Tiede

Maan uumenista löytyy jatkuvasti vanhoja rahoja, ja ne kertovat millaista elämää muinaiset suomalaiset viettivät

Muinaiset kolikot kertovat paitsi taloudesta myös aatteista ja yhteiskunnasta. Alan harrastajien ansiosta kolikoita on kertynyt runsaasti Museovirastoon tutkittaviksi.

Vanhojen rahojen etsijöistä on ollut runsaasti hyötyä arkeologeille. Harrastajien löydöt ovat kasvattaneet vanhojen kolikoiden tarjonnan Museoviraston kokoelmiin liki kymmenkertaiseksi.

Vanhat kolikot kertovat rikkaasti menneistä yhteiskunnista, kaupankäynnistä, verotuksesta ja taloudesta. Ne kertovat myös arvoista, ihanteista, propagandasta, uskonnosta, taiteesta, tekniikasta, hallinnosta, sodasta, vallasta, vauraudesta, köyhyydestä – ja epäonnistumisista.

Näin arvioi arkeologi Jani Oravisjärvi kolikkotutkimusta Tieteessä tapahtuu -lehdessä pari vuotta sitten.

Kasvava joukko kolikkoharrastajia kulkee maastossa metallin­ilmaisimen kanssa. Vuonna 2011 perustetun Suomen Metallinetsijät Ry:n mukaan harrastajia on tällä hetkellä vajaa tuhat.


”Paljon on ruvennut löytymään tuhatluvun viikinkiaikaisia rahoja”, sanoo Suomen Numismaatikkoliiton hallituksen jäsen Marko Puumala, joka harrastaa kolikkoarkeologiaa.

Viimeksi Puumala löysi syksyllä Kokemäellä yhden pennin kolikon 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Kolikoita 1700-luvulta löytyy hänen mukaansa kohtalaisen usein.

”Löydöt kertovat alueen historiasta. Tieto on aina mielenkiintoista”, Puumala sanoo.

 

Viikinkiajan lopussa ja ristiretkiajalla rahaa oli vähän.

Kolikkolöytöjen ansiosta kuva Suomen viikinki- ja keskiajasta on tarkentunut.

Kolikkorahan tulo merkitsi samankaltaista muutosta kuin digitaalisen rahan läpimurto.

”Näyttää siltä, että rahoja on ollut täällä vielä paljon enemmän kuin mitä aikaisemmin luultiin, varsinkin Varsinais-Suomen ja Hämeen alueella, mutta myös esimerkiksi Etelä-Karjalassa”, kertoo intendentti Frida Ehrnsten.

Vuosia kolikoita tutkinut Ehrnsten työskentelee Kansallismuseon rahakammiossa. Viime vuonna julkaistiin hänen väitöskirjansa kolikoiden käytöstä Suomessa keskiajalla. Kirjan nimi on vapaasti käännettynä Rahaa rahvaalle?.

”Viikinkiajan kaupassa käytettiin Suomessa vaihtovälineenä hopeaa, jota punnittiin ja leikattiin paloiksi. Hopearahoilla ei vielä ollut nimellisarvoa, joten niidenkin arvo määräytyi painon mukaan”, Ehrnsten kertoo.

Kolikoiden historiasta ja arkeologiasta kertoo myös Suomen Rahapaja.

Kehitys kulki epätasaisesti. Rahametallin, hopean, tuotanto vaihteli. Euroopassa oli paljon hopeaa 900-luvulla, jolloin paljon rahaa virtasi myös Suomeen.

Sitä seurasi taantuma. Viikinkiajan lopussa ja ristiretkiajalla rahaa oli vähän. Rahat 1100-luvulta ovat suorastaan harvinaisia. Useimmiten niitä käytettiin koruina. Lopulta ne päätyivät hauta-antimiksi.

Rahankäyttö sanan nykyisessä merkityksessä levisi hitaasti keskiajalla. Se oli yleistä ympäri Suomen vasta 1500-luvun lopulla. Rahaa käytettiin tavaroiden rinnalla. Talous oli osittain vaihtotaloutta vielä 1800-luvun lopulle saakka.

Ammattiarkeologit ovat saaneet harrastajien ansiosta arvokasta lisätietoa.

