Tutkijat selvittivät, millainen on paras katuverkosto: ”Umpikujahelvetit” vaikeuttavat kaupungeissa liikkumista

Kun katselee Yhdysvaltojen karttaa, huomaa, että viivoitin on ollut aikoinaan ahkerassa käytössä. Monen osavaltion rajat kulkevat luotisuoraan pääilmansuuntien mukaan. Kun tarkentaa karttaa melkeinpä mihin tahansa kaupunkiin, sen katuverkosto noudattaa säännöllistä ruutukaavaa.

Tällaisessa ruutukaavassa on helppoa suunnistaa, kun kadut on usein lisäksi numeroitu ilmansuuntien mukaan.

Monet Euroopan kaupungit sen sijaan ovat täynnä kiemurtelevia katuja ja vanhoja kaupunginosia sokkeloisine kujineen.

Sekavan kaupunkisuunnittelun ääripää on Thaimaan pääkaupunki Bangkok, jossa sivukadut muodostavat lähinnä erilaisia umpikujiin päättyviä sokkeloita.

Kanadalaisen McGill-yliopiston Christopher Barrington-Leigh ja Kalifornian yliopiston Adam Millard-Ball panivat tietokoneen raksuttamaan ja analysoivat koko maailman kaikki katu- ja tieverkostot, yhteensä 46 miljoonaa kilometriä.

He halusivat selvittää, millaisessa katuverkostossa kaikki tiet ovat tehokkaimmin yhteydessä toisiinsa. Tutkimus on julkaistu PLoS One https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0223078-tiedelehdessä.

Kaksikko kehitti indeksin, joka pisteyttää kaupunkeja sen mukaan, miten paljon solmuja eli risteyksiä katuverkossa on, ja miten hyvin kadut kokonaisuudessaan yhdistyvät. Tällä mittarilla tehokkaimmaksi rakenteeksi osoittautui niin ikään ruutukaava, joka koostuu lähinnä neljän tien risteyksistä.

Ruutukaavojen kuningas ei kuitenkaan löytynyt Yhdysvalloista, vaan tutkimuksen mukaan parhaiten yhdistyvä katuverkosto on Buenos Airesissa Argentiinassa. Vertailussa hyvin pärjäsivät myös esimerkiksi Osaka, Tokio ja Taipei. Heikoimmat yhteydet ovat umpikujien täyttämässä Bangkokissa.

Suomen katuverkosto on tutkijoiden mittarilla yhteyksiltään keskitasoa. Helsinkiä tai muita kaupunkeja ei ole erikseen mainittu tutkimuksessa.

Pariisi ja muut Euroopan historialliset kaupungit pärjäsivät myös hyvin, vaikka korttelit ovat hyvin epäsäännöllisiä ja kadut muodostavat useimmiten korkeintaan kolmen tien risteyksiä. Silti verkosto kokonaisuudessaan toimii.

Tutkimuksen yksi motiivi oli pisteyttää niin sanottua kaupunkirakenteen hajoamista maailman suurkaupungeissa.

Kaupunkirakenteen hajoamisen ja haja-asutuksen levittäytymisen (englanniksi urban sprawl) yksi tunnusmerkki on erillisten kaupunginosien muodostuminen, jotka eivät välttämättä yhdisty muuhun tieverkkoon monestakaan kohdasta.

Syntyy umpikujamaisia asuinalueita, joissa mutkittelevat kadut muodostavat oman saarekkeensa keskelle muuta kaupunkia.

New Scientist -lehden haastattelema Barrington-Leigh kutsuu tällaisia esikaupunkialueita ”umpikujahelveteiksi”, joista on hankala päästä liikkumaan muuten kuin omalla autolla.

Bangkokin lisäksi tällaisia löytyy esimerkiksi Manchesterista ja Yhdysvalloista. Englannissa ja Yhdysvalloissa suuntaus oli 1900-luvulla rakentaa tällaisia muusta kaupungista eristettyjä alueita, rauhallisia ja pitkälti yksityisautoilun varaan suunniteltuja saarekkeita.

Yleisellä tasolla katuverkoston keskinäiset yhteydet kertovat siitä, miten helppoa kaupungissa on liikkua. Kaupungeissa, joissa yhteydet ovat selkeät, ihmiset todennäköisemmin kävelevät tai pyöräilevät töihin tai käyttävät julkista liikennettä, tutkijat sanovat.

Nyt tehty tutkimus on vain hyvin suuren mittakaavan katsaus katuverkostojen rakenteeseen sinänsä, eikä tässä voitu tutkia esimerkiksi julkisen liikenteen toimivuutta käytännössä. Vaikka katuverkoston rakenne kartalla olisi kuinka ihanteellinen, ei siitä ole paljon iloa, jos työpaikka ja palvelut ovat kaukana eivätkä bussit kulje.

Katuverkoston suunnittelulla on kuitenkin merkitystä liikenteen päästöjen vähentämiseen tulevaisuudessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa paremmat yhteydet voisivat leikata liikenteestä aiheutuvia päästöjä kymmenen prosenttia vuoteen 2050 mennessä, Barrington-Leigh sanoo.

Kun katuverkosto kerran rakennetaan, se on paikoillaan kauan. Siksi rakentamisessa tulisi pyrkiä tehokkaimpaan mahdolliseen verkostoon. Eniten merkitystä tällä olisi Kiinan ja Intian kaltaisissa maissa, joissa kokonaisia kaupunkeja rakennetaan nyt tyhjästä ja sen rakenteeseen voi vielä vaikuttaa.