Tutkimus: Vanhempien valehtelu lapselle voi johtaa aikuisena itsekkyyteen ja sopeutumisvaikeuksiin

”Jos et nyt lopeta riehumista, et saa yhtään joululahjaa.”

Turhautunut isä tai äiti kyllästyy joskus lapsen temppuiluun ja valehtelee lapselleen. Lapsi saa kuin saakin lahjoja, mutta valehtelu voi silti jättää lapseen jälkiä.

Se voi kostautua, kun lapsesta tulee nuori aikuinen. Näin todistelee tutkimus, joka tutki lasten kohtelua. Sen toteutti Nanyangin teknillinen korkeakoulu NTU Singaporessa.

Sosiaalitieteilijät kysyivät 379:ltä Singaporessa asuvalta nuorelta aikuiselta lomakkeilla, olivatko heidän vanhempansa valehdelleet heille, kun he olivat lapsia.

He halusivat myös tietää, kuinka paljon he valehtelevat vanhemmilleen nyt.

Lopuksi heiltä kysyttiin, kuinka he hyvin olivat mukautuneet aikuisuuden tuomiin haasteisiin.

Ne aikuiset, joille valehdeltiin lapsina, valehtelivat vastavuoroisesti lapsilleen aikuisina. Näillä aikuisilla oli myös enemmän psykologisia ja sosiaalisia ongelmia. Heillä oli enemmän häiritsevää käyttäytymistä, häpeän ja syyllisyyden kokemuksia, itsekkyyttä ja taipumus muokata toisia ihmisiä.

”Valehteleminen tuntuu säästävän vanhemman aikaa varsinkin silloin, kun isän tai äidin on vaikea selittää, miksi lapsen pitäisi tehdä jotain. Jos vanhemmat sanovat lapselle, että ’rehellisyys maan perii’, mutta ovat itse epärehellisiä, antaa se lapselle ristiriitaisen viestin”, sanoo apulaisprofessori Setoh Peipei https://www.hs.fi/haku/?query=setoh+peipeiNTU:n sosiaalitieteiden osastolta Singaporesta.

Vanhempien tulisi tiedostaa tämä ja etsiä vaihtoehtoja valehtelulle. Lapselle pitäisi esimerkiksi antaa tietoa, jotta he tietävät mitä odottaa ja tarjota myös valintoja. Ongelmia voisi ratkoa yhdessä, sanoo Peipei.

Kyselyssä osallistujat vastasivat neljään eri kyselyyn verkossahttps://reader.elsevier.com/reader/sd/pii/S2352340919308273?token=363267FABB04FD6E195E1B1E9C7F699F06FDBEDFDD76BBA1369D3C718FF39D6936FE9B2FC95E3A0A6A57AC97FBF13AE6.

Ensimmäisessä kyselyssä osallistujia pyydettiin lomakkeessa muistelemaan, kertoivatko heidän vanhempansa heille syömiseen liittyviä valheita, lähtemiseen tai jäämiseen liittyviä valheita tai valheita, jotka liittyivät lapsen huonoon käytökseen tai rahan kulutukseen.

Esimerkkejä näistä valheista ovat: ”Jos et nyt tule minun kanssani, jätän sinut tänne yksin” ja ”En ottanut rahoja mukaan tänään, tuon ne toisena päivänä.”

Toisessa lomakkeessa osallistujia pyydettiin ilmoittamaan, kuinka usein he aikuisina valehtelivat vanhemmilleen. Lomakkeella kysyttiin myös heidän tekoihinsa ja toimiinsa liittyvistä valheista ja myös valheista, jotka on tarkoitettu hyödyttämään muita. Nuorilta aikuisilta kysyttiin myös, ovatko he liioitelleet tapahtumia.

Lopuksi osallistujat täyttivät kaksi kyselylomaketta. Niissä mitattiin heidän itse ilmoittamiaan väärinkäytöksiä ja taipumuksia käyttäytyä itsekkäästi ja impulsiivisesti.

Tulosten analyysi totesi, että vanhempien valehteleminen voi altistaa lapsia sellaisten ongelmien kehittymiselle, joita yhteiskunta paheksuu. Näitä ovat esimerkiksi aggressiot, sääntöjen rikkominen tai tunkeileva käyttäytyminen.

Kirjoittajat huomauttivat myös, että tutkimus perustuu korrelaatioihin. Se ei selvittänyt suoria syy-seuraussuhteita.

Kyselyn tulokset julkaisi syyskuussa tiedelehti Experimental Child Psychologyhttps://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S002209651830540X?via%3Dihub. Kyselyä tekivät myös tutkijat Kanadan yliopistossa Torontossa, osavaltionyliopisto Kalifornian San Diegossa ja Zhejiangin yliopistossa Kiinassa. Kyselystä kertoi myös verkkolehti Science dailyhttps://www.sciencedaily.com/releases/2019/10/191002102759.htm.