Eteläisellä Atlantilla on yhä isompi alue, jossa Maan magneettikenttä on maapallon muita osia heikompi.
Heikon magneettikentän läntinen osa on vaikuttanut pitkään muun muassa lentokoneiden suunnistukseen. Siksi sitä on seurattu pitkään ja tarkasti.
Aluetta sanotaan Eteläisen Atlantin anomaliaksi. Anomalia tarkoittaa poikkeamaa.
Nyt näyttää siltä, että tuo heikko alue venyy kohti Afrikkaa, kertoo Euroopan avaruusjärjestön Esan tiedote.
Esan mukaan alue eteläisellä Atlantilla voi ennen pitkää jakautua kahteen erilliseen vyöhykkeeseen.
”Etelä-Atlantin uusi itäinen vähäisen magneettisuuden alue on syntynyt viime vuosikymmenen aikana, ja se on viime vuosina muuntunut voimakkaasti”, Esa toteaa. Alue on kasvanut ja liikkuu noin 20 kilometriä vuodessa.
Tutkijat uskovat, että uuden poikkeaman aiheuttaa kuuma ja tiheä kiviaines, joka on maankuoressa Afrikan alapuolella, lähellä vielä syvemmällä olevaa vaippaa.
Afrikan alla maankuoressa on valtava pluumi. Kuoreen kohoava kuuma kivimassa vaikuttaa magneettisuuteen.
”Onnekkaasti Esan Swarm-satelliittien ryhmä on Maan kiertoradalla, josta satelliitit tutkivat Etelä-Atlantin magneettikenttien muutosta”, Jürgen Matzka sanoo. Hän Saksan geofysiikan tutkimuskeskuksen GFZ:n geomagnetismin tutkija.
Esan kolme Swarm-satelliittia lähetettiin radalleen 2013. Ne kiertävät Maata napojen kautta noin 500 kilometrin korkeudella.
Satelliitit mittaavat pieniä maapallon magneettikentän poikkeamia, jotka voivat selittää, mitä Maan ytimessä on meneillään. Niiden havainnot osoittavat, että tämä uusi poikkeaman keskus on voimistunut viiden viime vuoden aikana.
Swarm-satelliitit mittaavat Maan kiertoradalla maapallon magneettikentän muutoksia.
Esan mukaan globaali magneettikenttä kaikkineen on menettänyt noin yhdeksän prosenttia vahvuudestaan 200 viime vuoden aikana. Etelä-Atlantin poikkeavuus näyttää olevan muutokselle erityisen altis.
Uusi poikkeava alue osoittaa, kuinka mutkikkaasti magneettikenttä syntyy Maan ytimessä.Täysin yksinkertainen ja kaksinapainen magneettikenttä ei voi selittää näitä kuviota, kertoo Esan tiedote.
Maapallon kokoinen magneettikenttä ei olekaan niin siististi koostunut kuin se symmetrinen magneettikenttä, minkä esimerkiksi tavallinen pieni sauvamagneetti tuottaa.
Maapallon magneettikenttä syntyy, kun planeetan nestemäistä rautaa sisältävän ytimen ulko-osa pyörii. Se on noin 3 000 kilometrin päässä jalkojemme alla. Se on kuin dynamo ja itse maapallo kuin valtava magneetti, jossa on pohjoinen ja eteläinen napa.
Maan magneettiset navat vaihtavat paikkaa muutaman sadan tuhannen vuoden välein. Etelästä tulee pohjoinen ja päinvastoin. Muutos kestää kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia.
Napojen paikat vaihtuivat keskimäärin 250 000 vuoden välein. Olemme tällä erää tästä tahdista jäljessä. Atlantin magneettikenttien heikkous sopii kuitenkin normaaliin vaihteluun.
Vaikka Maan magneettisuus suojaa elämää avaruuden säteilyiltä, ei tämä muutos ole niin raju, että väliaikana elämä maapallolla vaarantuisi.
Kaksi isoa magneettisen poikkeaman aluetta eivät nekään välttämättä ole vaaraksi. Päinvastoin, ilmiö voi ehkä auttaa paljastamaan, mitä Maan sisällä eli sen ytimessä on meneillään, kertoo Esan tiedote.
Kompassit perustuvat Maan magneettikentän vaihteluihin. Sama magneettikenttä suojaa maapalloa varautuneilta aurinkohiukkasilta. Jos hiukkaset tulevat Maahan Auringosta isona ja vahvana ryppäänä eli myrskynä, voivat ne vaurioittaa sähkölaitteita ja sähköverkkoja.
Häiriöistä kertoo sekin, että tutkimusten mukaan maapallon magneettisen pohjoisnavan paikka muuttuu tavallista nopeammin.
Esan mukaan Atlantin kenttä on jo nyt riittävä siihen, että se toisinaan voi vaikuttaa satelliitteihin, jotka kulkevat alueen yli. Myös kansainvälisen avaruusaseman sähkölaitteet voivat joskus reistailla.
”Kaikissa satelliiteissa on joskus häiriöitä”, sanoi entinen astronautti Terry Virts Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle vuonna 2018.
”Astronauttina sitä haluaa päästä häiritsevän alueen läpi tai ohi niin nopeasti kuin mahdollista, minne ikinä onkaan matkalla.”
