Elämän puusta löytyi uusi oksa, ja uuden tekniikan ansiosta maapallolta voi löytyä lisääkin ”vierasta elämää” - Tiede | HS.fi
Tiede|Biologia

Elämän puusta löytyi uusi oksa, ja uuden tekniikan ansiosta maapallolta voi löytyä lisääkin ”vierasta elämää”

Eläinten, sienten ja kasvien rinnalle löytyi jälleen eliö, joka ei muistuta mitään muuta.

Hemimastigoti liikkuu siimojensa avulla. Ne ovat järjestyneet eri tavalla kuin muilla eliöillä.

Julkaistu: 22.7. 2:00, Päivitetty 22.7. 6:49

Viime vuosikymmeninä ihmiskunta on etsinyt uutta elämää toisilta planeetoilta aurinkokunnastamme ja sen ulkopuolelta. Omalta maapalloltamme löytyy kuitenkin tavallisesta maaperästä uutta ja ennennäkemätöntä elämää.

Yana Eglit, kanadalainen tohtoriopiskelija löysi tutkijatovereidensa kanssa käytännössä vahingossa aivan uuden eliökunnan, hemimastigotit.

”Olin 2016 vaeltamassa Nova Sco­tiassa ja nappasin näyteputkeen mukaani maa-ainesta, jota vein laboratorioon tutkittavaksi”, Eglit kertoo videoyhteyden välityksellä haastattelussa.

Eglit tovereineen toimii ikään kuin mikrobien karjankasvattajina. He kasvattavat laboratoriossaan Kanadassa mikrobeja, joita sitten antavat muille tutkijoille tutkittaviksi.

”Katsellessani maaperän löydöksistä kasvatettua elämää mikroskoopin lävitse näin hassun olennon, jolla oli kaksi selkeästi erottuvaa riviä siimoja. Se muistutti minua sattumalta vanhasta kuvasta, jonka olin nähnyt harvinaisista hemimastigoteista”, Eglit selittää.

Olento oli tavallaan vanha tuttu. Ensimmäisen kerran mikrobi oli mainittu jo 1800-luvulla.

Sen siimat olivat järjestyneet eri tavalla kuin minkään toisen tunnetun olennon, mutta pikkuruista eliötä ei oltu juuri tutkittu aiemmin.

Eglitin kollega, tohtori Gordon Lax ryhtyi tutkimaan erikoisen olennon geenejä. Selvisi jotain poikkeuksellista.

Hemimastigoti ei ollut läheistä sukua oikein millekään muulle eliölle. Se muodosti oman kuntansa aitotumaisten eliöiden joukossa. Tutkimus ilmestyi 2018.

Maapallolla on jos jonkinlaista elämää, pienen pienistä mikrobeista valtaviin sinivalaisiin.

Kaikki eliöt ovat pohjimmiltaan sukua keskenään, vaikka monella lajilla viimeisestä yhteisestä esi-isästä voi olla jopa neljä miljardia vuotta.

Sukulaisuussuhteet muodostavat sukupuun kaltaisen laajan verkoston, maapallon elämän puun. Biologit lajittelevat elämänmuotoja erilaisiin elämän puun haaroihin, muutamallakin eri tavalla.

Mallit vähän elävät, sillä luonto ei jaa ihmisen taipumusta tiukasti luokitella eliöitä sopiviin laatikoihin. Niinpä ihminen keksii välillä uusia tapoja luokitella elämää.

Alunperin vuonna 1990 lanseeratussa elämän puun mallissa on kolme päähaaraa eli domeenia. Ne ovat bakteerit, arkit ja aitotumaiset. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat omina ryhminään eli kuntina, eläimet, kuten ihminen, sekä sienet, kasvit, ameebat ja alkueliöt.

Hemimastigoti oli aitotumainen, mutta geenien perusteella ei todellakaan läheistä sukua millekään aikaisemmin tunnetulle ryhmälle, vaan muodosti aivan oman lokeronsa. Luokituksellisesti ero on siis yhtä iso kuin eläimillä ja kasveilla.

Löytö oli iso. Harvoin löytyy kokonaan uusi eliöjoukko.

Pian kansainvälisiä löydöksiä tutkimalla hemimastigotille löytyi läheinen sukulainenkin, joka niinikään kehittyi kauan, kauan sitten erilleen muista aitotumaisista.

Löydöt mahdollisti vallan­kumous, joka oli käynnissä bio­logian piirissä. Eliöiden geenien tutkimisesta on tullut helpompaa ja halvempaa kuin koskaan. Se mahdollistaa aiempaa paljon laajemman ja syvällisemmän analysoimisen.

”Ennen vanhaan tutkimme eläimiä leikkelemällä niitä auki ja vertailemalla löytämiämme yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia toisten eläinten kanssa. Nyt voimme tutkia niiden geenejä”, Eglit selittää tekniikan harppausta.

”Kova työ tehdään yhä myös samalla tavalla kuin aiemmin, mikroskoopilla ja näytteillä, mutta tekniikat ovat kehittyneet huimasti”, Egit selittää.

Hemimastigotin tutkimisen mahdollisti nimenomaisesti verrattain uusi tutkimusmenetelmä, jolla voi analysoida geenejä yhdestä ainoasta solusta, vaikkei löydösten kasvatus olisi onnistunut.

Mikrobit eivät juuri nyt ole oikein muodissa, Eglit huokaisee. Mikroskooppisilla pieneliöillä on tapana nousta esiin lähinnä silloin, kun ne ovat ihmiselle haitaksi, kuten maailmalla parhaillaan riehuva koronavirus.

Silti ihmiset ja muut moni­soluiset eläimet maapallolla ovat kirjaimellisesti ihan kaikkensa velkaa mikro-organismeille. Niistä kaikki eliöt ovat kehittyneet. Ne ovat maaperässä, ilmassa, vedessä, kehoissamme.

Ja todella isolle osalle mikrobeista, kuten hemimastigotille, meidän kehomme ovat itse asiassa todella epäsuotuisia kasvualustoja. Tarvitaan varsin erikoistunut pieneliö ohittamaan kehomme omat mikro-organismit ja selviytymään sisällämme.

Hemimastigoti on yksinkertainen mikrobi. Se liikkuu kahden siimarivistönsä avulla ja saalistaa toisia pieneliöitä ”naamansa” harppuunamaisilla ulokkeilla.

Sen jälkeen, kun Eglit ja kumppanit totesivat sen olevan ihan omassa sarjassaan vuonna 2018, hemimastigoteja on löytynyt niin Norjan vuonoista kuin Etelä-Amerikan sademetsistä.

Hemimastigoti on uniikki ryhmä ja poikkeuksellinen löydös, mutta uusia elämän puun haaroja löytyy kiihtyvällä tahdilla, kiitos geeniteknologian kehityksen.

Aivan vastaavia kuntia ei löydy niin usein, mutta kuntien alahaaroja löytyy nykyään Eglitin mukaan noin yksi vuodessa. Kuka tietää millaista elämää vielä löydämme omalta planeetaltamme.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Auto & Tiede