Saturnuksen jäisen kuun merestä löytyi elämän perustavien osien eli aminohappojen peruspalikoita

Saturnuksen jäisellä kuulta eli jäiseltä Enceladukselta on löytynyt yhdisteitä, joista elämän peruspalikat aminohapot koostuvat. Tutkijat löysivät kaivattuja yhdisteitä suolaisen veden suihkuista, joita purkautuu avaruuteen Enceladuksen jäisen pinnan alta.

Jäisen pinnan alla on suolainen valtameri, joka on 30 kilometriä syvä. Sen pohjalla on lähteitä, jotka tuovat veteen ja kuun pintaan asti ainesta Enceladuksen ytimestä.

Pinnalla osa aineesta suihkuaa jään railoista avaruuteen vesihöyrynä ja jääsiruina. Jäästä löytyi eri vety- ja happiyhdisteitä, kertoi Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan tiedote https://www.nasa.gov/feature/jpl/new-organic-compounds-found-in-enceladus-ice-grainskeskiviikkona.

Aminohapot ovat Maan päällä solujen proteiinien rakennuspalikoita. Ilman soluja ja proteiineja ei olisi elämää Maan päällä sellaisena kuin me sen tunnemme.

Luonnossa maapallolla esiintyy yli sata erilaista aminohappoa. Esimerkiksi ihmisen solut tarvitsevat 20:tä aminohappoa. Saamme niitä pääosin ruuasta. Osan elimistö valmistaa itse.

Planeettojen tukijat olivat havainneet Enceladuksella muita jääkylmästä kohoavia orgaanisia molekyylejä jo aiemmin. Tämä on kuitenkin ensi kerta, kun niitä on havaittu veteen ja avaruudessa vesihöyryyn liuenneina.

Vesi on oleellista. Löytö tarkoittaa, että yhdisteet voivat tuottaa vedessä aminohappoja. Sama ilmiö toteutuu Maan valtamerissä kuumissa lähteissä, joita sanotaan myös mustiksi savuttajiksi. Maan valtamerissä ne voivat kuumentua 370 asteeseen.

Tutkijoiden mielestä Enceladusin merenpohjan aukot voivat toimia samalla tavoin. Ne tarjoavat energiaa, joka voi johtaa aminohappojen tuotantoon.

Tuore löytö tehtiin Cassini-luotaimen keräämästä runsaasta aineistosta. Cassini kiersi Saturnusta ja sen kuita lokakuusta 1997 syyskuuhun 2017.

Kun Cassinin polttoaine alkoi hiipua vuoden 2017 lopulla, Nasan lennonjohto ohjasi sen Saturnuksen pintaan.

Ennen tuhoaan se oli lähettänyt hyvissä ajoin valtavan määrän mittatietoja Maahan. Planeettojen tutkijat penkovat niitä vielä vuosia.

Luotainta ei haluttu ohjata Enceladusin pintaan tai muille kuille kuten Titaniin. Tällöin luotain olisi voinut saastuttaa kuiden mahdollista alkeellista elämää.

Lopun lähestyessä Cassini sukelsi yhä lähemmäs Saturnuksen ja sen kuiden pintoja. Löytö tehtiin noilla sukelluksilla kootuista tiedoista.

Raportin Enceladuksen yhdisteistä julkaisi keskiviikkona tiedelehti Monthly Notices of the Royal Astronomical Societyhttps://academic.oup.com/mnras/article/489/4/5231/5573821. Sitä julkaisee Britannian kuninkaallinen tähtitieteellinen seura.

”Aineisto osoittaa, että Enceladusin valtameressä on runsaasti rakennuspalikoita, jotka voivat yhdistyä”, tutkimusryhmään kuulunut Frank Postberg https://www.hs.fi/haku/?query=frank+postbergsanoo Nasan lehdistötiedotteessahttps://www.nasa.gov/feature/jpl/new-organic-compounds-found-in-enceladus-ice-grains.

”Jos olot ovat sopivat, voivat nämä Enceladusin valtameren syvyyksistä kumpuavat molekyylit muodostaa samanlaisia reaktioita kuin täällä Maan päällä”, sanoo tiedotteessa Nozair Khawaja.https://www.hs.fi/haku/?query=nozair+khawaja. Hän johti tutkimusryhmää, joka löysi aminohappojen palikoita Cassinin tiedoista.

Khawajan ryhmä kokosi erityisesti tietoja luotaimen cda-mittalaitteesta. Se oli viritetty tutkimaan avaruuteen lentävien jääkiteiden koostumusta. Kiteitä löytyi myös Saturnuksen yhdestä renkaasta, niin sanotusta E-renkaasta.

Mittalaitteessa oli massaspektrometri. Se voi tunnistaa, mistä alkuaineista ja molekyyleistä kiteet muodostuvat.

Orgaaninen aines liukenee ensiksi valtamereen. Sitten osa siitä ensiksi höyrystyy ja tiivistyy pinnan lähellä jääkiteiksi, kuun railojen lähellä. Osa vedestä ja jääkiteistä suihkuaa ulos jään railoista.

Railoja on Enceladuksen pinnalla paljon. Isoimmat ovat niin sanotut tiikerinraidat Enceladuksen eteläosassa.

Sama Khawajan ryhmä löysi viime vuonna isoja molekyylejä Enceladuksen valtameren pinnalta. Ne eivät kuitenkaan olleet liuenneet veteen. Löytö oli jatkoa tuolle työlle.

”Nämä ovat pienempiä ja liukenevia orgaanisia ja kemiallisia rakennuspalikoita. Ne siis ovat mahdollisia aminohappojen ja muiden ainesten edeltäjiä, joita tarvitaan elämään maapallolla”, sanoo tutkimusryhmässä ollut Jon Hillierhttps://www.hs.fi/haku/?query=jon+hillier.

Aminohappojen syntyyn ei välttämättä tarvita tarvita auringonvaloa. Sen todistavat maapallolla syvänmeren kuumat lähteet.

Valoa Enceladus saakin huonosti, koska matkaa Aurinkoon on yli miljardi kilometriä – Maasta Aurinkoon on noin 149 miljoonaa kilometriä.

”Emme vielä tiedä, tarvitaanko aminohappoja elämää varten muualla eli Maan ulkopuolella. Silti aminohappoja muodostavien molekyylien löytäminen näin kaukaa tuo uuden palasen koko kuvaan”, sanoo Khawaja verkkopalvelu ScienceAlertillehttps://www.sciencealert.com/nasa-just-revealed-enceladus-really-does-contain-the-building-blocks-of-life.

Cassini löysi Enceladusin jäänalaisen suolavetisen meren jo 2008. Luotain kuvasi, kuinka pinnan railoista suihkusi vettä avaruuteen. Cassini lensi näiden suihkujen läpi ja keräsi tietoja niiden koostumuksesta.

Seuraava askel Saturnuksen ja sen kuiden tutkimisessa otetaan ehkä 2030-luvulla. Uutta luotainta suunnitellaan lähetettäväksi Saturnuksen suurimmalle kuulle Titanille vuonna 2026. Kuulle laskeutui jo Cassinin laskeutuja Hyuygens tammikuussa 2005.

Titanilla on kaasukehä, ja siksi luotaimen mukana lähtisi ydinvoimalla toimiva helikopteri Dragonfly. Lento saapuisi Titanille vuonna 2034.