Maan pinnan syvin kohta löytyi itäiseltä Etelämantereelta – kanjoni ulottuu 3,5 kilometrin syvyyteen

Maapallon mantereiden syvin kohta on löytynyt itäiseltä Etelämantereelta.

Denmanin jäätikön alta löytyi tutkakuvien ja laskelmien avulla kanjoni, joka on 3,5 kilometriä merenpinnan tason alapuolella. Kanjoni sijaitsee Kuningatar Maryn maalla ja se on nyt täyttynyt jäästä.

Vertailun vuoksi tähän asti tiedetty maapallon mantereiden matalin piste on Lähi-idässä Kuolleenmeren rannalla Israelin alueella. Siellä maanpinta on alimmillaan 413 metriä merenpinnan alapuolella.

Maapallolla vain valtamerten laaksojen tiedetään olevan vieläkin syvempiä.

Löytö on kuvitettu uuteen karttaan, joka kuvaa tarkasti koko Etelämannerta.

Kartta paljastaa Etelämantereen jään alla piilevän maaston tarkemmin kuin aiemmin. Etelämantereen pinnamuodot on hyvä tietää, jos eteläinen napaseutu muuttuu.

Uusi kartta, jonka nimi on suomennettuna Valkoinen manner (White Continent) esittää myös aiemmin huonosti tunnettuja Etelämantereen vuorijonoja ja harjanteita. Kartta täyttää aukkoja, joita on jäänyt aiemmista kartoituksista.

Etelämantereen pinnanmuodot vaikuttavat siihen, miten sulavat jäätiköt vetäytyisivät, jos sää lämpenee Etelämantereella.

Kartalla näkyy myös joukko sileitä kaltevia maastoja. Niiden jyrkkyys voi puolestaan nopeuttaa mannerjään sulavien vesien virtausta Eteläiseen jäämereen.

”Tämä on ilman muuta tarkin muotokuva maastosta, joka sijaitsee Etelämantereen jäätikön alla”, kertoi karttahankkeessa kuusi vuotta työskennellyt tohtori Mathieu Morlighem Britannian yleisradioyhtiölle BBC:llehttps://www.bbc.com/news/science-environment-50753113. Hän on tutkija Kalifornian yliopistolla Irvinessa. Karttahankeen nimi on BedMachine Antarctica.

Morlighem esitteli Etelämantereen karttojen kokoelman https://agu.confex.com/agu/fm19/meetingapp.cgi/Paper/515095Yhdysvaltain geologisen seuran syystapaamisessa San Franciscossa. Kartat julkaisi tiedelehti Nature Geoscience.

Kartta täyttää ne aukot, joita Etelämantereesta on jäänyt, vaikka mantereella on otettu syväluotaavia tutkakuvia jo vuosikymmeniä lentokoneiden avulla. Lennoilla tutkat lähettävät mikroaaltoja jään läpi.

Kaikukuvista on voitu päätellä, millainen on maaston ja kallioiden pinnanmuoto jäämassan alla. Silti valtavalla mantereella oli yhä alueita, joista oli vähän tai ei lainkaan tietoa.

Morlighem ratkaisi puuttuvien alueiden ongelman jäämassoja laskemalla. Jos tutkija esimerkiksi tietää, kuinka paljon jäätä kulkee kapean laakson läpi ja kuinka nopeasti jäämassa etenee, voi sen avulla laskea ja ymmärtää, kuinka syvä laakso on jään alla ja kuinka rosoinen laakson pinta on.

Juuri tällainen laskelma paljasti 20 kilometriä leveän Denmanin jäätikön syvyyden. Jäätikkö valuu Etelämantereellahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4manner Kuningatar Maryn maalla. Paikoin jäämassa on 3,5 kilometriä merenpinnan alapuolella. Lähin mantereinen alue jäätiköstä pohjoiseen on läntinen Australia.

Denmanin vajoamaa on yritetty tutkia tutkien avulla monin tavoin, mutta yksikään tutkakoneen ylilento ei ole tuottanut kunnon vastakaikuja.

”Vajoama ulottuu niin syvälle, että tutka saa sivukaikuja syvänteen seinistä. Siksi oli mahdotonta saada tarkkaa heijastumaa jäätikön pohjalta”, sanoi Morlighem BBC:lle.

Vertailun vuoksi maapallon merien syvin kohta eli Mariaanien hauta Tyynenmeren länsiosissa on noin 11 kilometriä syvä. Maan päällä on myös kanjoneita, jotka ovat syvempiä kuin Denmanin vajoama, mutta niiden pohjat ovat merenpinnan yläpuolella. Tällainen on esimerkiksi Yarlung Tsangpon kanjoni Kiinassahttps://fi.histoire-ucad.org/syvin-kanjoni-maailmassa.

Nyt valmistunut kartta BedMachine Antarctica otetaan mukaan ilmastomalleihin. Niitä laadittaessa yritetään selvittää, miten Etelämanner muuttuu, jos lämpötila nousee merkittävästi maapallolla tulevina vuosisatoina.

Todenmukaisissa malleissa on oltava tarkkoja tietoja jään paksuudesta ja maastotyypeistä, joiden yli jään on valuttava.