Ensimmäiset vasta-ainetestit viittaavat siihen, että koronaepidemian kasvu saatiin Suomessa pysäytetyksi varhaisessa vaiheessa, ehkä varhaisemmassa kuin aluksi otaksuttiinkaan.
Ensimmäisissä satunnaisotannalla tehdyissä vasta-ainetestauksissa koronavirustartunnan tuottamia vasta-aineita on löytynyt hämmentävän pieneltä osalta testattuja suomalaisia.
Jos ensimmäiset tulokset pitävät, melkein koko väestö on edelleen altis tartunnalle ja epidemia on vasta edessä. Kontaktien lisääntyessä se alkaa kasvun lähes alusta.
Siinä tapauksessa tähänastisen rajoitustoimet eivät paljoa madalla tulevaa tartuntakäyrää, vaan ne ovat lähinnä siirtäneet sitä. Kaikki vastustuskyvyn saaneet hidastaisivat tartuntojen tahtia.
”Vaikka prosentti olisi pienikin, sillä on vaikutus. Laumasuojan kasvulla on suuri merkitys”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mallinnusryhmän jäsen, Turun yliopiston professori Kari Auranen.
Laumasuojasta usein puhutaan niin kuin se joko olisi tai ei olisi voimassa. Kyse on kuitenkin jatkumosta.
Vasta-aineiden esiintymistä tutkitaan kahdella eri testillä, jotka on kehitetty THL:ssä. Ensiksi herkällä testillä mitataan verinäytteestä koronaviruksen vasta-aineita. Kun tapauksia on vain vähän, herkkäkin testi antaa paljon vääriä positiivisia.
Niinpä positiiviset näytteet tutkitaan THL:ssä toisella testillä, joka mittaa vasta-aineiden kyvyn neutraloida virusta. Kahdessa ensimmäisessä otoksessa täysin varmoja tapauksia oli vain 0,2 prosenttia näytteenantajista.
Jos tämä todella olisi tartunnan saaneiden osuus väestöstä, heitä olisi ollut muutama viikko ennen testejä noin 11 000. Niin pieni määrä ei vaikuta todennäköiseltä.
”Tartunnan saaneita on pakko olla enemmän”, sanoo Auranen.
Mallinnusryhmän oppivat mallit laskevat tartuttavuusluvun kehitystä uusista sairaalahoidon jaksoista. Näiden koulittujen mallien perusteella tartunnan saaneiden osuus pitäisi nyt olla ainakin viisi prosenttia.
On hyvin mahdollista, että kaikki tartunnan saaneet eivät nyt vasta-ainetesteissä paljastu. Kaikilla ei välttämättä ole neutraloivia vasta-aineita. Osalla kenties soluvälitteinen immuniteetti on riittänyt torjumaan viruksen.
THL:n johtava asiantuntija, epidemiologi Jussi Sane sanoo, että otosstrategiaakin täytyy vielä tarkentaa. Vasta-ainetestaamisen ongelmat ovat samoja muissakin maissa, mutta tulokset ovat luotettavampia alueilla, joilla virus on levinnyt laajemmin.
Saksalaisessa Gangeltin kaupungissa tartunnan saaneiden osuudeksi on saatu noin 15 prosenttia, kun asukkaita on monin tavoin testattu. Tukholman tulokset ovat Sanen mukaan kiinnostavat kun niitä saadaan. Siellä on otostutkimusten ja mallinnusten avulla laskettu, että tartunnan olisi voinut saada toukokuun alkuun mennessä jo joka neljäs kaupunkilainen.
Norjan pääkaupungissa Oslossa prosentti näyttää olevan vajaat kaksi, Kööpenhaminassa runsaat kolme.
Tältä pohjalta Sane arvioi, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin alueella tartunnan saaneiden osuus voisi myös olla yhden ja kahden prosentin välillä. Muualla maassa se on pienempi.
Jos todella tiedettäisiin, kuinka moni suomalaisista on jo saanut tartunnan, pystyttäisiin paremmin ennakoimaan epidemian etenemistä – ja sen päättymistä.
”Jos yhdelle päivälle olisi varma luku siihen asti tartunnan saaneista, se naulaisi epidemian vaiheen ja sen kulkua voitaisiin tarkemmin laskea,” Auranen sanoo.
Nyt epävarmuutta on paljon.
Mallinnusryhmä on laskenut epidemian käyttäytymisestä monia kymmeniä skenaarioita hallituksen päätösten pohjaksi. Ennen rajoitusten purkupäätöksiä laadittuun Hetemäen raporttiin sisällytettyjen skenaarioiden lähtöoletus oli, että maaliskuun puolivälissä ennen rajoitustoimia 2,5 prosenttia suomalaisista olisi jo saanut tartunnan.
Tällä viikolla mallinnusryhmä kertoi mallinnustensa taustoista julkisessa webinaarissa ja esitteli myös skenaarioita, joissa tartunnan saaneiden määräksi maaliskuussa ennen rajoitustoimia oletettiin 0,75 prosenttia. Rajoitusten voimakkuuden myötä muuttuvaa tartuttavuuslukua R vaihdeltiin. Luku kertoo, kuinka monta ihmistä yksi tartunnan saanut keskimäärin tartuttaa.
Tältä skenaariot näyttävät:
Jos kontaktien rajoittaminen jatkuu kesäkuusta neljä kuukautta eteenpäin melko tiukkana, vaikkakin nykyistä löyhempänä, rajoituksista luopuminen aiheuttaa syksyllä niin korkean tartuntapiikin, että edes kaksinkertaistettu tehohoidon kapasiteetti eli runsaat viisisataa paikkaa eivät riitä.
Rajoitusten reilummalla purkamisella epidemian jatko muuttuu kaksikyttyräiseksi ja tehohoitopaikat riittävät.
Vielä rohkeammalla rajoitusten löysäämisellä epidemian uusi aalto lähentelee tehohoidon maksimikapasiteettia. Toisaalta kun rajoitukset syksyllä kokonaan puretaan, kolmatta aaltoa ei nouse.
Mallintajat korostavat, etteivät mallit kuvaa pitävästi todellisuutta tai anna varmoja ennusteita. Ne kertovat ennen kaikkea ilmiön luonteesta: siitä, miten asiat riippuvat toisistaan.
Mallinnusryhmän jäsen, THL:n ylilääkäri Tuija Leino sanoi webinaarissa, että vaihtelevista käyristä selviää kuitenkin peruskuvio.
Jos epidemia saadaan jaettua kolmeen aaltoon, tehohoidon kapasiteetti riittää. Jos rajoituksia pidetään edelleen tiukkoina, niiden lopulta purkautuessa liian moni sairastuu yhtä aikaa.
Käyrän korkeuden lisäksi rajoitustoimet vaikuttavat epidemian kestoon.
”Jos epidemia kestää pitkään, riskiryhmien suojelu on vaikeaa”, Leino huomautti.
THL:n sivujen nettisivujen mukaan ryhmä on mallintanut myös testaamisen ja jäljittämisen tehoa epidemian hillinnässä. Tulos oli, että testaaminen ja jäljitys eivät yksistään pysty estämään tartuntojen kasvua.
Ilman merkittävää kontaktien rajoittamista tartuntoja tulee liikaa, jotta testaajat ja jäljittäjät pystyisivät patoamaan ne pysyvästi.
Jos oletetaan, että kontaktien määrä nousisi kesäkuussa lähelle normaalia ja tartuttavuusluku sitä myötä vaikkapa kahteen, niin vastaavasti testaamalla ja jäljittämällä pitäisi saada joka toinen tartunnan saanut eristykseen niin nopeasti, ettei hän ehdi tartuttaa yhtään ihmistä.
Ellei tässä onnistuta, tartuttavuus nousee jälleen yli yhden ja epidemia alkaa paisua.
Sarsin kohdalla epidemian pysäyttäminen onnistui, koska vain tuntuvasti sairaat potilaat olivat tartuttavia. Nyt virus tarttuu jo ennen oireiden alkua, ja osa kantajista jää kokonaan oireettomiksi.
