Häpeää sanotaan syyllisyyden myrkylliseksi serkuksi – ahdistusta aiheuttava tunne saattaa silti kääntyä hyväksi - Tiede | HS.fi
Tiede|Psykologia

Häpeää sanotaan syyllisyyden myrkylliseksi serkuksi – ahdistusta aiheuttava tunne saattaa silti kääntyä hyväksi

Häpeä voi olla hyödyllinen tunne ja suojata yksilöä. Liika häpeä on kuitenkin yhteydessä masennukseen, ahdistukseen ja syömis­häiriöihin.

Häpeällä on tehtäviä, jotka auttavat ihmistä selviytymään yhteisössä.

Julkaistu: 29.6. 2:00, Päivitetty 29.6. 6:36

Häpeä on ihmiselle hyvin normaali tunne. Lähes kaikki kärsivät siitä ainakin jossain määrin.

Ihmisiä hävettää, jos he käyttäytyvät huonosti kiukkuisina tai jos he pudottavat vahingossa lautasen ruokalan jonossa tai joutuvat huijatuksi.

Moni häpeää päivittäin.

Joillekin häpeä on lähes jokahetkinen kumppani. Tällöin puhutaan myrkyllisestä häpeästä, joka on yhteydessä masennukseen, ahdistukseen ja syömis­häiriöihin.

Mitä häpeä tarkalleen on?

Yleisyydestään huolimatta häpeä on monimutkainen tunne, monimutkaisempi kuin alkukantaiset viha, pelko ja rakkaus.

Häpeän voi nähdä aivojen magneettikuvassa, mutta se ei ole niin helposti nähtävissä kuin vaikkapa pelko.

Häpeä aktivoituu aivoissa osin samoilla alueilla kuin syyllisyys, jonka kanssa häpeällä on yhteisiä ominaisuuksia, mutta kyse on silti eri tunteesta.

Siinä missä syyllisyys koskee yleensä ihmisten tekoja, häpeä koskee enemmän ihmistä itseään­.

Ihminen kokee syyllisyyttä loukkaavista sanoista, mutta häpeää sitä, että on sellainen ihminen, joka ylipäänsä kykenee loukkaamaan toista.

Psykologian teorioissa häpeää­ on kuvattu toisinaan syyllisyyden myrkylliseksi serkuksi.

Evoluutiopsykologian tutkimuksessa moni on pitänyt häpeää­ haitallisena piirteenä, joka ei edistä yksilön tai yhteisön selviytymistä. Jos häpeä ei mene liiallisuuksiin, se voi kuitenkin olla hyödyllinen tunne.

Vuonna 2016 ilmestyneessä tutkimuksessa professori Daniel Sznycer sekä evoluutio­psykologian kehittäjät Leda Cosmides ja John Tooby tulivat siihen tulokseen, että häpeä on adaptaatio eli ominaisuus, joka edistää selviytymistä.

Häpeä on näiden tutkijoiden mukaan kehittynyt ikään kuin yksilön suojaksi yhteisön paheksuntaa ja oman sosiaalisen arvon alentumista vastaan.

Kolmikon tutkimuksessa paljastui, että häpeä on selvästi yhteydessä nimenomaan yhteisön paheksuntaan tai ainakin ihmisen oletukseen siitä.

Koehenkilöt jaettiin ensimmäisessä vaiheessa kahteen ryhmään: häpeäjiin ja yleisöön.

Heille esitettiin kymmeniä erilaisia mahdollisesti häpeää aiheuttavia tilanteita.

Heitä pyydettiin myös arvioimaan, kuinka paljon häpeää­ he kokisivat tilanteessa tai kuinka paljon heidän arvostuksensa häpeää kokevaa kohtaan laskisi.

Tilanteet vaihtelivat huonosta lastenkasvatuksesta anteliaisuuden puuttumiseen. Koehenkilöitä pyydettiin arvostelemaan häpeän tai paheksunnan määrä asteikolla yhdestä seitsemään.

Kun vastauksia vertailtiin, tutkijat huomasivat, että ihmiset arvioivat häpeän ja paheksunnan määrän suurin piirtein saman tasoisiksi. Tutkimus toteutettiin Yhdysvalloissa, Israelissa ja In­tiassa.

Tutkijat päättelivät tuloksista, että häpeä, paheksunta ja sen määrä ovat ainakin osittain yleismaailmallisia, vaikka syyt tuntea häpeää voivat vaihdella eri kulttuurien välillä.

Häpeään liitetään usein myös suru ja ahdistus. Vaikka nämä tunteet helposti seuraavat häpeää­, ne ovat tutkimuksen toisen vaiheen mukaan silti erillään häpeästä. Ne eivät korreloi häpeän kanssa samalla tavalla kuin yhteisön paheksunta.

Saman tutkimuksen mukaan häpeällä on ainakin kolme tehtävää, jotka auttavat yksilöä.

Ensimmäinen häpeän tehtävä on estää ihmistä ylipäätään tekemästä asioita, jotka johtaisivat paheksuntaan ja oman sosiaalisen aseman menettämiseen muiden silmissä.

Toinen häpeän tehtävä on kannustaa ihmistä salaamaan asioita, jotka saattaisivat aiheuttaa kielteisiä reaktioita muiden silmissä.

