Miten paljon eri toimet käsien­pesusta koulu­sulkuun ja liikkumis­rajoituksiin hidastavat korona­viruksen liikkeitä? - Tiede | HS.fi
Tiede|Rajoitukset

Miten paljon eri toimet käsien­pesusta koulu­sulkuun ja liikkumis­rajoituksiin hidastavat korona­viruksen liikkeitä?

Epidemian hillitsemiseksi kaivataan sellaisia keinoja, jotka eivät edellytä talouden ja yhteiskunnan pysäyttämistä massiivisesti pitkiksi ajoiksi.

Hygieniaohjeilla, etätyöskentelyvaatimuksilla ja liikkumisrajoituksilla yritetään hillitä virustartuntojen leviämistä. Kuva: Juhani Niiranen / HS, Jussi Nukari / HS & Juha Metso

Julkaistu: 7.4. 2:00, Päivitetty 7.4. 6:27

Suomi on laajasti kiinni, mutta ei ihan niin kiinni kuin mitä oli epidemian lähtöpaikka Kiinan Wuhan.

Kun kamppailu koronavirusta vastaan käynnistyi yhdentoista miljoonan asukkaan kaupungissa, ei riittänyt, että ihmiset pesivät useammin käsiään.

Liikkumisrajoitukset olivat todella tiukkoja. Poliisit hitsasivat kiinni ovia, jotta he voisivat valvoa asukkaiden liikkumista.

Muut kuin ruokakaupat ja apteekit joutuivat sulkemaan ovensa. Yksityisautoilu ja julkinen liikenne hiljeni. Koulujen lomakausi jatkui koulusululla. Wuhan hiljeni aavekaupungiksi.

Toimet nujersivat viruksen. Uusi tutkimus kiinalaisten rajuista toimenpiteistä kertoo, miten virus lakkasi löytämästä uusia isäntiä.

Kun virus epidemian alussa lähti etenemään pahaa-aavistamattomassa väestössä, yksi tartunnan saanut tartutti sen neljään muuhun ihmiseen. Tätä tartuttavuutta kuvaava R0-luku oli silloin tutkimuksen epidemiamallissa täsmällisesti 3,86.

Rajoitustoimien jälkeen tartuttavuusluku pieneni reippaasti. Lopulta tartunnan saanut siirsi viruksen laskennallisesti keskimäärin enää vain 0,32 uuteen ihmiseen.

Virus lyötiin maanrakoon. Pelkästään epidemian pysäyttämiseksi olisi vähempikin riittänyt. Kun tartuttavuusluku pienenee alle yhden, leviäminen hidastuu ja lopulta hiipuu kokonaan.

Suomessakin on nyt ehkä päästy lähelle yhtä, arvioi Turun yliopiston tilastotieteen professori Kari Auranen, joka on tehnyt THL:n kanssa mallinnuksia epidemian kulusta ja rajoitustoimien vaikutuksesta.

”Selvin peruste on kuolemantapausten ajallinen kehitys. Se ei ole ollut eksponentiaalisesti kasvava”, Auranen kertoo sähköpostitse.

Suomalaismallintajat ovat lähteneet siitä, että tartuttavuusluku on epidemian alussa ollut Suomessa 2,4. Toisin sanoen jos epidemiaa ei olisi mitenkään estelty, kukin tartunnan saanut olisi laskennallisesti tartuttanut kahdesta kolmeen muuta ihmistä epidemian alkuvaiheessa.

Alkuperäinen tartuttavuusluku perustuu paitsi siihen, mitä tiedetään viruksen leviämisestä Kiinassa, myös arvioon suomalaisten lähikontaktien määrästä.

Yhteiskunnat voivat erota paljonkin sen suhteen, miten paljon ihmisillä on kontakteja keskenään. Koska virus leviää kontaktien kautta, ne on syytä ottaa lukuun tartuttavuuslukua laskettaessa.

Auranen on ulkomaisten kollegoidensa kanssa tutkinut aiemmin, miten paljon ihmisillä on tartuntatautien leviämisen kannalta merkityksellisiä kontakteja Suomessa ja muutamassa muussa Euroopan maassa. Näitä olivat Belgia, Saksa, Britannia, Italia, Luxemburg, Alankomaat ja Puola.

Suomalaisilla oli tällaisia kontakteja 11 päivässä. Vain saksalaisilla niitä oli vähemmän, kahdeksan. Italialaisilla oli kaikkein eniten, lähes 20.

