Kuvitellaan jalkapallon EM-kisojen välierä, 7. heinäkuuta 2020. Suomi johtaa yhä Hollantia vastaan 1–0 Lontoon Wembleyllä. Kisojen sensaatio on loppuvihellystä vaille valmis. Suomen pitää kestää enää viimeinen neljännes, hieman yli 20 minuuttia.
Kannattaako Huuhkajien vetäytyä lihamuuriksi oman boksiinsa, kuudentoista metrin rajan sisälle? Ja vaihdammeko hyökkääjät puolustajiin?
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Nyt pitää tehdä tiukkoja päätöksiä, mutta ei vain vaiston varassa.
Lehto vilkuilee tablettia, joka tilastoi Suomen ratkaisevan ottelun tapahtumia reaaliajassa. Tekoäly suosittaa, että Huuhkajat jatkaa kuten tähän asti ottelussa.
Silti ei ole pois suljettua, että jokin joukkue käyttää oppivaa tekoälyä ensi kesän EM-turnauksessa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mikrofonit on jo saanut ottaa käyttöön kentän vaihtopenkin alueella, jossa valmentajat näkevät pelin. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa päätti näin viime kesänä.
Toiseksi jalkapallon pelien tilastointi on jo hyvin yksityiskohtaista. Lähes kaikilla huippujoukkueilla on peleistä paljon dataa, jopa liikaa.
Laukaukset ja niiden paikat on tilastoitu. Pallon hallinta ja kuljetukset on laskettu desimaalien tarkkuudella. Vastustajan heikot paikat on kartoitettu.
Yksi tärkeä apu ovat videoanalyysit. Ne ovat saumaton osa jalkapallon huippuvalmennusta niin eri maiden liigoissa kuin maaotteluissakin. Jos ei ole nopeaa videoanalyysiä, peli voi kärsiä.
Joukkueet puhuvat valmistautuessaan yleisesti pallonhallinnasta ja onnistuneiden syöttöjen määristä. Ne vaikuttavat olennaisesti siihen, kumpi joukkue on pelissä niskan päällä.
Lehto näyttää puoliajalla Suomen maajoukkueen pelaajille videopätkiä menneeltä puoliajalta. Niihin menee 5–10 minuuttia tauosta, vaikka aika on muutenkin kortilla.
Seuraava askel on luonteva. Joukkue saa räätälöidyn eli oppivan tekoälyn, jolla se voi kohentaa peliä ja taktiikkaa jopa pelin kuluessa.
Oppiva tekoäly poimii runsaasta datasta tärkeimmät tiedot. Se voi tarjota joukkueelle taktisen tien voittoon.
Tällaista tekoälyn käyttöä ei ehkä ehditä kieltää ennen ensi kesän 2020 EM-kisoja, ehkä ei edes haluta kieltää.
Tekoälyssä on mutkikas ja kerrostettu hermoverkon kaltainen verkko, joka laskee salamannopeasti.
Se laskee ja päättelee saamansa datan avulla lähes reaaliajassa, mikä on joukkueelle parasta juuri nyt.
Sitten se tarjoaa näytölle yksiselitteisen ohjeen: hyökätkää vasemmalta, hankkikaa kulmapotku, tiivistäkää aluepuolustusta.
Olemme lukeneet, miten 2000-luvulla monet pelit jäivät oppivan tekoälyn jyrän alle.
Jopa vaikeina pidetyt shakki ja kiinalainen go olivat parhaille tekoälyille helppoja päänahkoja. Paraskaan ihminen ei enää voita lautapeleissä tietokonetta.
Tähän ei 1990-luvulla monikaan asiantuntija uskonut.
Tietyissä pokeripeleissä tekoäly on myös jo ykkönen, vaikka niissä on paljon satunnaisuutta. Pokeria tietokone pelaa heikosti, mutta paremmin kuin yli 99,99 prosenttia ihmisistä.
Tekoäly näkee ohjelmana myös jalkapallon, jota on sanottu nurmikenttien shakiksi.
Ohjelmoija on asettanut jalkapallossa ohjelmalle vain yhden tärkeän päämäärän: pallo on saatava vastustajan maaliin, mutta tietysti sallituin keinoin.
Shakissa kuninkaan matitus vastaa jalkapallon maalia, mutta maalien tekeminen ei ole tekoälylle yhtä helppoa kuin matin.
Siksi jalkapallo on kova haaste tekoälyjen kehittelijöille. Onkin luontevaa, että tekoälyn tutkijat ja kehittäjät siirtyvät suljetuista peleistä kohti avoimempia ja vaikeampia pelejä.
Vuosi pari sitten tekoälyjä kehittävät yhtiöt kokeilivat osaamistaan räiskintäpeleissä, ja nyt ne ovat jo maailman kärkeä. Seuraava kohde on astetta inhimillisempi eli jalkapallo.
Jalkapallo on pelinä hyvin avoin, vaikka sitä ohjaavat tarkat säännöt.
Pallo elää ennustamatta, koska taitavat pelaajat ja joukkueet keksivät pelin kulkuun koko ajan yllätyksiä.
Tekoäly ei voi tietenkään suoraan sanella, kuinka joukkue voittaa, mutta tekoälyn avulla valmentaja voi vähentää epävarmuutta.
Olocip tarjoaisi jo pelin aikana taulutietokoneen eli padin näytölle selviä ohjeita,
”Ohjelma osaa pohtia, mitä joukkueen pitää tehdä esimerkiksi sen jälkeen, kun se on siirtynyt johtoon”, Benjumeda kuvailee.
Tekoäly voidaan ohjelmoida ennalta vastustajan joukkueen tiedoilla. Sille voi myös syöttää tietoja pelin edetessä. Jos Olocipin tekoälyä haluaa soveltaa reaaliajassa, on valmentajan tulkittava sitä nopeasti.
Pelin käänteistä voi kertyä hyvin mutkikas yhtälö. Valmennusjohdon taidot eivät aina riitä selvään tulkintaan.
Tässä pulmassa kone voi antaa yhden ytimekkään vastauksen: tiukentakaa aluepuolustusta. Tai siirtykää metri alemmas kohti omaa maalia.
Oppiva tekoäly voi muuttaa peliä, mutta mihin suuntaan? Toiveena tietysti on, että pelistä tulee viihdyttävää, nokkelaa ja nautinnollista. Aina jalkapallo ei ole historian aikana muuttunut tuohon suuntaan.
Kuvitellaan, että Espanjan La Ligan kovimmat joukkueet Real Madrid ja Barcelona saavat omat tekoälynsä 2020-luvulla, jollei niitä käytetä jo nyt.
Valmentajat valjastavat ne tietysti pelaamaan tuttua vihollista vastaan. Lopulta Real Madridin ja Barcelonan tekoälyt pelaisivat vastakkain tuhansia pelejä, aina eri oletuksin.
Lopulta pelejä olisi pelattu tietokoneen ohjelmilla niin paljon, että osa niistä toteutuu oikeassa pelissä – lähes.
Onneksi mikään peli ei ole ohjelman täydellinen kopio. Täysin ennalta suunniteltua jalkapallo-ottelua kun ei ole eikä tule.
Se olisi mahdollista vain, jos kaikki pelaajat onnistuisivat koko ajan täysin sataprosenttisesti. Se taas lienee mahdotonta.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
Kiitos, kun osallistut keskusteluun. Kommenttisi on nyt moderoitavana.
Kommentteja julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Kommentteja tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24.
Osallistu keskusteluun
Luo tunnus tai kirjaudu sisään, jotta voit kommentoida ja arvioida muiden kommentteja.
Kommentit