Mielenkiintoisia ovat esimerkiksi hylätyt roskarahat. Tanskassa että Ruotsissa lyötiin 1500-luvun alkupuolella (1518–1522) huonoja pieniä neliskulmaisia rahoja, niin sanottuja klippinkejä.

”Nämä menettivät pian arvonsa melkein kokonaan, ja se näkyy selkeästi löydöissä. Näyttää siltä, kuin niitä olisi ihan tahallaan jopa heitetty pois. Tämä on ilmiö, joka on tullut selvästi esille vasta nyt metallinilmaisinlöytöjen myötä”, Ehrnsten sanoo.

 

Suomessa kolikot viestivät Ruotsin vallasta.

Kirjalliset lähteet kertovat yleensä suurista rahasummista ja nimellisarvoltaan isoista, usein ulkomaisista kolikoista. Kirjoittajat edustavat harvalukuista yläluokkaa. Arkeologinen materiaali kertoo myös pieniarvoisista kolikoista, jotka kiersivät ruohonjuuritasolla.

Kolikot näyttävät yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen.

Uusia, aikaisempia huomattavasti pienempiä rahoja otettiin käyttöön, kun Ruotsin valtakunta ja katolinen kirkko laajenivat itään. Rahaliikennettä syntyi kirkkojen ympärille. Myös kaupankäynti Itämerellä lisäsi rahankäytön leviämistä. Raha yleistyi hitaasti, mutta vääjäämättä.

”Kolikot vievät vähän tilaa kuljetettaessa eivätkä pilaannu”, Ehrnsten muistuttaa.

Siksi valtio keräsi veronsa mieluummin rahana kuin voina.

Rahoista tavallinen kansa oppi kuninkaan symbolit, kruunut ja leijonat. Aikana, jolloin lukutaito oli harvinainen, kolikoiden kuvilla oli vielä suurempi merkitys kuin nykyään. Kuninkaan kuva kertoi esivallasta, joka lujitti otettaan kaikkialla. Suomessa kolikot viestivät Ruotsin vallasta.

Katolinen kirkko oli toinen mahti. Taloushistorioitsija Markku Kuisma on verrannut keski­ajan kirkkoa monikansalliseen yritykseen. Suuri organisaatio tarvitsi paljon rahaa. Sitä se hankki esimerkiksi aneilla, joita ostettiin kilauttamalla kolikoita lippaaseen.

 

Yksi isohko hopeakolikko olisi palkkana nykyrahassa karkeasti 90 euroa.

Arvokkaita ovat myös puuttuvat kolikot.

”Keskiaikaisia löytöjä on vieläkin hyvin vähän. Se kertoo osittain siitä, että rahoja ei käytetty kovin yleisesti kirkkojen ja linnojen ulkopuolella. Huomattavasti yleisempiä löytöaineistossa ovat 1500-luvun loppupuolen rahat, mikä kertoo rahankäytön yleistymisestä”, Ehrnsten sanoo.

Monesti keskiaikaiseen kolikkolöytöön tarvitaan sattumaa. Ulvilan rahakätkö on suurin Suomen nykyiseltä alueelta löydetty keskiaikainen raha-aarre. Se löydettiin lokakuussa 2004 kirkon pohjoisseinustalta viemäröintitöiden yhteydessä.

Yhteensä 1 474 hopearahaa oli kätketty todennäköisesti 1390-luvulla. Pääosa kolikoista on Ruotsista. Lisäksi on norjalaisia ja liivinmaalaisia rahoja sekä yksi kolikko Hampurista. Yksi isohko hopeakolikko olisi palkkana nykyrahassa karkeasti 90 euroa.

Rahalöydöt ovat tutkijalle mukavia, koska ne voi ajoittaa.

”Kolikoihin on leimattu vuosiluvut 1500-luvulta alkaen, ara­bialaisissa rahoissa jo paljon aikaisemmin. Aikaisemmissa rahoissa on kuvia ja tekstejä, joiden avulla ne voidaan ajoittaa ja määritellä tarkka alkuperä”, Ehrnsten sanoo.