Italiassa ihmisillä on siis Suomeen verrattuna kaksinkertainen määrä taudin leviämistä edistäviä kontakteja. Arvio tehtiin vuonna 2008, mutta sosiaaliset käytännöt maissa tuskin ovat ratkaisevasti muuttuneet tänä aikana.

Ei siis ihme, että Italian Lombardiassa koronaviruksen tartuttavuusluku on yhden arvion mukaan kolme.

”R0-lukua ei voi koskaan arvioida ottamatta huomioon väestöä, jossa se esiintyy. Lombardiassa lähikontakteja on paljon enemmän. Naapurit kättelevät toisiaan, annetaan poskisuudelmia ja pienellä alueella asuu paljon väestöä. Suomessa R0 ei olisi todennäköisesti alussakaan ollut kolme”, sanoo ylilääkäri Tuija Leino THL:n mallinnusryhmästä.

THL on arvioinut, että Suomessa tartuttavuusluku saisi olla enintään 1,6, jotta terveydenhuollon kantokyky ei ylittyisi. Tämä vaatii Aurasen mukaan sitä, että kontaktit Suomessa vähenevät kolmanneksen.

Nyt ne ovat vielä vähäisempiä, jos tartuttavuusluku on pienentynyt yhden tienoille. Suomalaisilla on nyt laskennallisesti 4,6 lähikontaktia päivässä.

Kiinassa keskimääräiset lähikontaktit vähenivät rajujen rajoitustoimien ansiosta vähän vajaasta 15:stä kahteen. Wuhanilaiset eivät enää kohdanneet käytännössä muita kuin perheenjäseniään.

Rankat rajoitustoimet säästävät ihmishenkiä mutta kylvävät samalla taloudellista tuhoa yhteiskunnassa. Siksi olisi tärkeää tietää, millä vähimmäistoimilla voisimme pitää taudin kurissa ja pienentää tartuttavuusluvun niin pieneksi kuin haluamme.

Leinon mukaan kyse ei ole vain kontaktien vähentämisestä. Myös tartunnan todennäköisyyttä kontakteissa on mahdollista pienentää.

”Seistään metrin päässä eikä kätellä. Köhäiset jäävät kotiin. Ei käytetä ravintoloissa noutopöytiä. Mitä enemmän keksitään keinoja vähentää tartunnan riskiä per kontakti, sen parempi. Tällöin voitaisiin kontaktien määrää koskevia rajoituksia löysätä”, Leino sanoo.

Jos ihmiset pystyisivät elämään turvavälien ja köhimisetikettien avulla keskenään siirtämättä virusta toisilleen, kontakteja voisi kasvattaa mielin määrin.

”Saataisiin yhteiskuntaa enemmän auki”, Leino sanoo.

Suomessa ei ole tutkittu sitä, miten paljon erilaiset rajoitukset vähentävät kontakteja ja tartuntoja. Mikä on lopulta käsienpesun, turvavälien, etätyön, testaamisen, karanteenien, koulu- tai ravintolasulun osuus? Miten paljon auttaisi hengityssuoja? Entä testaamisen lisääminen?

THL:n ryhmä pyrkii seuraavaksi tekemään malleja, joissa arvioidaan myös lasten osuutta epidemian kulussa. Tällä hetkellä ei tiedetä, kuinka tehokkaasti lapset levittävät, mikä on ratkaisevaa myös sille, miten tehokkaina koulusulkuja voi pitää.

”Tutkimme parhaillaan, miten eri oletukset lasten alttiudesta tai tartuttavuudesta vaikuttavat epidemiaennusteisiin. Tämän jälkeen voidaan paremmin arvioida lasten roolia tartunnan levittäjinä”, Auranen sanoo.

Maailmalla on vastikään ilmestynyt tutkimuksia, joissa tutkijat ovat pyrkineet erittelemään eri toimenpiteiden vaikutuksia.

Brittiläisen Imperial Collegen ryhmä on analysoinut sitä, miten useiden Euroopan maiden omaksumat rajoitustoimet ovat pienentäneet tartuttavuuslukua ja vähentäneet siten viruksen leviämistä.

Ryhmä on eritellyt, miten erilaiset rajoitukset täyssulusta yleisötapahtumien kieltoon, koulusulkuun, itsensä eristämiseen ja turvavälien pitoon ovat pienentäneet tartuttavuuslukua eri maissa. Analyysi onnistuu, koska eri toimet on otettu käyttöön eri aikoina, jolloin on mahdollista katsoa, miten ne ovat silloin vaikuttaneet epidemian kulkuun.

