Tutkimus: Ihmisen melusaaste tunkeutuu valtameren syvyyksiin ja sotkee eläinten viestintää maan päälläkin

Veden alla räjähtelee, kun öljyfirmat kartoittavat uusia esiintymiä meren alta. Etsintää tehdään laivoilla, jotka on varustettu kymmenillä paineilmatykeillä.

Laivat ajavat hitaasti ja kartoittavat neliökilometrejä säännönmukaisella kuviolla, hieman kuin ruohonleikkurilla pihaansa parturoiva ihminen.

Seisminen paineilmatykki jysähtää tasaisin väliajoin ja ääniaalto lähtee kohti merenpohjaa sellaisella voimakkuudella, että ilmassa se ylittäisi ihmisen kuulo­aistin kipukynnyksen.

Ääniaalto läpäisee merenpohjan ja kimpoaa takaisin. Sen kulkua mittaamalla voidaan löytää öljy- ja kaasutaskuja pohjan alta.

Valaiden valtakunnassa käy siis hirvittävä möykkä.

Ääni kulkee vedessä neljä kertaa nopeammin kuin ilmassa, ja valaat ovat kehittyneet aistimaan ääniaaltoja ja viestimään toisilleen hyvinkin kaukaa.

 

Paineilmatykin jysähdys tappoi kaksi kolmasosaa paineaallon tiellä olleesta eläinplanktonista.

Paineilmatykkien jysähdykset kantautuvat meressä tuhansien kilometrien päähän. Ne sekoittavat eläinten viestintää ja pahimmassa tapauksessa voivat vaurioittaa merieläinten kuuloa.

Seismisistä mittauksista kirjoitti The New York Times https://www.nytimes.com/2019/01/22/science/oceans-whales-noise-offshore-drilling.html-sanomalehti keväällä.

Pari vuotta sitten Naturehttps://www.nature.com/articles/s41559-017-0195-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että yksi tällainen paineilmatykin jysähdys tappoi kaksi kolmasosaa paineaallon tiellä olleesta eläinplanktonista noin kilometrin säteellä.

Tykkien käyttö on kuitenkin vain äärimmäinen esimerkki siitä, miten ihminen sotkee eläinten valtakuntaa melullaan.

Tuhannet rahtilaivat kyntävät meriä ympäri vuorokauden ja niiden moottorit jylisevät noin 130 desibelin voimakkuudella.

Autot, lentokoneet, kaupunkien hälinä ja rakennustyömaat tuottavat jatkuvaa meteliä.

Melu on luonnolle saastetta siinä missä ympäristömyrkytkin, mutta sitä ei aina välttämättä tule ajatelleeksi.

Brittiläisen Royal Societyn Biology Letters https://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rsbl.2019.0649-tiedelehdessä on nyt ilmestynyt uusi tutkimus, joka varoittaa melusaasteen haitallisista vaikutuksista.

Tutkimus on meta-analyysi eli yhteenveto yli sadasta aiemmasta tutkimuksesta, joissa on kartoitettu ihmisen aiheuttamien äänien vaikutusta eläimiin.

Tutkimuksissa oli tarkasteltu 109:ää erilaista eläinlajia kuten valaita ja muita merinisäkkäitä, kaloja, lintuja, niveljalkaisia ja jopa nilviäisiä.

 

Melu osuu juuri niille taajuuksille, joilla monet eläimet kommunikoivat.

Tulos on, että melulla on haitallisia vaikutuksia kaikkiin tutkittuihin eläimiin ja niiden elinympäristöihin.

Ihmisen tuottamasta melusta valtaosa on neljän kilohertsin taajuudella tai sen alapuolella. Melu osuu juuri niille taajuuksille, joilla monet eläimet kommunikoivat.

Vaikka äänet eivät vaurioittaisi eläinten kuuloa, jatkuva meteli voi saada eläimet hakeutumaan kauemmas. Se sekoittaa niiden ruoanhankintaa, reviirejä ja muuttaa siis ekosysteemejä, kun jotkut eläimet kaikkoavat tietyiltä alueilta.

Esimerkiksi käyvät lepakot. Ne suunnistavat ja etsivät saalistaan täysin äänen varassa, ja niiden kuuloaisti on erittäin herkkä.

”Taustamelu estää niitä kuulemasta saalistaan, joten niiden täytyy lentää pidemmälle ja kuluttaa enemmän energiaa löytääkseen syötävää”, kertoo käyttäytymisekologi Hansjoerg Kunchttps://www.hs.fi/haku/?query=hansjoerg+kunc Belfastin yliopistosta The Guardianhttps://www.theguardian.com/environment/2019/nov/20/noise-pollution-wild-life-better-regulation -sanomalehdessä.

Kunc on yksi uuden tutkimuksen tekijöistä.

Nyt tarkastelluissa tutkimuksissa oli mitattu eläinten reaktioita meluun eri tavoilla.

Eläinten stressihormonien tasoja oli esimerkiksi mitattu ennen melualtistusta ja sen jälkeen.

Tutkimusten yhteenvedosta voitiin nähdä, että melu haittaa eläimiä oikeastaan lajista riippumatta. Jotkin eläimet ovatkin herkkäkuuloisempia kuin toiset.

”Melu voi muuttaa tietyn alueen­ lajistoa ja näin ollen siis tuhota tämän ekosysteemin”, Kunc sanoo.

 

Jopa simpukat reagoivat ääniin, vaikkei niillä ole korvia.

Äänten vaikutus ympäristöön ei toki ole suoraviivainen. Saaliseläimet voivat hyötyä melusta, jos niiden saalistajat kaikkoavat.

Lepakoiden katoaminen on ilon päivä monelle hyönteislajille, jotka pääsevät lisääntymään entistä paremmin. Tämäkin kuitenkin vääristää ekosysteemiä.

Jopa simpukat reagoivat ääniin, vaikkei niillä ole korvia. Ne aistivat paineen muutokset.

Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että Tyynenmeren osterit napsauttavat kuorensa kiinni 10–1 000 hertsin taajuisista äänistä. Puolustuskeino kertoo stressistä. Normaalisti osterit pitävät kuorensa auki. Rahtilaivojen humina kantautuu meressä näillä matalilla taajuuksilla.

Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen lentoliikenne väheni hetkeksi, mutta myös rahtiliikenne merellä. Tutkijat käyttivät tätä hyödykseen ja selvittivät https://royalsocietypublishing.org/doi/full/10.1098/rspb.2011.2429tuolloin vuosituhannen vaihteessa, miten melutason hetkellinen aleneminen vaikutti valaiden hyvinvointiin Fundynlahdella Kanadan itärannikolla.

Tutkijat olivat aiemmin keränneet mustavalaiden ulostetta tutkittavaksi. He ottivat uudet näytteet, kun laivaliikenne hetkeksi hiljeni ja taustamelun taso laski meressä kuusi desibeliä. Erityisesti melu väheni matalilla, alle 150 hertsin taajuusalueilla.

Valaiden ulosteista mitattiin selvästi vähemmän stressihormoneiden jäänteitä melun kaikottua. Tutkimus oli ensimmäinen, joka osoitti, että valaat voivat todella stressaantua ihmisen aiheuttamista äänistä veden alla.

”Nykyään puhutaan ilmastonmuutoksesta, saasteista ja muovijätteistä, mutta melu, etenkin kaupunkialueilla, voi todella haitata luontoa”, Kunc sanoo.

Periaatteessa melu voi vaikuttaa myös kasveihin, jos se karkoittaa esimerkiksi pölyttäjät tietyiltä alueilta.