Tiede
Vesistöihin vuotaa jatkuvasti jäämiä masennuslääkkeistä, jotka sotkevat kalojen käytöstä ja kehitystä
Vesistöihin päätyvät masennuslääkkeiden jäämät haittaavat kalojen ruoanhankintaa, uusi tutkimus osoittaa. Masennuslääkkeille altistetut kalat eivät kokeessa syöneet yhtä hyvin ja niiden käyttäytyminen parvessa häiriintyi.
Ihmisen vessakäynneistä päätyy erilaisia lääkejäämiä vesistöihin ympäri maailmaa lähes suodattamattomina. Määrät ovat pieniä, mutta monet lääkkeet on suunniteltu vaikuttamaan hyvin pienilläkin pitoisuuksilla.
Vain gramman miljardisosissa mitattavillakin lääkejäämillä voi olla vaikutusta luonnonvaraisten eläinten käyttäytymiseen.
Masennuslääkkeitä saattaa ajan kanssa kertyä vesistöihin verrattain suuriakin määriä, sillä jäämät eivät tartu vedenpuhdistamojen haaviin. Viime vuosina on tutkittu paljon juuri masennuslääkkeiden vaikutusta kaloihin.
Brittiläisen Royal Societyn Biology Lettershttps://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rsbl.2019.0615 -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin, miten laajasti käytetyn Prozac-mielialalääkkeen vaikuttava ainesosa fluoksetiini sekoitti marmorimoskiittokalojen ruokailukäytöstä.
Suomessa fluoksetiinia myydään esimerkiksi kauppanimillä Seronil ja Seromex.
Marmorimoskiittokala on Yhdysvalloista lähtöisin oleva, pieni makean veden kala, joka on levinnyt vieraslajina Eurooppaan ja Australiaan.
Australialaisen Monash-yliopiston tutkijat keräsivät järvestä 445 kalaa ja antoivat niiden totutella kuukauden ajan elämään laboratoriossa, jotta ne sopeutuisivat ja söisivät normaalisti.
Sitten kalat jaettiin kolmeen ryhmään. Tutkijat liuottivat akvaarioveteen fluoksetiinia sellaisissa pitoisuuksissa, joita luonnostakin on tavattu. Korkeimman altistuksen kaloilla veden lääkepitoisuus vastasi saastuneimpia vesistöjä. Verrokkiryhmä uiskenteli lääkkeettömässä vedessä.
Lääkkeille altistuneiden kalojen saalistuskäytös muuttui. Marmorimoskiittokalojen herkkua ovat erään sääsken toukat, ja kalat joutuvat kilpailemaan suupaloista keskenään.
Masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena kalat eivät kisanneet parvessa yhtä aggressiivisesti ruoasta kuin normaalisti ja söivät muutenkin vähemmän. Luonnossa tämä ei välttämättä ole eduksi niiden selviytymisen kannalta.
Mielialalääkkeiden ja fluoksetiinin vaikutus kaloihin on havaittu muissakin tutkimuksissa, mutta tässä haluttiin tarkastella lääkejäämien vaikutusta nimenomaan parvikäyttäytymiseen, mitä on vähemmän tutkittu.
Tutkimuksen päätekijä, tohtori Jake Martin https://www.hs.fi/haku/?query=jake+martinkertoo Cosmoshttps://cosmosmagazine.com/biology/more-depressing-news-about-antidepressants-tiedelehdessä, että luonnosta on havaittu jo kuudensadan erilaisen lääkkeen jäämiä. Jäämiä on mitattu jopa Etelämantereelta.
Pari vuotta sitten toinen tutkimusryhmä selvitti, miten paljon kemikaaleja kalojen elimistöön oikein päätyy. Tässä tutkimuksessahttps://www.hs.fi/tiede/art-2000005353347.html tarkasteltiin Pohjois-Amerikan Suurten järvien alueella eläviä kaloja, ja niistä mitattiin paikoittain huikeita lääkejäämiä.
Kiviahventen aivokudoksesta löytyi Zoloft-masennuslääkkeen vaikuttavaa ainesosaa norsetraliinia suurimmillaan peräti 400 nanogrammaa jokaista aivokudosgrammaa kohden. Nanogramma on gramman miljardisosa.
Samoin fluoksetiinia ja muita mielialalääkkeiden vaikuttavia ainesosia löytyi kaloja huomattaviakin määriä. Myös Suomessa on havaittu kaloihin kertyvän varsin korkeita lääkejäämiä esimerkiksi tulehduskipulääkkeistä.
Tutkimuksissa on lääkkeiden on havaittu vaikuttavan kalojen syömiseen, kuten myös nyt tuoreessa australialaistutkimuksessa, ja lääkejäämät näyttävät häiritsevän myös kalojen kehitystä. Lääkejäämille altistuneilla kaloilla voi olla erilaisia kehityshäiriöitähttps://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048969718308301.