Parhaiten ryhmä pystyy kuvaamaan tilannetta maissa, joissa epidemia on jyllännyt jo pidempään, kuten Italiassa ja Espanjassa. Esimerkiksi täyssulku Italiassa johti siihen, että tartuttavuusluku pieneni ryhmän arvio mukaan lähelle yhtä, siis epidemian pysähtymispisteen tuntumaan.

Norjassa täyssulku pienensi tarttuvuusluvun alle yhden. Vähäisistä rajoituksistaan tunnetun Ruotsin tartuttavuusluku oli maaliskuun lopulle ulottuvalla ajanjaksolla yhä eksponentiaalista kasvua lupaillen yli 2,6.

Brittitutkijat arvioivat, että keskimääräinen tartuttavuusluku epidemian alussa on paljon suurempi kuin on aiemmin oletettu eli 3,87. Se on käytännössä sama kuin Kiinassa. Toisissa analyyseissä on päädytty pienempään lähtöarvoon.

Vaikka Imperial Collegen mallintajat näyttävät graafeissa, miten paljon tartuttavuusluku pienenee kustakin yksittäisestä toimenpiteestä, he eivät arvioi vaikutusten täsmällistä määrää. Aineisto on liian suppea siihen, he perustelevat.

Niin ikään brittiläisen London School of Hygiene and Tropical Diseases -yliopiston mallintajat ovat puolestaan selvittäneet, miten rajoitukset ovat toimineet Britanniassa.

He laskivat, että brittiläisten kontaktit ovat vähentyneet epidemian torjuntatoimista peräti 73 prosenttia. Nyt niitä on keskimäärin kolme päivässä, kun aiemmin niitä on ollut yksitoista.

Myös tartuttavuusluku on tutkimuksen mukaan pienentynyt selvästi alle yhden.

Tutkijat pystyivät vain arvioimaan toimeenpantujen liikkumis- ja kokoontumisrajoitusten kokonaisvaikutusta. He huomauttavat, että tarttumista estävien toimien kuten lisääntyneen käsien pesun vaikutusta he eivät pystyneet osoittamaan määrällisesti.

Käsien usein toistuvan pesemisen tärkeyttä on korostettu epidemian alusta lähtien. Nyt se on jäänyt massiivisempien toimenpiteiden varjoon.

Silti tiedetään, että se estää tehokkaasti tartuntoja. Asiaa tutkittiin muun muassa silloin, kun uuden koronaviruksen sukulaisvirus sars levisi maailmalla.

British Medical Journal -lehden julkaiseman meta-analyysin mukaan riski saada sars puolittui, jos pesi kätensä vähintään kymmenen kertaa päivässä.

Saman meta-analyysin mukaan kasvomaskin pitäminen esti käsienpesuakin tehokkaammin tartuntoja ja erityisen hyvin tehosi kirurginen N95-hengityssuoja.

Tiedetään, että maski estää tartuntoja etenkin, jos sitä käyttää tartunnan saanut ihminen. Tämän osoittaa myös tuore Nature-lehden julkaisema tutkimus.

Epäselvempää näyttöä on siitä, miten se estää tartunnan saamista. Hongkongin yliopiston epidemiologi Ben Cowling kertoo Science-lehdessä, että terveydenhuollon henkilöstöä kirurgisen hengityssuojan pitäminen suojaa tutkitusti tartunnoilta.

”Ei ole järkeä ajatella, että kirurgiset maskit ovat tärkeitä terveydenhuollon henkilöstölle, mutta eivät yleisesti muille ihmisille”, Cowling huomauttaa.

Maskien lisäksi keskusteluun on noussut laajamittainen testaaminen sekä tartuntojen ja altistuneiden jäljitys, josta on kiitetty Etelä-Koreaa. Strategia on tarjottu myös ratkaisuksi, kun kovia rajoitustoimia puretaan.

The Lancet Global Health -lehdessä tutkijat arvioivat, että keino todella puree koronaviruksen nostattamiin uusiin epidemioihin.

Jos virus etenee väestössä tartuttavuusluku 1,5:n vauhdilla, riittää kun alle puolet tapauksista löydetään, niin epidemian pysyy halinnassa. Työ vaikeutuu, jos tartuttavuusluku kasvaa suuremmaksi.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Auto & Tiede

Luetuimmat

Uusimmat