Lähes kaikkien eläinten esi-isä löytyi – se oli jälkien perusteella riisinjyvän kokoinen - Tiede | HS.fi
Tiede|Tiede

Lähes kaikkien eläinten esi-isä löytyi – se oli jälkien perusteella riisinjyvän kokoinen

Jälkifossiilit löytyivät Australiasta. Ne jätti yli 550 miljoonaa vuotta sitten elänyt pieni otus, joka on varhaisin tunnettu kaksikylkinen eläin

Tällainen saattoi olla Ikaria wariootia, ensimmäiseksi arveltu kaksipuolinen eläin. Taiteilijan näkemyksessä erottuu otuksen jättämä jälki, jollaisten perusteella eläin tunnistettiin.

Tällainen saattoi olla Ikaria wariootia, ensimmäiseksi arveltu kaksipuolinen eläin. Taiteilijan näkemyksessä erottuu otuksen jättämä jälki, jollaisten perusteella eläin tunnistettiin.

Julkaistu: 24.3. 16:47

Me ihmiset olemme nisäkkäitä, mutta myös osa suurempaa kokonaisuutta eläinkunnassa.

Olemme kaksikylkisiä. Meillä on symmetrinen keho, jossa on etu- ja takaosa, pää ja takapuoli, ja keskellä kulkee ruoansulatuskanava. Valtaosa eläimistä lukeutuu kaksikylkisiin, linnut, kalat, madot, hyönteiset ja niin edespäin.

Muita kuin kaksikylkisiä eläimiä ovat esimerkiksi meduusat ja sienieläimet sekä mikrobit.

Australiasta on nyt löytynyt vanhin tunnettu kaksikylkisen eläimen fossiili. Riisinjyvän kokoinen, matoa muistuttanut otus on siis mahdollisesti meidän ja miltei kaikkien muidenkin eläinten varhainen esi-isä.

Se on saanut nimekseen Ikaria wariootia ja se eli noin 555 miljoonaa vuotta sitten.

Kalifornian yliopiston ja Etelä-Australian luonnontieteellisen museon tutkijat tekivät kaivauksia Australiassa Nilpenan alueella, joka on tunnettu yli 550 miljoonaa vuotta vanhoista fossiileistaan.

Ne ovat peräisin ediacarakaudelta, jolloin maapallolle kehittyivät varhaisimmat mikrobia monimutkaisemmat eläimet.

Ediacarakauden otukset olivat erikoisia, moniulokkeisia matoja ja jalallisia kiekkoja muistuttavia ilmestyksiä. Niistä kuuluisin on lätyskäinen dickinsonia. Ediacarakauden fossiileja löytyy Suomenkin läheltä, Vienanmeren alueelta.

Tuon ajan eläimillä ei vielä ollut suojakuorta saati luustoa. Niiden jäänteissä ei siis ollut mitään, joka olisi voinut kivettyä fossiiliksi.

Näiden pehmytrakenteisten eläinten jättämät jäljet ja painaumat sen sijaan ovat kivettyneet, ja niiden perusteella voidaan näistäkin olennoista saada tietoa.

Ediacarakaudella varhaiset eläimet liikkuivat matalan meren hiekassa ja pohjamudassa ravintoa etsien.

Kun otukset kuolivat ja hiekka kivettyi, eläimistä jäi painauma, kuin kipsimuotti. Tällaisia sanotaan jälkifossiileiksi.

Näitä Ikaria wariootian jättämiä muinaisia painaumia tutkijat nyt löysivät Australian kallioista.

Ne ovat riisinjyvän näköisiä jälkiä, joita harjaantumaton silmä ei erottaisi tavallisista kivenkoloista. Niiden seassa näkyy kivettyneitä kulku-uria eli käytäviä, joita otukset ovat hiekkaan mennessään myllänneet.

Tutkijat tekivät painaumista kolmiulotteisia laserskannauksia ja niistä voitiin erottaa tärkeitä yksityiskohtia.

Painaumista näkyy kipsimuotti alkeellisesta ja hyvin pienestä eläimestä, jolla on ollut selkeästi erottuva etu- ja takapää. Niissä näkyy myös v-kirjaimen kaltaisia uria, jotka viittaavat jonkinlaisiin lihaksiin.

”Olemme tienneet, että tämäntyyppisiä eläimiä on täytynyt olla noina aikoina, mutta tiesimme myös, että niitä olisi vaikea tunnistaa”, kertoo tohtoriopiskelija Scott Evans Kalifornian yliopistosta uutiskanava CNN:lle.

 Eläimellä oli selkeästi pää sekä takapää, ja tällaisesta ruumiinmuodosta on kehittynyt myöhempi elämän kirjo.

Ikarioiden jälkifossiilit löytyivät kivikerroksesta, joka on ollut merenpohjaa 551–560 miljoonaa vuotta sitten.

Tältä ajalta eli ediacarakaudelta tunnetaan myöhemmin kehittyneitä kaksikylkisiä otuksia, mutta Ikaria wariootia on niistä vanhin.

Otusten painaumia löytyi kivistä yli sata. Kaikista näkyy selvästi, että riisinjyväsen toinen puoli on suurempi kuin toinen.

”Se tarkoittaa, että eläimellä oli selkeästi erottuva pää sekä takapää, ja tällaisesta ruumiinmuodosta on kehittynyt myöhempi elämän kirjo päineen ja häntineen”, selittää Evans The Guardian -sanomalehdessä.

Ikaria wariootialla on ollut jo suu, ruoansulatuskanava sekä peräaukko, ja kaksikylkisen ruumiinmuodon kehitys kytkeytyy myös aistien kehitykseen.

Kun eläimellä on kulkusuunta ja näin ollen siis myös pää, on hyödyllistä, että pääosaan kehittyy jonkinlaisia aistitoimintoja havaitsemaan ravintoa ja mahdollisia vaaroja.

Kivisistä kulku-urista voidaan päätellä, että ikaria on kulkenut hapen ja ravinnon perässä.

Kivikerroksista näkyy, että ikaria on aikoinaan välttänyt kaivautumasta liian syvälle merenpohjan hiekkaan, jossa mikrobien hajotustoiminta tekee ympäristöstä hapettoman ja eläimelle myrkyllisen.

Otuksella lienee siis ollut yksinkertaiset aistit ja vaikka otus on nykysilmällä katsottuna vain mitätön riisinjyvä, on se aikanaan ollut verrattoman monimutkainen otus, suorastaan monisoluisten eliöiden Rolls-Royce.

Ennen ediacarakautta maapallon elämä oli hyvin yksinkertaista. Kesti miljardeja vuosia, että mikrobien seuraksi ilmaantui monisoluisia elämänmuotoja. Tällaisia pieniä, mutta päämäärätietoisia matosia ne siis olivat.

Ikaria wariootia on nimetty Australian Nilpenan alueen paikallisia maamerkkejä ja alkuperäiskieltä kunnioittaen. Ikara on aboriginaalien nimitys läheiselle vuoristolle ja löytöpaikan lähellä virtaa Warioota -niminen puro.

Kuvaus uudesta fossiilista julkaistiin Yhdysvaltain tiedeakatemian PNAS-lehdessä.

Seuraa uutisia tästä aiheesta