Kolmas tehtävä on osaltaan vähentää haittoja, jos häpeää aiheuttavat asiat paljastuvat muille yhteisön jäsenille.

”Kun teemme jotain mistä emme ole ylpeitä, aivomme lähettävät meille viestin, että meidän pitää muuttaa käytöstämme”, Sznycer tiivisti aivotutkijoiden Brainfacts-sivuilla tuloksia.

HÄPEÄ aiheuttaa ihmisessä hyvinkin äärimmäisiä tunteita.

Aivot reagoivat vahvaan häpeään­ kuin ihminen olisi fyysisen hyökkäyksen kohteena. Häpeä laukaisee samanlaisen ”taistele, jäädy tai pakene” -reaktion ihmisessä kuin yllättävä fyysinen hyökkäys.

Häpeää kohdatessaan ihmisen vaistot ohjaavat siis joko pakenemaan tilanteesta tai panemaan vastaan paheksuville ihmisille, sanallisesti tai fyysisesti.

Jos kyse on traumaattisesta tilanteesta tai vanhasta traumasta muistuttavasta, ihminen jähmettyy paikalleen tekemättä mitään.

Siksi jatkuvasti myrkyllistä häpeää tuntevat ihmiset ovat jatkuvasti valmiina taistelemaan tai pakenemaan.

Psykologien mukaan on normaalia kokea toisinaan ja useinkin, häpeää.

Jos ihminen kuitenkin sisäistää kokonaan häpeän tunteen, psykologit puhuvat ydinhäpeästä. Se eroaa normaalista häpeästä­ siinä, että se värittää kaiken ihmisen toiminnan elämässä, oli hänellä syytä häpeän tuntemiseen tai ei.

Yleensä myrkyllinen häpeä alkaa jo varhaislapsuudessa ja liittyy yleensä vanhempien tai huoltajien toistuvaan kielteiseen käytökseen lastaan kohtaan.

Se saa lapsen jatkuvasti kokemaan itsensä huonoksi, riittämättömäksi tai ei-halutuksi.

Joidenkin tutkijoiden, kuten vihanhallintaa tutkivan professori Bernard Goldin mukaan, myrkyllinen häpeä kasvaa lapsissa siitä, ettei lapsille sanota heidän tehneen jotain huonosti vaan että he ovat huonoja.

Tällainen myrkyllinen häpeä on vahvasti yhteydessä syömishäiriöihin, masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön ja sairaalloiseen perfektionismiin.

Pahimmillaan jatkuva häpeä voi psykoterapeutti ja psykologian tohtori Joseph Burgon mukaan ajaa ihmisen luomaan narsistisen vale­persoonallisuuden, joka ikään kuin auttaa ihmistä pääsemään eroon häpeästä.

Narsismi onkin yleensä suojautumiskeino, jolla ihminen piilottaa persoonan ytimessä olevat henkiset vauriot, usein purkamalla oma alitajuinen häpeän tunne muihin.

“Se on kuin tappajan refleksi. Jos haastat omakuvani, isken heti vastaan”, Burgo kuvaili Business Insider -lehdessä.

Erityisen vaaralliseksi myrkyllisen häpeän tekee se, että ajatusmalli altistaa ihmisen haitallisille läheisriippuvaisille ihmissuhteille.

Itseään jatkuvasti häpeävillä ihmisillä on taipumusta asettaa itsensä hoivaajan rooliin ihmissuhteissa.

Se mahdollistaa esimerkiksi kumppanin riippuvuuden, vastuuttomuuden tai muun ongelmallisen käytöksen häpeilevän huoltajan hoitaessa asioita toisen puolesta.

Liika häpeä on siis ehdottomasti liikaa. Myrkyllisen häpeän loputtomasta itseinhosta on myös mahdollista päästä pois ja sitä varten on kehitetty psykologisia teorioita.

Häpeään perehtyneen yhdysvaltalaisen professorin Brené Brownin mukaan mahdollisesti tärkeintä myrkyllisestä häpeästä pääsemisessä on puhua häpeästä ja sen syystä. Eli toimia juuri häpeää vastaan.

Häpeä kannustaa meitä salailemaan asioita itseltämme, kun asioita on vaikea kohdata.

Brownin tutkimuksissa paljastui myös, etteivät syvää häpeää kokevat ihmiset halunneet terapiaa ongelmansa käsittelemiseen, vaikka psyko­terapian on todettu olevan toimiva keino myrkyllisen häpeän kohtaamiseen.

Tämä johtuu Brownin mukaan siitä, että terapiaan meneminen koettiin vaikeaksi, vaikkei siinä ole mitään hävettävää.

Lähteet: Shame closely tracks the threat of devalua­tion by others, even across cultures. Daniel Sznycer, John Tooby, Leda Cosmides, Roni Porat, Shaul Shalvi, and Eran Halperin. Shame Resilience Theory: A Grounded Theory Study on Women and Shame. Brené Brown.

Psykologia|Itsekäs muistaa tekonsa väärin – ihminen ajattelee käyttäytyneensä anteliaasti, vaikka tosiasiassa on kitsastellut

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Auto & Tiede