Koronaviruksen pahimmin kurittamat alueet myös Euroopan saastuneimpia – ”Yksi tärkeimmistä syistä covid-19-kuolemille näillä alueilla” - Tiede | HS.fi
Tiede|Koronavirus

Koronaviruksen pahimmin kurittamat alueet myös Euroopan saastuneimpia – ”Yksi tärkeimmistä syistä covid-19-kuolemille näillä alueilla”

Yhdysvalloissa ja Etelä-Euroopassa huonolaatuinen ilma on tutkimusten mukaan lisännyt taudista johtuvia kuolemia.

Milanon suurkaupunki sijaitsee Lombardiassa, jonka ilma on Euroopan saastuneimpia.

Julkaistu: 2.5. 2:00, Päivitetty 2.5. 6:27

Italian koronavirusepidemia on raivonnut erityisesti kymmenen miljoonan asukkaan vauraassa Lombardiassa. Maakunnan ihmiset hengittävät myös ilmaa, joka on Euroopan saastuneimpia.

Ei liene sattumaa, että tauti ja epäpuhdas ilma ovat keskittyneet samalle seudulle.

Tutkimuksissa Kiinassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa on huomattu, että koronataudilla ja ilmansaasteilla on kytkös toisiinsa.

Pohjois-Italian Lombardiaa halkoo Po-joki, jonka valuma-aluetta ympäröivät kolmesta suunnasta vuoret. Alueen maanmuotojen vuoksi tuulet jäävät siellä heikoiksi, ilma vaihtuu hitaasti eivätkä saasteet pääse hälvenemään.

Lombardian ilmaan jää poikkeuksellisen runsaasti esimerkiksi typpidioksidia. Terveydelle haitallista ja alahengitysteitä ärsyttävää yhdistettä muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa liikenteen pakokaasuista ja energiantuotannon päästöistä.

Pitkä- ja lyhytaikaisen altistumisen typpidioksidille on osoitettu lisäävän hengitystieinfektioita ja pahentavan erityisesti keuhkosairauksia, kuten astmaa ja kroonista keuhkoahtaumaa.

Suomenkin kaupungeissa typpidioksidin määriä seurataan jatkuvasti. Helsingissäkään se ei ole pitkään aikaan ylittänyt vuosiraja-arvoa.

Saksalaisen Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg -yliopiston tutkija Yaron Ogen löysi tutkimuksessaan yhteyden ilman typpidioksidimäärien ja koronataudin väliltä Euroopassa.

Hän tarkasteli Euroopan 66 hallinnolliselta alueelta satelliittihavaintoja typpidioksidipitoisuuksista tammi-helmikuulta ennen epidemian alkua Euroopassa. Näitä tietoja hän vertasi koronatautikuolemiin alueilla.

Hän otti huomioon myös alueelliset pystysuuntaiset ilmanvirtaukset, sillä nekin voivat vaikuttaa siihen, miten ilmansaasteet jäävät paikoilleen.

Kävi ilmi, että kuolemista valtaosa – 78 prosenttia – oli sattunut neljällä alueella Pohjois-Italiassa sekä Madridin seudulla Espanjassa. Samoilla alueilla oli myös kaikista suurimmat typpidioksidipitoisuudet ja alaspäin suuntautuva ilmanvirtaus, joka heikentää ilman puhdistumista saasteista.

”Nämä tulokset osoittavat, että pitkäaikainen altistuminen tälle ilmansaasteelle voi olla yksi tärkeimmistä syistä covid-19:n aiheuttamille kuolemille näillä alueilla ja ehkä koko maailmassa”, kirjoittaa Ogen johtopäätöksissään The Science of Total Environment -lehdessä.

Ilmansaasteiden terveysvaikutuksiin perehtynyt ylilääkäri ja ympäristöterveyden dosentti Raimo O. Salonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta suhtautuu löydökseen epäillen. Hän ei usko, että ilman typpidioksidi olisi noin merkittävä kansanterveyteen ja erityisesti virustaudin aiheuttamaan kuolleisuuteen vaikuttava tekijä.

”Parhaiten on osoitettu, että sekä päivittäiset että pitempiaikaisesti kohonneet typpidioksidipitoisuudet lisäävät lasten hengitystieoireita ja -infektioita sekä astmaatikkojen oireita”, Salonen kertoo.

Pienhiukkaset ovat toinen juttu. On arvioitu, että Euroopan unionissa kuolee vuosittain 400 000 ihmistä ennenaikaisesti pienhiukkasten aiheuttamien tai pahentamien sydän-, verisuoni- ja hengityssairauksien ja syöpien vuoksi.

”Po-joen laaksossa on paljon myös puunpolttoa kylmänä vuodenaikana aika huonoilla kamiinoilla. Se on vilkkaan liikenteen ja lukuisten teollisuus- ja energialaitosten päästöjen lisäksi yksi keskeinen syy, miksi siellä ylittyvät EU:n raja- ja tavoitearvot pienhiukkasten ja typpidioksidin vuosipitoisuuksille”, Salonen kertoo.

Atlantin toisella puolella Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston tutkijat keskittyvät omassa tutkimuksessaan juuri pienhiukkasiin, jotka ovat kooltaan vain 2,5 mikrometriä eli metrin miljoonasosaa.

Tämän kokoiset pienhiukkaset tunkeutuvat hengityksen mukana kaikkiin keuhkojen osiin sen sijaan, että pysähtyisivät hengitysteissä matkan varrelle.

Näiden pienhiukkasten tasoa ilmassa vahditaan tarkoin Suomessakin. EU:n raja-arvojen mukaan ihminen ei saisi altistua vuoden ajan keskimääräisellä pienhiukkaspitoisuudelle, joka ylittää 25 mikrogrammaa kuutiossa ilmaa.

Pienhiukkasia pääsee ilmaan eniten kaikenlaisesta polttamisesta. Niitä tupruaa eniten puuta tai hiiltä polttavien omakotitalojen savupiipuista, vanhempien dieselautojen pakoputkista sekä pienten, vanhojen energia- ja teollisuuslaitosten savupiipuista.

Jo yhden mikrogramman lisäys pitkäaikaisessa pienhiukkasaltistuksessa voi olla merkityksellinen uudessa koronataudissa. Se selvisi Harvardin tutkimusryhmälle, kun he analysoivat Yhdysvalloissa piirikuntatason kuolleisuutta covid-19-tautiin ja 17 vuoden aikana mitattuja pienhiukkaspitoisuuksia.

Tulos vielä vertaisarvioimattomassa tutkimuksessa oli, että jos pienhiukkaspitoisuus ilmassa nousi yhden mikrogramman per kuutio, covid-19-tautiin kuolemisen riski kasvoi Yhdysvalloissa keskimäärin kahdeksan prosenttia.

Kuolleisuuden kasvu vaikuttaa yllättävän suurelta. Aiemmin sama tutkimusryhmä oli arvioinut, että yhden mikrogrammaan lisäys pienhiukkasaltistuksessa lisäsi yli 65-vuotiaiden kuolleisuutta mihin tahansa syyhyn vain 0,73 prosenttia. Koronatauti kohottaa siis pienhiukkasiin liittyvän kuolleisuuden nousun yli kymmenkertaiseksi.

Tutkijat ottivat huomioon lukuisia mahdollisia sekoittavia tekijöitä, jotka olisivat voineet selittää kuolleisuuseroja piirikuntien välillä. Näitä olivat esimerkiksi sosioekonominen tausta, väestöntiheys, sairaalapaikkojen määrä, tupakointi, ylipaino ja ikäjakauma. Mikään ei horjuttanut tulosta.

Myös sars- ja sikainfluenssaepidemian aikana huomattiin, että kuolleisuus näihin infektioihin lisääntyi pienhiukkasaltistuksesta.

Harvardin ryhmä tutki pitkäaikaista pienhiukkasaltistusta, mutta myös lyhytaikaisempi altistus näyttää vaikuttavan tartuntoihin. Sen osoitti The Science of Total Environment -tiedelehdessä toinen tutkimusryhmä, joka tarkasteli päivittäisten saastepitoisuuksien yhteyksiä havaittuihin päivittäisiin tartuntamääriin Kiinassa.

Yhteys todella löytyi. Suuremmat päivittäiset määrät pienhiukkasia, typpidioksidia, otsonia tai hiilimonoksidia merkitsivät suurempia määriä tautitapauksia. Vain rikkidioksidista ei havaittu tätä kytköstä.

Eri tutkimusten tulokset eivät yllätä Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkolaa. Hän johtaa yliopistossa ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimusyksikköä.

”On tunnettua, että ilmansaasteet lisäävät hengitysinfektioiden määrää. Pitkäaikaisen altistus voi tehdä tietyn osan väestöstä herkemmäksi esimerkiksi influenssa- tai koronavirusepidemioille. Lyhytaikainen vaihtelu taas voi määrittää, milloin infektio puhkeaa jos on puhjetakseen”, Jaakkola sanoo.

Ilmansaasteet eivät iske vain hengityselimiin, vaan niillä on yhteyttä myös sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin ja jopa Alzheimerin tautiin.

”Ne haittaavat hyvin laaja-alaisesti ihmisen fysiologiaa”, Jaakkola sanoo.

Melko lyhytaikainen pienhiukkasaltistus voi Salosen mukaan pahentaa tulehdusta sekä aiheuttaa pintaepiteelin ja muidenkin kudosrakenteiden vaurioitumista esimerkiksi astmaa tai kroonista keuhkoputkentulehdusta sairastavan tai äskettäin infektiotaudin sairastaneen hengitysteissä.

”Ajatellaan, että hengitysteiden pintaepiteelivauriot ovat keskeinen syy, miksi pienhiukkaset lisäävät herkkyyttä sairastua hengitystieinfektioihin”, Salonen kertoo.

Myös immuunipuolustuksen toiminta kärsii ilmansaasteiden pienhiukkasista. Esimerkiksi keuhkojen ensivaiheen puolustusmekanismien kuten taudinaiheuttajaviruksia ja -bakteereja pois siivoavien syöjäsolujen toiminta heikkenee.

Suomen ilma on maailman puhtaimpia, mikä voi auttaa selviämään vähemmällä koronapandemiasta. Silti Suomessakin voi olla asuinalueita, joissa ilmanlaatu on ollut vielä viime vuosikymmenten aikana niin huonoa, että se voi pahentaa koronatautiin sairastumisen seurauksia ainakin joidenkin yksittäisten henkilöiden kohdalla.

Kyse ei ole kaupunkien keskustoista, joiden läpi liikenne virtaa jatkuvalla syötöllä. Kyse on savuntuoksuisista pientaloalueista, joissa poltetaan paljon puuta tulisijoissa.

Yli 50 prosenttia koko maan pienhiukkasten ja noen päästöistä sekä lähes 90 prosenttia pah-yhdisteiden päästöistä tulee kotitalouksien puunpoltosta takoissa, uuneissa ja saunankiukaissa.

”Runsas puunpoltto on yleisintä vanhoilla pientaloalueilla, joilla ei ole kaukolämpöverkkoa. Niillä asuu paljon ikäihmisiä. Jos niissä on sekä ulkona että sisällä kohonneet pitoisuudet nimenomaan polttoperäisistä hiukkasista, myös vakavien terveysseuraamusten riskit kohoavat”, Salonen sanoo.

Ulkoilman pienhiukkaset kulkeutuvat myös asuntoihin sisälle. THL:n Suomessa tekemissä tutkimuksissa on todettu, että noin puolet ulkoilmassa olevista polttoperäisistä pienhiukkasista tunkeutuu ympäri vuorokauden lähiasuntojen sisätiloihin talvikaudellakin, kun ikkunat ovat kiinni.

Tulossa saattaa jonkin ajan kuluttua olla tutkittua tietoa kotimaisen koronaepidemian ja ilmansaasteiden yhteyksistä. Oulun yliopiston professori Jaakkola suunnittelee yhdessä pohjoismaisten kollegojen kanssa tutkimusta, jossa näitä yhteyksiä on tarkoitus selvittää.

”Haluaisimme koota aineistoa koronavirustapauksista ja arvioida sään ja ilmanlaadun vaikutusta niissä. Minusta se on tärkeätä selvittää, jos tulee toisia aaltoja”, Jaakkola sanoo.

Ilmanlaatu tarjoaa myös yhden mahdollisuuden vaikuttaa koronaepidemiassa.

”Pekingin olympialaisissa kaupungin keskustan saastelähteitä vähennettiin, ja se vähensi myös terveysongelmia”, Jaakkola sanoo.

Tällä hetkellä tosin ilma on ollut harvinaisen puhdasta jo muutenkin, kun epidemian vastatoimet ovat vähentäneet liikennettä ja teollista toimintaa.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Auto & Tiede

Luetuimmat

Uusimmat