisiä ja ruumiinlämmöltään tasaisia lihansyöjiä, joiden otaksutaan saalistaneen pieninä laumoina.

Yhteistyö saalistuksessa on vaatinut kykyä toimia nopeasti ja herkkää tilannetajua, mikä saattoi vaatia tavallista kasvinsyöjädinosaurusta korkeampaa älykkyyttä. Tiedämme myös, että linnut polveutuvat petodinosauruksista.

On todennäköistä, että ainakin lintujen kantamuotoihin kuuluneet dinosaurukset olivat keskimääräistä älykkäämpiä, mutta tuskin sentään yhtä juonikkaita kuin Jurassic Park -elokuvan otukset.

Timo Vuorisalo

ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti

Turun yliopisto