Seeprakaloilla on havaittuhttps://www.the-scientist.com/news-opinion/effects-of-antidepressants-span-three-generations-in-fish-65193, että masennuslääkkeet lamauttavat niiden uteliaisuutta ja voivat vaikuttaa jopa sukupolvien yli. Fluoksetiinille altistetut seeprakalat ja jopa niiden jälkeläiset tutkivat akvaariotaan paljon vähemmän kuin normaalisti.
Ihmisen vessakäynneistä päätyy erilaisia lääkejäämiä vesistöihin ympäri maailmaa lähes suodattamattomina. Määrät ovat pieniä, mutta monet lääkkeet on suunniteltu vaikuttamaan hyvin pienilläkin pitoisuuksilla.
Vain gramman miljardisosissa mitattavillakin lääkejäämillä voi olla vaikutusta luonnonvaraisten eläinten käyttäytymiseen.
Masennuslääkkeitä saattaa ajan kanssa kertyä vesistöihin verrattain suuriakin määriä, sillä jäämät eivät tartu vedenpuhdistamojen haaviin. Viime vuosina on tutkittu paljon juuri masennuslääkkeiden vaikutusta kaloihin.
Brittiläisen Royal Societyn Biology Lettershttps://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rsbl.2019.0615 -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin, miten laajasti käytetyn Prozac-mielialalääkkeen vaikuttava ainesosa fluoksetiini sekoitti marmorimoskiittokalojen ruokailukäytöstä.
Suomessa fluoksetiinia myydään esimerkiksi kauppanimillä Seronil ja Seromex.
Marmorimoskiittokala on Yhdysvalloista lähtöisin oleva, pieni makean veden kala, joka on levinnyt vieraslajina Eurooppaan ja Australiaan.
Australialaisen Monash-yliopiston tutkijat keräsivät järvestä 445 kalaa ja antoivat niiden totutella kuukauden ajan elämään laboratoriossa, jotta ne sopeutuisivat ja söisivät normaalisti.
Sitten kalat jaettiin kolmeen ryhmään. Tutkijat liuottivat akvaarioveteen fluoksetiinia sellaisissa pitoisuuksissa, joita luonnostakin on tavattu. Korkeimman altistuksen kaloilla veden lääkepitoisuus vastasi saastuneimpia vesistöjä. Verrokkiryhmä uiskenteli lääkkeettömässä vedessä.
Lääkkeille altistuneiden kalojen saalistuskäytös muuttui. Marmorimoskiittokalojen herkkua ovat erään sääsken toukat, ja kalat joutuvat kilpailemaan suupaloista keskenään.
Masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena kalat eivät kisanneet parvessa yhtä aggressiivisesti ruoasta kuin normaalisti ja söivät muutenkin vähemmän. Luonnossa tämä ei välttämättä ole eduksi niiden selviytymisen kannalta.
Mielialalääkkeiden ja fluoksetiinin vaikutus kaloihin on havaittu muissakin tutkimuksissa, mutta tässä haluttiin tarkastella lääkejäämien vaikutusta nimenomaan parvikäyttäytymiseen, mitä on vähemmän tutkittu.
Tutkimuksen päätekijä, tohtori Jake Martin https://www.hs.fi/haku/?query=jake+martinkertoo Cosmoshttps://cosmosmagazine.com/biology/more-depressing-news-about-antidepressants-tiedelehdessä, että luonnosta on havaittu jo kuudensadan erilaisen lääkkeen jäämiä. Jäämiä on mitattu jopa Etelämantereelta.
Pari vuotta sitten toinen tutkimusryhmä selvitti, miten paljon kemikaaleja kalojen elimistöön oikein päätyy. Tässä tutkimuksessahttps://www.hs.fi/tiede/art-2000005353347.html tarkasteltiin Pohjois-Amerikan Suurten järvien alueella eläviä kaloja, ja niistä mitattiin paikoittain huikeita lääkejäämiä.
Kiviahventen aivokudoksesta löytyi Zoloft-masennuslääkkeen vaikuttavaa ainesosaa norsetraliinia suurimmillaan peräti 400 nanogrammaa jokaista aivokudosgrammaa kohden. Nanogramma on gramman miljardisosa.
Samoin fluoksetiinia ja muita mielialalääkkeiden vaikuttavia ainesosia löytyi kaloja huomattaviakin määriä. Myös Suomessa on havaittu kaloihin kertyvän varsin korkeita lääkejäämiä esimerkiksi tulehduskipulääkkeistä.
Tutkimuksissa on lääkkeiden on havaittu vaikuttavan kalojen syömiseen, kuten myös nyt tuoreessa australialaistutkimuksessa, ja lääkejäämät näyttävät häiritsevän myös kalojen kehitystä. Lääkejäämille altistuneilla kaloilla voi olla erilaisia kehityshäiriöitähttps://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048969718308301.
Seeprakaloilla on havaittuhttps://www.the-scientist.com/news-opinion/effects-of-antidepressants-span-three-generations-in-fish-65193, että masennuslääkkeet lamauttavat niiden uteliaisuutta ja voivat vaikuttaa jopa sukupolvien yli. Fluoksetiinille altistetut seeprakalat ja jopa niiden jälkeläiset tutkivat akvaariotaan paljon vähemmän kuin normaalisti.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit