Valtaosa koronatartunnoista voi olla ”superlevittäjien” aikaansaannoksia, arvelevat tutkijat – löydös voi vaikuttaa myös taudin torjuntaan - Tiede | HS.fi
Tiede|Koronavirus

Valtaosa koronatartunnoista voi olla ”superlevittäjien” aikaansaannoksia, arvelevat tutkijat – löydös voi vaikuttaa myös taudin torjuntaan

Seuranta- ja torjuntatoimet pitäisi priorisoida sellaisiin paikkoihin, joissa tällaisten supertartuntatilanteiden riski on suurin, sanoo epidemiologian professori Pekka Nuorti.

Kun ihmiset kokoontuvat sisätiloihin, virus saat otolliset olot leviämiseen.

Julkaistu: 21.4. 2:00, Päivitetty 21.4. 6:12

Uuden tutkimuksen mukaan valtaosa koronavirusepidemian tartunnoista voi olla pienen vähemmistön aikaansaannoksia. Heitä kutsutaan supertartuttajiksi.

Hämmästyttävään tulokseen päätyi epidemiologien ryhmä arvostetussa London School of Hygiene and Tropical Medicine -yliopistossa. Heidän arvionsa mukaan kymmenen prosenttia viruksen kantajista on vastuussa 80 prosentista kaikkia tartuntoja.

Tutkimus on tiettävästi ainoa, jossa on arvioitu supertartuntatilanteiden osuutta laajemmin epidemiaan. Se ei monen muun käynnissä olevaa pandemiaa erittelevän tutkimuksen tavoin ole vielä ehtinyt käydä läpi tieteellistä vertaisarviointia.

Löydös korostaa sitä, että koronaviruksen tartuttavuusluku R0 on todellakin vain keskimääräinen arvio. Tartuttavuusluku kertoo, kuinka monta muuta ihmistä virusta kantava henkilö keskimäärin tartuttaa väestössä, jossa virusta ei ennestään ole. Tällä hetkellä yleisin arvio on 2,5.

Ihmisten välillä on kuitenkin suurta vaihtelua sen suhteen, kuinka monelle he viruksen siirtävät. Jos uusi tutkimus pitää paikkansa, valtaosa ei levitä virusta, mutta pieni vähemmistö sitäkin enemmän.

Tällä on seurauksia myös taudin torjuntaan. Tutkijat kirjoittavat, että ”todellista tartuttavuuslukua voi laskea dramaattisesti estämällä suhteellisen harvalukuisia superleviämistapahtumia”.

Varhainen tartuntaryväs Ranskan alpeilta kuvastaa epäsuhtaa eri ihmisten ja tartuntatilanteiden välillä. Tammikuun lopulla Singaporessa käynyt ja kaiketi sieltä tartunnan saanut mies matkasi lomailemaan Ranskan Alpeille.

Alppimajassa asui samassa huoneistossa kymmenen muuta henkilöä ja toisessa huoneistossa viisihenkinen perhe. Koko joukosta yksitoista sai mieheltä viruksen ja yksi ilmeisesti joltain toiselta jatkotartuntana.

Nyt tartuntaketjusta on ilmestynyt yksityiskohtainen analyysi Clinical Infections Diseases -tiedelehdessä. Epidemiologit jäljittivät tartunnan saaneiden kontakteja kahden viikon seurannassa ja testasivat näitä, jos heillä oli oireita. Testejä tehtiin kaikkiaan 73:lle altistuneelle. Yhdeltäkään altistuneelta ei löytynyt virusta.

Tässä ryppäässä yksilölliset erot tartuttavuudessa olivat huimat: yksi tartutti yksitoista, toinen yhden ja kymmenen ei ketään.

Tartuntaryppäitä on pitkin maailmaa syntynyt sairaaloissa, hoitokodeissa, risteilyaluksilla ja sotalaivoilla, kuntosaleilla, hautajaisissa, uskonnollisissa tilaisuuksissa, laskettelukeskusten baareissa, juhlissa, illallisilla ja ravintoloissa.

Joku tai jokunen virusta erittävä kantaja on päässyt näissä tilaisuuksissa levittämään sitä lähituntumalta eteenpäin monelle muulle.

Tuore analyysi Kiinassa ravintolassa lounaalla levinneistä tartunnoista päätyi siihen, että yksi henkilö tartutti mahdollisesti kaikkiaan yhdeksän muuta ihmisistä, omasta ja kahdesta vieruspöydästä.

Ilmanvaihtolaitteiden voimakas puhallus ilmeisesti siivitti muuten vain korkeintaan metrin verran lentävät pisarat viruksen kantajalta muiden ulottuville.

Samalla tapaus kuitenkin vahvisti myös Maailman terveysjärjestön WHO:n käsitystä, että aivan pikkuruiset, pitkään ilmassa leijailevat aerosolit eivät juurikaan levitä tautia. Jos levittäisivät, ravintolassa olisivat luultavasti saaneet tartuntoja myös tarjoilijat ja muiden pöytien lounasvieraat. Heitä testattiin laajasti, eikä keneltäkään löytynyt virusta.

Saksassa Heinsbergin alueella Gangeltin pikkukaupungissa karnevaalikauden juhla kaupungintalolla helmikuun puolivälissä kokosi yhteen 350 vierasta. Silloin koronaepidemia tuntui vielä kaukaiselta asialta.

Juhlan jälkeen vierailta löytyi seitsemän koronatartuntaa. Sittemmin virus levisi Heinsbergissa niin laajalle, että sitä ruvettiin kutsumaan Saksan Wuhaniksi.

”Yksi säännönmukaisuus kaikkialla maailmassa on, että siellä missä lauletaan ja tanssitaan, virus leviää nopeammin”, sanoi Heinsbergin epidemiaa tutkinut Bonnin yliopiston virustutkija Hendrick Streeck The Guardian -sanomalehdelle.

Myös Suomessa on ollut tilanteita, joita voi pitää superleviämistapahtumina.

”On ollut perhejuhlia, jossa joku on tartuttanut ison osan vieraista. Siellä on ollut joku, joka tietämättään on erittänyt virusta aika lailla ehkä oireettomanakin”, Husin infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen kertoo.

Superlevittäjät ja superleviämistapahtumat eivät suinkaan ole uuden koronaviruksen erikoisuus. Viimeksi Länsi-Afrikan ebolaepidemiassa vain kolme prosenttia viruksen saaneista oli vastuussa yli 60 prosentista tartuntoja.

Samanlaisia huomioita on uuden koronaviruksen sukulaisista sarsista ja mersistä. Esimerkiksi Etelä-Koreassa mersiin sairastuneista yhdeksän kymmenestä ei levittänyt sitä eteenpäin, mutta viisi potilasta johti yli 150:een tartuntaan. Yksi tartutti peräti 84 ihmistä.

Myös 2000-luvun alun sars-epidemiassa huomattiin, että valtaosa ei juurikaan levittänyt virusta, kun taas pieni kuuden prosentin poikkeuksellisen tartuttamiskykyinen joukko siirsi kukin sitä kahdeksalle tai useammalle.

Sukupuolitaudeissa ja hyttysten ja muiden hyönteisten levittämissä taudeissa on jopa tunnistettu 20/80-sääntö. Sen mukaan 20 prosenttia sairastuneista aiheuttaa 80 prosenttia tartunnoista.

Kuuluisa historiallinen supertartuttaja oli Mary Mallon (1869–1938) eli Lavantauti-Mary, kertoo epidemiologian professori Pekka Nuorti Tampereen yliopistosta.

”Hän oli oireeton lavantaudin kantaja, joka työskenteli kokkina ja kerkesi infektoimaan yli 50 henkeä. Näitä on muissakin taudeissa. Valtaosa tuberkuloositartunnoista tulee todennäköisesti niiltä, joiden diagnoosi ei ole tiedossa”, Nuorti kertoo.

Monia koronataudin suurtartuntatapauksia näyttää yhdistävän se, että ne ovat tapahtuneet ennen kuin virus oli levinnyt pandemiaksi asti. Ihmiset eivät ole osanneet varoa, eikä rajoituksia ollut vielä otettu käyttöön.

”Tämän taudin ongelma on, että se voi levitä jo ennen kuin oireet alkavat. Viruseritys on runsaimmillaan oireiden alkamisen tuntumassa tai juuri ennen”, Järvinen sanoo.

Aikoinaan sars pystyttiin hänen mukaansa pysäyttämään siksi, että tauti oli tartuttavimmillaan vasta neljä päivää oireiden alkamisen jälkeen. Tapaukset pystyttiin näin eristämään. Uusi koronatauti sen sijaan pääsee etenemään kuin varkain ennen oireita.

Muissa tartuntataudeissa huomaamatta jäänyt tai väärin diagnosoitu tauti on Nature-lehden julkaiseman analyysin mukaan ollut yleisin syy superlevittämisen taustalla. Kun ihminen ei tiedä kantavansa virusta, hän ei tajua voivansa tartuttaa muita ja käyttäytyy ehkä varomattomammin.

Seuraavaksi eniten superleviämiset ovat liittyneet ilmateitse liittyvään tartuntatapaan, joka tunnetaan esimerkiksi tuhkarokosta, suuriin kontaktimääriin ja muihin infektioihin, jotka lisäävät tartuttavuutta.

Uusi koronavirus on opettanut, että pitäisi ottaa huomioon ympäristö, jossa tartunnat tapahtuvat.

Nuortin mukaan ympäristö ja tilanteet selittävät tapausten ryöpsähdyksiä todennäköisesti enemmän kuin viruksen levittäjien yksilölliset ominaisuudet.

”Suljetuissa ympäristöissä, kuten pitkäaikaishoitolaitoksissa on tapahtunut todella paljon tartuntoja ympäri maailmaa”, Nuorti vertaa.

Kuvaavaa on, että risteilyalus Diamond Princessin epidemiassa ihmiset tartuttivat keskimäärin seitsemän muuta ihmistä ennen karanteeneja, jotka määrättiin sen jälkeen, kun laivalla syntynyt epidemia huomattiin. Tartuttavuusluku oli siis laivan ahtaudessa huomattavasti suurempi kuin keskimääräinen 2,5.

Ylipäätään suljetuissa ympäristöissä on 19 kertaa suurempi riski saada tartunta kuin avoimissa, osoittivat japanilaistutkijat vertaisarvioimattomassa tutkimuksessaan. He tarkastelivat tartuntaketjuja kuntosaleilla, laivaravintolassa, sairaaloissa ja ulkoilmajuhlien ruokateltoissa, joissa ilma vaihtui huonosti.

Myös supertartuntatilanteiden riski kasvoi sisällä ja muissa suljetuissa tiloissa.

”Seuranta- ja torjuntatoimia pitäisi kohdentaa sellaisiin paikkoihin, joissa tällaisten supertartuntatilanteiden riski on suurin. Tärkeimpiä ovat terveydenhuolto, vanhustenhuolto ja vankilat”, Nuorti sanoo.

Myös erilaisten sisällä tai muissa suljetuissa tiloissa pidettävien, ihmisiä kokoavien tapahtumien kielto on omiaan torjumaan supertartuntatilanteita.

Kumpikaan suomalaisista asiantuntijoista ei ihan usko, epidemiaa voisivat ajaa valtaosin superlevittäjät, niin kuin brittitutkijat päättelivät mallinnuksessaan.

”Isossa kuvassa superlevittäjiä ei voi olla kovinkaan paljon”, ylilääkäri Järvinen arvioi.

Se vaatisi hänen mukaansa sitä, että tauti leviäisi aerosoleina ilmateitse. Tällaisesta ei kuitenkaan ole havaittu Husissa tehdyissä selvityksissä.

”Käytännössä tartunnat ovat tapahtuneet lähipiirissä tiiviissä lähikontakteissa”, Järvinen sanoo.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Auto & Tiede