Leinon mukaan kokemus osoittaa, että tällainen hengitystievirus on erittäin vaikea kahlita.
”Epidemian polttoaine ovat tartunnalle alttiit. Niin kauan kuin alttiiden osuus on hyvin korkea, epidemia on vaikea pitää kurissa muutoin kuin nykyisenlaisilla voimakkailla rajoituksilla.”
THL:n tekemän kontaktikyselyn mukaan suomalaiset ovat nyt vähentäneet kontaktejaan keskimäärin neljäsosaan tavanomaisesta. Se selittää Aurasen mukaan hyvin tartuttavuuden laskun.
Viime viikkoina kukin tartunnan saanut on tartuttanut Suomessa keskimäärin vähemmän kuin yhden uuden ihmisen. Siksi potilaiden määrä sairaala- ja tehohoidossa on kääntynyt laskuun.
Uudet hoitojaksot antavat varminta tietoa epidemian suunnasta. Ne ovat myös tärkeintä dataa, jota mallintajilla on kotimaasta käytössä. Erityisesti Hus-alueelta mallintajat ovat saaneet lukuja alun vaikeuksien jälkeen riittävän ajantasaisesti ja luotettavasti.
Kuolinluvut ovat epävarmempia, sillä kuolemia tapahtuu myös hoivakodeissa ja luvut tulevat viiveellä. Kuolinsyytkään eivät aina ole yksiselitteisiä.
Varmistettujen tartuntojen määrä on monin tavoin käyttökelvotonta tietoa, sillä todettujen tartuntojen määrä riippuu voimakkaasti siitä, kuinka paljon, keitä ja missä testataan.
Mikä sitten on nykyarvio siitä, kuinka suuren osan tartunnan saaneista koronavirus surmaa? Tätä luku kutsutaan infektiokuolleisuudeksi.
THL:n mallien oletusta 0,2 prosentin infektiokuolleisuudesta on arvosteltu liian alhaiseksi. Sanen mukaan infektiokuolleisuus liikkuu nyt eri tutkimuksissa 0,2:n ja 0,8 prosentin välillä.
Kuolleisuus ei kuitenkaan riipu vain viruksen biologisista ominaisuuksista. Riski ei ole kaikille sama, eikä kuolleiden osuus ole sama eri maissa. Siksi yhteen kuolleisuuslukuun ei kannata tuijottaa.
Kuoleman riski riippuu koronaviruksen kohdalla hyvin voimakkaasti iästä. Lapsille riski on olematon. Yli 70-vuotiailla se on huomattava ja nousee iän myötä jyrkästi.
Tanskassa on verrattu korona- ja influenssapotilaiden tapauskuolleisuutta testein varmistetuilla potilailla. Alle 70-vuotiailla koronaviruksen aiheuttama kuolleisuus on ollut enintään samaa tasoa influenssan. Yli 70-vuotiailla koronavirus on kuitenkin rajusti tappavampi.
Kuolleisuus väestössä siis riippuu voimakkaasti siitä, ketkä tartunnan saavat. Jos virus pääsee leviämään vanhusten hoivakoteihin, kuolleita tulee paljon.
Jos lapset ja nuoret aikuiset sairastavat taudin ensin ja muodostavat laumasuojaa niin, ettei virus pääse leviämään vanhuksiin ja muihin riskiryhmäläisiin, kuolleisuus voi jäädä matalaksi.
Myös sairaalahoidon riittävyys ja riskitekijöiden yleisyys väestössä voivat vaikuttaa loppulukemaan.
Juttua tarkennettu 13.5.2020 klo 14.30: Mallinnusten luotettavuutta käsittelevään kohtaan on lisätty tieto siitä, että mallit eivät kuvaa pitävästi myöskään nykytodellisuutta. Grafiikoissa siis käyrän alkuosa voi olla toteutunutta todellisuutta matalampi. Mallit kertovat ennen kaikkea ilmiön luonteesta: siitä, miten asiat riippuvat toisistaan.
