Kriittisesti sairaille koronapotilaille ei ole parannuskeinoa, joten teho-osastolla yritetään pitää potilas hengissä pahimman yli - Tiede | HS.fi
Tiede|Terveydenhuolto

Kriittisesti sairaille koronapotilaille ei ole parannuskeinoa, joten teho-osastolla yritetään pitää potilas hengissä pahimman yli

Keuhkojen lisäksi tukea tarvitsevat usein verenkierto ja munuaiset.

Tero Varpula vastaa Jorvin sairaalan tehohoidosta.

Julkaistu: 27.4. 2:00, Päivitetty 27.4. 7:36

”Tulehtuneita keuhkoja pitää kohdella hellästi”, sanoo ylilääkäri Tero Varpula. Hän vastaa tehohoidosta Jorvin sairaalassa Espoossa, missä pumpataan nyt happea koronapotilaiden keuhkoihin.

Tehohoito ei ole varsinainen parannuskeino. Sillä pidetään elintoimintoja yllä, kunnes potilas pääsee pahimman yli ja elimistö alkaa taas toimia omillaan.

”Annetaan toipumiselle mahdollisuus ja lisäaikaa.”

Varpula kertoo puhelimessa Jorvista, mitä konsteja teho-osastolla on koronapotilaiden auttamiseksi.

Jorvissa he ovat kaikki päätyneet teholle hengitysvajauksen takia. Keuhkoihin edennyt koronavirusten hyökkäys vahingoittaa keuhkokudosta, ja voimakas tulehdusreaktio vielä pahentaa kudostuhoa. Siksi kaasujen vaihto keuhkoissa vaikeutuu.

Siinä tehohoito pystyy auttamaan. Hengityskonehoito on muutoinkin yleisin teho-osaston hoitomuoto.

”Keskeistä on estää, ettei hengitysvaje tapa”, Varpula sanoo.

Hengitysvajauksessa potilaasta tuntuu, että hengittäminen on raskasta. Hengenvedot tihenevät.

Kaulasta ja vatsasta näkee, että ihminen joutuu käyttämään hengittämiseen lihasvoimaa. Usein hän istuu niska köyryssä.

Ylimääräinen hengitystyö rasittaa potilasta ja kuluttaa happea, josta muutenkin on pula.

Kaikki kudokset tarvitsevat happea voidakseen toimia. Sitä kuljettaa veri. Veren happipitoisuus voidaan mitata valtimoverinäytteestä tai pienellä anturilla, joka näkee sormenpään vai korvalehden läpi infrapunan avulla, miten paljon veren hemoglobiinilla on happea kyydissä.

Myös uloshengityksellä on tärkeä tehtävä, sillä se poistaa elimistöstä hiilidioksidia. Liika hiilidioksidi happamoittaa elimistöä ja solujen toiminta häiriintyy.

Mittausarvot eivät yksin ratkaise, milloin ihminen tarvitsee hengityslaitteen apua. Lääkärit tarkastelevat myös verenkiertoa, tajunnan häiriöitä ja potilaan voimavaroja. Pieni osa potilaista kokee Varpulan mukaan voivansa suhteettoman hyvin, vaikka happiarvot ovat matalalla.

Aivan kaikki teho-osastollakaan eivät hengityskonetta tarvitse. Osaa potilaista mahallaan makuuttaminen on auttanut.

Mahalleen kääntämällä saadaan selän puoleisia keuhkojen osia enemmän auki, ja joillakin se parantaa happeutumista huomattavasti. Hengityslaitteessakin monia potilaita pidetään vatsallaan.

”Potilaan kääntäminen hengityslaitteeseen kiinnitettynä kaikkine rensseleineen on fyysistä hommaa ja vaatii hallittua tiimityötä”, Varpula sanoo.

Koronapotilaita on joka tapauksessa alettu laittaa hengityskoneeseen mieluummin hiukan etuajassa kuin viime tingassa.

”Tiedetään, ettei tauti yleensä parissa päivässä tokene, joten potilaan ei anneta kovin kauan rimpuilla uhkaavassa hengitysvajeessa.”

Intubointi eli hengitysputken asentaminen nieluun on myös Varpulan mukaan parempi tehdä ajoissa ja hallitusti. Silloin henkilökunta ehtii kunnolla suojautua toimenpidettä varten.

Ilman hengitysputkea toimivia hengitysmaskeja on käytetty vähän, koska kehittyvän tutkimustiedon mukaan ne voivat levittää virusta potilaan hengitysteistä hoitotilaan.

Toistaiseksi osastolla ei ole ilmennyt yhtään henkilökunnan tartuntaa, mutta kansainvälisen kokemuksen mukaan riski on olemassa.

Ihmisiä saadaan autettua takaisin entiseen elämään, sanoo Tero Varpula.

Hengityslaitteen käyttäminen on tarkkaa työtä. Kun ilmaa laitetaan paineella keuhkoihin, ne venyvät, eikä liika venytys tee keuhkoille hyvää. Se voi usein pahentaa tulehdusta.

Tulehtunut keuhko on herkkä saamaan lisävaurioita. Paine voi rikkoa keuhkorakkuloita. Siksi tavoitteena on mahdollisimman vähäinen lisäkuormitus.

Keuhkot kestävät paremmin, jos kone toimii samassa rytmissä oman hengityksen kanssa. Sitä on mahdollista säätää potilaan kannalta mahdollisimman hyväksi.

”Hengityskoneet ovat monimutkaisia tietokoneen ohjaamia laitteita, jotka aistivat, mitä potilas tekee”, Varpula sanoo.

Silti myös potilasta täytyy välillä säätää.

”Jos yskittää mahdottomasti tai on tarve hengittää nopeasti, kipulääkkeillä ja sedaatiolla voidaan auttaa.”

Sedaatiolla tarkoitetaan potilaan lääkitsemistä niin, että hän pystyy makaamaan rauhallisesti paikallaan putki kurkussa.

Lääkkeet ovat samoja, joita käytetään anestesiassa leikkauksien yhteydessä. Tehohoitopotilaita ei kuitenkaan pyritä nukuttamaan.

”He saattavat torkahdella, mutta ovat herätettävissä.”

Tehohoito kestää monin verroin pidempään kuin leikkaukset, ja nukutuksella on haittansa. Se lamaa verenkiertoa ja hengitystä.

Lääkitykseen liittyy myös vieroitusoireita, jotka ovat sitä vaikeampia mitä syvempi ja pidempi sedaatio on ollut. Useimmilla potilailla esiintyy jälkeen päin sekavuutta ja levottomuutta, joillain myös painajaisia ja post-traumaattisen stressireaktion oireita.

”Ennen ajateltiin, että potilaan kovalevy tyhjennetään ja kun hänet herätetään, kaikki paha on ohi. Mutta näin se ei valitettavasti toimi”, Varpula kertoo.

Toipumisen kannalta on parempi, että potilaat ovat mahdollisimman tajuissaan ja perillä tilanteesta. Kipua ja ahdistuneisuutta kuitenkin hoidetaan.

”Siinä tärkeää on myös kuuluisa TLC”, Varpula sanoo. Lyhenne tulee sanoista tender, loving care eli suomeksi hellä, välittävä hoito.

Hoitajan läsnäolo ja rauhoittava puhe on Varpulan mukaan hyvin vaikuttavaa hoitoa lääkkeisiin verrattuna. Inhimillinen kontakti onnistuu suojavarusteissakin.

”Omaisten läsnäolo ei nyt ole mahdollista, ja hoitajien rooli on tavallistakin tärkeämpi.”

Millaisessa kiireessä, paineessa ja millaisella työvoimalla koronapotilaita on sitten jouduttu hoitamaan?

Vaikein vaihe osui Varpulan mukaan Jorvissa maalis–huhtikuun vaihteeseen.

”Tehohoidon työläin vaihe on potilaan tullessa osastolle, ja kapasiteettia vasta kasvatettiin, lisätiloja hankittiin ja koulutusta annettiin samaan aikaan kun uusia potilaita tuli ovista ja ikkunoista.”

Jotta teho-osasto toimisi parhaalla tavalla, sen käyttöaste saisi nousta enintään 80 prosenttiin. Muutoin joudutaan uuden potilaan kohdalla miettimään, pystytäänkö hänet ottamaan hoitoon ja kuka mahdollisesti siirretään alta pois.

Epidemian alkuvaiheessa kuormitus nousi Jorvissa pariksi päiväksi sataan prosenttiin.

Nyt tilanne on rauhoittunut. Viime viikon aikana potilaiden määrä jopa vähentyi. Tulevaisuutta varten suunnitellaan, miten kapasiteettia voisi hallitusti laskea ja toisen aallon alkaessa jälleen nostaa.

Normi Suomessa on, että raskaan tehohoidon osastolla työvuorossa pitää olla noin yksi hoitaja potilasta kohti. Siitä seuraa, että potilaspaikkaa kohti hoitajia tarvitaan viisi.

Sairaalan normaalin teho-osaston 12 paikkaa ovat nyt kaikki koronapotilaiden käytössä. Lisäksi leikkaussalin heräämöön on perustettu heille kuuden hengen lisäosasto.

Päiväkirurgian puolelle on avattu oma teho-osasto muista syistä tehohoitoa tarvitseville potilaille. Heitä on onneksi ollut viime viikkoina vähän.

”Ihmiset eivät nyt kohella, eivät saa palovammoja eivätkä jää auton alle. Se oli huhtikuun alun pelastus”, Varpula sanoo.

Häntä kuitenkin huolettaa, että kotiin eristäytyneet perussairaat eivät ehkä huolehdi hoidostaan riittävästi.

”Voi syntyä hoitovelkaa. Tilanne ei iänkaiken jatku tällaisena.”

Hengitys ei ole ainoa elintoiminto, johon Jorvin koronapotilaat ovat tarvinneet apua.

”Kun patofysiologiset mekanismit alkavat toimia, moni asia menee pieleen kerralla”, Varpula sanoo.

Veren hyytyminen on yksi. Voimakas tulehdusreaktio lisää veren hyytymistä, ja siitä voi syntyä tukoksia sekä pieniin että suuriin verisuoniin.

Tukoksia on havaittu myös Jorvissa. Seurauksena voi olla tappavia veritulppia ja elinvaurioita. Niinpä kaikille potilaille annetaan hyytymisenestolääkitystä.

Hengityslaite ja rauhoittava lääkitys häiritsevät verenkiertoa. Sitä seurataan tarkasti, ja tarvittaessa potilaalle lisätään suoneen nestettä tai sitä otetaan pois.

Osa kotona sairastaneista on kuumeessa kuivunut, mutta useammin ongelmana on liika neste. Tulehduksen takia keuhkot tihkuvat, ja ylimääräinen neste päätyy keuhkokudokseen vaikeuttamaan hengitystä.

Tulehdusreaktio myös laajentaa verisuonia. Samalla niiden läpäisevyys lisääntyy, ja niistä häviää nestettä. Kun suoni on laajempi ja verta vähemmän, verenpaine laskee ja veren kyky kuljettaa happea heikkenee.

Tilannetta voidaan korjata lääkkeilläkin. Yleisimmin käytetty on noradrenaliini, joka supistaa verisuonia ja kohottaa verenpainetta.

Potilaista runsas kymmenen prosenttia on kehittänyt munuaisvaurion. Apu siihen on keinomunuaishoito, jossa kone tekee munuaisten työn ja poistaa verestä kuona-aineet. Varpulan mukaan vaurio yleensä paranee.

”Jos taudista on toipuakseen, niin kyllä munuainenkin toipuu.”

Poikkeusaikana ihmiset eivät kohella tai jää auton alle, ja se auttoi Jorvin tehohoidon tiukan paikan yli, kertoo ylilääkäri Tero Varpula.

Hengityskoneesta jotkut ovat päässeet jo muutaman päivän jälkeen, jotkut parin kolmen viikon kuluttua.

Varma pelastaja se ei ole. Maailmalla tulokset hengityslaitehoidosta ovat olleet paikoin tyrmäävän huonot.

Lancet-lehden julkaisema tutkimus kertoo kahden wuhanilaisen sairaalan koronapotilaista. Hengityskoneeseen joutui 32, joista 31 kuoli. New Yorkissa tehdyn tutkimuksen aikana 320:sta hengityskoneesta päässeestä potilaasta vain 38 selvisi sairaalasta hengissä.

Varpula vakuuttaa, että Jorvin potilailla menee paremmin. Suomen teho-osastot eivät ole vielä ajautuneet potilastulvassa kaaokseen eikä hoitoa ole tarvinnut antaa hätäisesti rakennetuissa kenttäsairaaloissa.

Valmiuden, taidon ja resurssien lisäksi selviytymisprosentteihin vaikuttaa hoidettavien valinta.

”Suomessa arvioidaan tarkasti, ketkä tehohoidosta voivat hyötyä. Vakuutus tai sekkivihko ei ratkaise, ketä hoidetaan.”

Husin nettisivujen mukaan tehohoitoon ryhdytään vain silloin, kun arvioidaan, että potilaan hengenvaarallinen tila on ohimenevä ja selviydyttyään hänellä on mahdollisuus elää omatoimista ja laadukasta elämää.

Puolella Jorvin ja koko Suomen potilaista tehohoito edelleen jatkuu, eikä Varpulan mukaan paranemisprosenttia kannata tässä vaiheessa laskea. Yleisesti hengityslaitehoitoon joutuneista 20–30 prosenttia menehtyy. Varpula arvioi, että osuus tulee olemaan nyt jonkin verran suurempi.

Britanniassa perjantaina julkaistusta tilastosta käy ilmi, että tehohoidosta päässeistä neljästä tuhannesta koronapotilaasta 49 prosenttia on selvinnyt hengissä. Miehillä kuolleisuus on ollut 54 prosenttia ja naisilla 44 prosenttia.

”Uskon että kuolleisuus jää Suomessa matalammaksi, mutta minkä verran, sitä on vaikea sanoa.”

Miehiä on Britannian tehohoidettavista koronapotilaista kolme neljästä. Osuus on samaa luokkaa myös Jorvissa. Varpulan mukaan tehohoitoon joutuvista yleensäkin noin 60 prosenttia on miehiä. Heillä on enemmän perussairauksia ja elämäntapojen aiheuttamia terveysongelmia.

Miksi miesten osuus on koronapotilaiden kohdalla vielä suurempi, siihen Varpula ei ole löytänyt selitystä.

Sukupuolen lisäksi ikä vaikuttaa ennusteeseen suuresti.

Jorvin teho-osastolla suurin ikäryhmä ovat 50–65-vuotiaat. Seuraavaksi eniten on 35–50 vuotiaita ja 65–70-vuotiaita.Yli 80-vuotiaita on ollut vähän. Heille tehohoidosta ei olisi useinkaan apua.

Nuorin potilas on ollut 34-vuotias. Varpulan mukaan Husin sairaaloissa on hoidettu nuorempiakin.

Nuoret selviävät parhaiten sekä taudista että raskaasta hoidosta. Heillä on suurempi toimipumisreservi: immuunipuolustus, verenkiertoelimistö ja ravitsemustila ovat yleensä paremmalla mallilla kuin vanhemmilla.

Liikkumatta maatessa lihaksetkin surkastuvat. Yleiskunto on tehohoidon jälkeen aina heikompi kuin ennen sitä.

”Kun joutuu olemaan kaksi kolme viikkoa tehohoidossa, se syö voimavaroja. On pitkä tie toipua.”

Husissa tehohoidettu sata koronapotilasta

Nyt tehohoidossa koronapotilaita

Hyksin erityisvastuualueella 46.

Kysin alueella 5.

Oysin alueella 5.

Taysin alueella 1.

Tyksin alueella ja Ahvenanmaalla 5.

Tähän mennessä Husin teho-osastoilla on hoidettu yhteensä sataa potilasta.

Lähde: Hus, THL

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Auto & Tiede