Nykyisillä menetelmillä voidaan helposti määrittää kolikon koostumus, kuten hopeapitoisuus. Kun asiakirjoista tiedetään, miten rahaa kulloinkin parannettiin tai huononnettiin, saadaan selville lyöntiaika.

Osa vanhoista kolikoista on kaupallisesti arvokkaita. Se voi aiheuttaa ongelmia arkeologeille ja tutkimukselle, jos kolikkoharrastajat haluavatkin tienata löydöillään.

Oslon yliopiston arkeologi Svein Gullbekk ja hänen työ­toverinsa epäilevät, että norjalaiset kolikonetsijät piilottavat kalliita kolikoita ja luovuttavat tutkimukseen vain halpoja. Siksi kokonaiskuva vääristyy.

Ehrnstenin mukaan sama ei näy Suomessa.

”Meillä on paljon harrastajia, jotka ilmoittavat todella säntillisesti kaikista löydöistä, myös uuden ajan isoista hopearahoista ja kultarahoista sekä harvinaisista viikinkiaikaisista rahoista”, Ehrnsten sanoo.

”Tietyt vähäarvoiset rahatyypit ovat selkeästi yleisempiä, mutta se saattaa johtua enemminkin siitä, että niitä aikoinaan hukattiin helpommin. Luulisin, että suurin osa harrastajista täällä ymmärtävät, kuinka suuri merkitys näillä löydöillä on meidän historiantutkimukselle.”

Ruotsissa on enemmän numismatiikan tutkimusta kuin Suomessa, mutta harrastusta vähemmän. Metallinilmaisimien käyttöä on rajoitettu tutkimuskohteiden suojelemiseksi. Suomessakin tutkijat toivovat, ettei löytöjen ympäristöä kaivella liian hätäisesti.

”Jos metsästä löytyy kolikoita, olisi hyvä odottaa asiantuntijoita. Kuopan kaivaminen voi esimerkiksi tuhota haudan”, Ehrnsten sanoo.

Kolikkoarkeologiaa helpottamaan on perusteilla Löytösampo-sivusto, johon löydöt voi ilmoittaa. Sieltä voi hakea myös arkeologisia tietoja. Sivustoa kehittävät Helsingin yliopiston ja Museoviraston tutkijat.

Mallina on ollut tanskalainen Dime-sivusto. Siellä metallin­etsintä harrastuksena tuli suosituksi jo 1980-luvulla.

Arkeologit suhtautuivat aluksi harrastajiin epäluuloisesti – mutta innostuivat sitten yhteistyöstä nähdessään, miten paljon saadaan lisää tietoa.

Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Tällainen on suomalaisten keskivertoauto – Uusien ja käytettyjen kauppaa hallitsevat aivan erilaiset autot

    2. 2

      Kommentti: Äärioikeiston väkivalta ja viha ovat hälyttävällä tasolla, ja tilanne Saksassa tuntuu jo hallitsemattomalta

    3. 3

      Schjerfbeckin maalauksen 1,3 miljoonan euron huutokauppa Lontoossa johti tuomioon törkeästä veropetoksesta Helsingissä

    4. 4

      Katajanokan alta paljastui erikoinen rakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvi­kaarta, joka on kuin suoraan keski­ajalta

    5. 5

      Muistitutkija laati oppimisen kymmenen käskyä: Näin uusi tieto painuu mieleen tehokkaimmin

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Katajanokan alta paljastui erikoinen rakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvi­kaarta, joka on kuin suoraan keski­ajalta

    2. 2

      Millaista on päiväkodissa, jossa aikuisilla on aikaa ja lapset ovat ”keskivertoa ihanampia”? HS vietti päivän Majavien seurassa Lauttasaaressa

      Tilaajille
    3. 3

      Saksan joukko­ampumisia tutkitaan ääri­oikeistolaisena terrorismina – tämä tapahtumien kulusta, epäillystä ja teon motiivista tiedetään nyt

    4. 4

      Ihmiset ahdistuvat turhista asioista, sanoo professori Jyrki Korkeila – Asiantuntija kertoo, mitä on ”lillukanvarsiahdistus”

      Tilaajille
    5. 5

      Haavisto-päätös on poliittisen järjestelmän voitto: Keskiöön nousi asia, joka kertoo Suomesta paljon

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää