Miten voisi rakentaa aikakoneen? - Tiede | HS.fi
Tiede|Lasten tiedekysymykset

Miten voisi rakentaa aikakoneen?

Lasten tiedekysymyksissä pohditaan myös, miksi helmikuussa on 28 päivää, mikä on helpoin kieli ja minne ihmisen veri päätyy kuollessa. Entä saako kananmunasta samat ravintoaineet kuin kuoriutuneesta tipusta?

Juliste mainosti elokuvaa Aikakone vuonna 1960. Se perustui H. G. Wellsin kuuluun romaaniin.

Julkaistu: 14.2. 2:00, Päivitetty 14.2. 8:01

Eemil Saarnio, 6

Ajassa matkustamisessa on kaksi suuntaa: eteen- ja taaksepäin.

Eteenpäin matkustaminen on mahdollista. Se onnistuu kiihdyttämällä hiukkasia todella koviin nopeuksiin, lähelle valon nopeutta.

Hiukkaskiihdyttimet siirtävät hiukkasia tällä tavalla ihan pikkuisen tulevaisuuteen, jotta hiukkaset ehditään mitata ennen kuin ne hajoavat.

Hiukkasten kiihdytys onnistuu, koska ne ovat hyvin pieniä. Isompien kohteiden, kuten ihmisten, kiihdyttäminen aikamatkustuksen mahdollistaviin nopeuksiin vaatisi valtavasti ener­giaa, eikä ihminen taitaisi selvitä hengissä tällaisista nopeuksista.

Teoriassa ongelma voitaisiin ratkaista rakentamalla turvallinen matkustuslaite ja laittamalla se liikkeelle suunnattomalla määrällä ener­giaa.

Taaksepäin ajassa matkustaminen ei ole nykyisen tiedon mukaan lainkaan mahdollista. Niinpä en osaa antaa neuvoja menneeseen kuljettavan aikakoneen rakentamiseen.

Onneksi mielikuvituksessa voi matkustaa ajassa kumpaankin suuntaan. Siinä hyvät kirjat auttavat.

Esko Keski-Vakkuri

yliopistonlehtori

fysiikan laitos

Helsingin yliopisto

Miksi juuri helmikuussa on 28 päivää?

Lotta Kurvinen, 8

Useimmissa maissa kalentereissa on helmikuun kohdalla tosiaan­ vain 28 päivää.

Se johtuu vanhasta roomalaisesta kalenterista.

Kun Rooman kaupunki perustettiin 700-luvulla ennen ajanlaskun alkua, otettiin käyttöön kalenteri, jossa oli vain kymmenen kuukautta. Kaupungin toinen kuningas Numa Pompilius lisäsi kalenteriin tammi- ja helmikuun, joista jälkimmäinen valikoitui vuoden viimeiseksi kuukaudeksi.

Roomalaisilla oli yhtenä tärkeänä kalenteripäivänä idus eli kuukauden keskimmäinen päivä. Tästä johtui, että kuukausien pituuden piti olla joko 29 tai 31 päivää.

Koska vuoden pituudeksi laskettiin silloin 355 päivää, oli yhden kuukauden oltava pituudeltaan vain 28 päivää. Sellaiseksi valikoitui vuoden päättävä helmikuu. Vuoden alku siirtyi sittemmin tammikuuhun, mutta toisen kuukauden pituuteen ei kajottu.

Myös karkauspäivä vakiintui varhain helmikuulle. Siksi joka neljäs vuosi helmikuu kestää 29 päivää.

Asko Palviainen

erikoissuunnittelija

Helsingin yliopiston

almanakkatoimisto

Kiinalais Kuva: Zhou Hua

Mikä on maailman helpoin kieli oppia?

Eetu Halonen, 6

Jokaiselle maailman helpoin kieli on varmasti oma äidinkieli, koska sen oppii kasvun myötä kuin itsestään. Myös vieraiden kielten omaksumiseen vaikuttaa paljon oppijan äidinkieli, koska sitä muistuttavia kieliä on vaivattomampaa oppia.

Ääntämisen samanlaisuudet tukevat oppimista. Maailman käytetyimmän kielen eli mandariinikiinan puhujille on mitä todennäköisimmin suomenkielisiä helpompaa omaksua vietnamin tai thain sävelkulkuja.

Myös kielten rakenteen ja sanojen samanlaisuus auttavat. Saksankielisten on helpompi omaksua sukukieltään hollantia kuin suomenkielisten, joille taas oma sukukieli viro avautuu vaivattomammin.

Vieraan kielen oppimista helpottaa suuresti myös se, jos sitä kuulee ja näkee omassa elämässä. Siksi moni voi olla sitä mieltä, että kansainvälisesti hyvin laajalle levinnyt englanti on helpoin omaksua.

On kuitenkin mahdotonta sanoa, mikä kieli olisi maailman helpoin, koska eri ihmisillä on niin erilaiset kielitaustat. Minkä tahansa kielen oppimista helpottaa aina oppijan oma innostus ja uteliaisuus.

Tarja Nikula-Jäntti

professori

Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopistoMinne ihmisen veri menee, kun ihminen kuolee, ja miten ihmisestä jää vain luuranko?

Manu Dahl, 5

Kun ihminen kuolee, hänen keuhkonsa lopettavat hengittämisen ja sydän lyömisen.

Sydämen pumppauksen loputtua verenkierto pysähtyy. Tällöin veren punasolut, jotka ovat raskaampia kuin muut veren osat, laskeutuvat painovoiman seurauksena ruumiin ala­osiin.

Veri hajoaa, mutta luut säilyvät kauan. Kuva: LEONELLO CALVETTI/SCIENCE PHOTO LIBRARY

Ne muodostavat vaaleita punasinisiä läiskiä. Niitä sanotaan lautumiksi. Mitä pidempi aika kuolemasta on, sitä laajemmalla alueella lautumat yhtyvät. Lääkärit voivat arvioida niistä kuolinajan.

Kuoleman jälkeen ihmisen ruumis hajoaa. Jäljelle jää vain luuranko joskus ei sitäkään.

Hajoaminen etenee viidessä vaiheessa. Ensimmäisessä ruumis jäähtyy. Se tulee kankeaksi, ja siihen muodostuu edellä mainittuja lautumia. Toisessa vaiheessa ihmisen iho muuttuu kirjavaksi. Suoliston mikrobit turvottavat ruumista ja iho irtoaa osittain.

Hajoamisen kolmannessa vaiheessa kärpäsen ja muiden olioiden toukat pääsevät vaurioi­tuneen ihon läpi ruumiiseen ja lisääntyvät siellä hajottaen ruumista. Tämä jatkuu edelleen neljännessä vaiheessa.

Viimeisessä vaiheessa iho ja pehmytkudokset ovat hajonneet ja jäljellä ovat vain luut.

Ihmisen hajoaminen kuoleman jälkeen on samanlaista kuin muidenkin eläinten. Olemme kaikki osa luonnon kiertokulkua myös kuoleman jälkeen.

Antti Sajantila

oikeuslääketieteen professori

Helsingin yliopisto

ylilääkäri, oikeuslääkäri

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kananpoikasen kaikki osat eivät sula yhtä hyvin. Kuva: Joonas Salo

Saanko samat ravintoaineet kananmunasta ja juuri kuoriutuneesta tipusta?

Eero Tonteri, 9

Et saa. Vaikka kananmuna ja vastakuoriutunut tipu koostuvat periaatteessa samoista raaka­aineista, ne ovat tipun kehityksen aikana järjestyneet uudelleen.

Hyytelömäisistä valkuaisesta ja keltuaisesta on kehittynyt erilaisia tipun osia, kuten luita, nahkaa ja sisäelimiä.

Sekä valkuainen että keltuainen sopivat ruuansulatuksellemme hyvin. Sen sijaan kaikki tipun osat, kuten nokka ja luut, eivät sula vatsassamme yhtä hyvin. Niinpä emme saa niistä irti samoja ravintoaineita kuin kananmunasta.

Suurin osa kaupoista myytävistä kananmunista ei ole hedelmöittyneitä. Niistä ei siis kehity tippuja, vaikka niitä kuinka hautoisi.

Hannu Sariola

kehitysbiologian professori

Helsingin yliopisto

Seuraa uutisia tästä aiheesta