Tiede
Afrikkalainen kärsäantilooppi eli dikdik ei nahistu, vaikkei se juo lainkaan
Kun ihmisen päästää internetiin, se laumautuu, rähisee ja alkaa taistella reviiristään. Olemmehan eläimiä. Yksi harmillisesti yleistynyt häirinnän muoto on lähetellä naisille kuvia peniksestään pyytämättä ja yllätyksenä. Puhelimesta viuhahtaa niin sanottu dick pic.
Paljon mukavampaa olisi lähettää kuva dikdikistä. Eli kärsäantiloopista. Se on suloinen ja harmiton.
Afrikassa elävät kärsäantiloopit ovat maailman pienimpiä sorkkaeläimiä. Ne ovat vain rusakon kokoisia, säkäkorkeudeltaan 30–40 senttimetriä. Joidenkin lajinimi on pidempi kuin itse eläin: güntherindikdikantilooppi. On myös herra Kirkin mukaan nimetty dikdikantilooppi. Güntherin dikdik on pienempi.
Onomatopoeettinen dikdik-nimi juontuu vinkuvasta piipityksestä, jota antiloopit päästävät vaaran uhatessa. Eläimen siritys ei kyllä juurikaan kuulosta dikdikiltä, mutta näin on päätetty. Ääntely on kuulemma metsästäjille harmillista, sillä hätääntynyt antilooppi karkottaa muutkin saaliseläimet lähistöltä. Eläin puolustautuu saalistajilta juoksemalla siksakkia pusikkoon neljänkymmenen kilometrin tuntivauhtia.
Kärsäantilooppi tunnetaan parhaiten kärsästään, jonka kautta hengittämällä se viilentää itseään helteessä. Pisin ja karvaisin kärsä on güntherindikdikillä. Sekin on kuitenkin terhakka eikä lerpu.
Kärsäantiloopit elävät hyvin kuivilla ja karuilla seuduilla Itä-Afrikassa. Vaikka on kuivaa, dikdik ei nahistu. Kärsäantiloopin ei tarvitse juoda ollenkaan, sillä se saa tarvitsemansa veden ravinnostaan. Se syö lehtiä, marjoja ja muuta vesipitoista kasvillisuutta.
Reviiriään kärsäantiloopit merkitsevät samalla tavoin kuin ihmiset sosiaalisessa mediassa. Ulosteella ja kyynelillä.
Dikdikillä, kuten muillakin sorkkaeläimillä, on silmänsä alla kyynelrauhasen tapainen rauhanen, josta eläin erittää tuoksuvaa ainetta. Lajitoverit aistivat sen nenäontelossaan sijaitsevan vomeronasaalielimen avulla. Ihmisellä tämä elin on surkastunut käytön puutteessa.
Paljon mukavampaa olisi lähettää kuva dikdikistä. Eli kärsäantiloopista. Se on suloinen ja harmiton.
Afrikassa elävät kärsäantiloopit ovat maailman pienimpiä sorkkaeläimiä. Ne ovat vain rusakon kokoisia, säkäkorkeudeltaan 30–40 senttimetriä. Joidenkin lajinimi on pidempi kuin itse eläin: güntherindikdikantilooppi. On myös herra Kirkin mukaan nimetty dikdikantilooppi. Güntherin dikdik on pienempi.
Onomatopoeettinen dikdik-nimi juontuu vinkuvasta piipityksestä, jota antiloopit päästävät vaaran uhatessa. Eläimen siritys ei kyllä juurikaan kuulosta dikdikiltä, mutta näin on päätetty. Ääntely on kuulemma metsästäjille harmillista, sillä hätääntynyt antilooppi karkottaa muutkin saaliseläimet lähistöltä. Eläin puolustautuu saalistajilta juoksemalla siksakkia pusikkoon neljänkymmenen kilometrin tuntivauhtia.
Kärsäantilooppi tunnetaan parhaiten kärsästään, jonka kautta hengittämällä se viilentää itseään helteessä. Pisin ja karvaisin kärsä on güntherindikdikillä. Sekin on kuitenkin terhakka eikä lerpu.
Kärsäantiloopit elävät hyvin kuivilla ja karuilla seuduilla Itä-Afrikassa. Vaikka on kuivaa, dikdik ei nahistu. Kärsäantiloopin ei tarvitse juoda ollenkaan, sillä se saa tarvitsemansa veden ravinnostaan. Se syö lehtiä, marjoja ja muuta vesipitoista kasvillisuutta.
Reviiriään kärsäantiloopit merkitsevät samalla tavoin kuin ihmiset sosiaalisessa mediassa. Ulosteella ja kyynelillä.
Dikdikillä, kuten muillakin sorkkaeläimillä, on silmänsä alla kyynelrauhasen tapainen rauhanen, josta eläin erittää tuoksuvaa ainetta. Lajitoverit aistivat sen nenäontelossaan sijaitsevan vomeronasaalielimen avulla. Ihmisellä tämä elin on surkastunut käytön puutteessa.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Viikon eläin Seuraa
- Niko Kettunen Seuraa
Kommentit