Keskiajalla Kuu katosi yhtäkkiä taivaalta – Tutkijat selvittivät viimein mysteerin - Tiede | HS.fi
Tiede|Tulivuorenpurkaukset

Keskiajalla Kuu katosi yhtäkkiä taivaalta – Tutkijat selvittivät viimein mysteerin

Japanilaisen tulivuoren purkaus pimensi kuun Euroopan taivaalta vuonna 1110.

Asama purkautui viime elokuussa, mutta tällä kerralla purkaus oli vähäinen.

Julkaistu: 26.5. 2:00, Päivitetty 26.5. 6:21

Euroopan yötaivaalla tapahtui noin 900 vuotta sitten jotain selittämätöntä. Kuu hävisi taivaalta tähtikirkkaana yönä.

Tapaus hämmensi aikalaisia siinä määrin, että se kirjattiin anglosaksien aikakirjoihin Englannissa. Keskiaikainen Peter­boroughin kronikka kuvailee tapausta näin, vapaasti käännettynä:

Peterboroughin kronikka kirjasi keskiajan tapahtumia.

”Toukokuun viidentenä yönä paistoi Kuu kirkkaana iltataivaalla, ja hiljalleen sen valo himmeni, niin että yön tullen kuun loisto oli täysin tukahtunut. Ei näkynyt valoa, ei kuun palloa, ei kerrassaan mitään. Ja näin jatkui melkein seuraavaan päivään, kunnes kuu palasi, täytenä ja kirkkaana loistaen.”

Kuunpimennyksiä on toki säännöllisesti, mutta kuvaus ei viittaa tavalliseen pimennykseen. Syynä oli jokin muu ilmiö, aikalaisille vieras ja hämmentävä.

Geneven yliopiston tutkijoiden johtama eurooppalainen ryhmä uskoo nyt ratkaisseensa mysteerin.

Kuun katoamisen syynä oli todennäköisesti japanilaisen tulivuoren purkauksesta syntynyt pölypilvi, he kirjoittavat Scientific Reports -tiedelehdessä julkaistussa artikkelissaan.

Tiedetään, että 900 vuotta sitten purkautui useita tulivuoria ympäri maailmaan, ja purkaukset olivat isoja.

Ne viilensivät ilmastoa ja aiheuttivat vaikeita vuosia, kun viljasadot kärsivät kylmyydestä. Puiden vuosirenkaista nähdään, että vuosi 1109 oli tavallista kylmempi pohjoisella pallonpuoliskolla.

Grönlannin mannerjäähän on myös tallentunut tuolta ajalta rikkipitoisia jäämiä. Ne viittaavat siihen, että ilmakehässä leijui tulivuorenpurkauksista syntyneitä tuhkapilviä.

Aiemmin on ajateltu, että nämä olisivat jäämiä islantilaisen Heklan suuresta purkauksesta, joka oli vuonna 1104.

Myöhempi tutkimus on kuitenkin paljastanut, että jäänäytteiden ajoituksessa saattaa olla muutaman vuoden heitto juuri tuona ajanjaksona. Heklan purkaus ei myöskään selittäisi kuun katoamista vuonna 1110.

”Jääkairanäytteiden uusi ajoitus paljastaa suuren ja tähän asti tunnistamattoman tulivuori­peräisen signaalin, jossa rikki­pitoista ainetta on kertynyt alkaen vuodesta 1108 ja jatkuen alkuvuoteen 1113”, tutkijat kirjoittavat. Aiheesta kertoo myös verkkosivusto Science Alert.

Aikalaiskirjoja, puiden vuo­sirenkaita, jääkairanäytteitä ja muuta aineistoa uudelleen tarkasteltuaan tutkijat katsovat nyt, että todennäköisin selitys mystiselle kuunpimennykselle on japanilaisen Asama-tulivuoren purkaus loppuvuonna 1108.

Suuresta purkauksesta nousi ilmakehään tuhkapilvi, joka leijui Euroopan taivaalla vielä pari vuotta myöhemmin.

Tämä purkaus tallentui aikanaan myös paikallisiin aikakirjoihin. Japanilainen valtiomies Fujiwara no Munetada kirjoitti päiväkirjaansa näin:

”Elokuun 29. päivänä [vuonna 1108] tulivuoren huipulla näkyi tuli, ja kuvernöörin puutarha, pellot ja riisiviljelmät peittyivät paksuun tuhkaan. Ne ovat viljelykelvottomia. Se on todella outo ja harvinainen tapaus.”

Näistä päiväkirjoista ilmenee, että purkaus jatkui lokakuuhun asti.

Asama sijaitsee Japanin pääsaarella Tokiosta luoteeseen, Naganon lähistöllä.

Tulivuori on yhä aktiivinen ja purkautui viimeksi vuonna 2019. Vuonna 1783 koettiin niin suuri purkaus, että 1 400 ihmistä kuoli itse purkaukseen. Seurannut nälänhätä tappoi vielä arviolta 20 000 ihmistä.

Vuoden 1108 purkauksesta on säilynyt vähemmän tietoa, mutta tämän purkauksen arvellaan olleen jopa kaksi kertaa suurempi kuin vuoden 1783 tuhoisa purkaus.

Grönlannin jääkairanäytteiden sulfaattijäämien perusteella tutkijat katsovat, että Asaman purkaus oli todennäköinen syyllinen Euroopan mystisille tai­vaanilmiöille ja kurjille sato­vuosille.

Vuoden 1110 kurjuutta on kiroiltu useissa tuon ajan aikakirjoissa. Kronikoitsija, munkki Orderic Vital kuvasi tuon ajan hullua säätä kirjoittamassaan Historia Ecclesiastica -julkaisussa:

”Sade hukutti pellot, maa itki kuivuuttaan, ja viinirypälesato oli lähes täysi pettymys.”

Anglosaksien kronikka jatkaa:

”Se oli kammottava vuosi – – viljelykset tuhoutuivat ympäri maata.”

Kronikka myös soimaa Englannin kuningasta, joka vaikeista ajoista välittämättä on ilmeisesti kiristänyt veroja saadakseen rahoja tyttärensä myötäjäisiin.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Auto & Tiede

Luetuimmat

Uusimmat