Elimistö rasittuu avaruudessa matkatessa: luut haurastuvat, näkö heikkenee ja keho ikääntyy - Tiede | HS.fi

Elimistö rasittuu avaruudessa matkatessa: luut haurastuvat, näkö heikkenee ja keho ikääntyy

Avaruudessa oleilu vahingoittaa soluja. Osa muutoksista voi olla pysyviä.

Yhdysvaltalainen astronautti Scott Kelly vietti Kansainvälisellä avaruusasemalla vuoden.­

3.12.2020 2:00 | Päivitetty 3.12.2020 17:26

Ihminen ei ole kehittynyt elämään painottomassa tilassa avaruudessa 30 000 kilometriä tunnissa kiitävän peltipurkin sisällä. Tällaisiin oloihin astronautit joutuvat kuitenkin sopeutumaan Kansainvälisellä avaruusasemalla.

Painottomuus rasittaa elimistöä, ja suojaustenkin läpi tunkeutuva säteily voi ennen pitkää aiheuttaa syöpää ja tuhota hermosoluja.

Ihminen on tottunut Maan painovoiman puristukseen. Ilman sitä lihakset surkastuvat ja luut haurastuvat. Avaruudessa ihmisen luista katoaa massaa noin prosentin verran joka kuukausi, saman verran kuin ikäihmisen luusto ohenee vuodessa.

Veri ja kehon nesteet eivät kierrä normaalisti. Veri pakenee jaloista, ja ylävartalo sekä kasvot turpoavat. Kallon sisäinen paine heikentää näköä. Jotkut astronautit ovat kärsineet näköhäiriöistä vielä Maahan palattuaankin.

Veritulpan riski lisääntyy. Eräs astronautti sai pari vuotta sitten avaruusasemalla veritulpan kaulaansa. Onneksi matkassa oli verenohennuslääkkeitä.

Avaruuden vaikutuksia astronauttien terveyteen tutkitaan nyt paljon, kun avaruusjärjestöt suunnittelevat Kuuhun palaamista ja ihmisen lähettämistä jopa Marsiin.

Cell-tiedelehdessä ja sen sisarjulkaisuissa ilmestyi äskettäin laaja tutkimusrypäs aiheesta.

Tietokoneella laadittu havainnekuva Kansainvälisestä avaruusasemasta ja Maasta.­

Yhdessä tutkimuksessa tarkasteltiin 59 astronautin veri- ja solunäytteitä ja havaittiin, että erityisesti solujen energiatehtaisiin eli mitokondrioihin kohdistuu avaruudessa kovaa rasitusta. Kun mitokondrioiden toiminta häiriintyy, vaikutus ulottuu koko elimistöön.

”Löysimme mekanismin, joka selittää monenlaisia muutoksia kehossa. Kaikki menee pois tolaltaan, ja syy löytyy mitokondrioiden toiminnasta”, kertoo tutkimuksen päätekijä Afshin Beheshti Nasan tiedotteessa.

Ihmisen geenien toiminta myös muuttuu, ja astronauteilla havaittiin dna-vaurioita.

Ympäristö aiheuttaa niin sanottuja epigeneettisiä muutoksia, eli tietyt geenit toimivat aktiivisemmin ja toiset heikommin. Tämä vaikuttaa muun muassa lihaksiin ja immuunijärjestelmään.

Astronauttien rasva-aineenvaihdunta ja maksan toiminta myös häiriintyivät. Niin sanotun pahan kolesterolin eli ldl:n määrä lisääntyi, ja hyvän hdl-kolesterolin määrä väheni.

Erityisen kiintoisa havainto on, että kromosomien päissä olevat telomeerit näyttävät pidentyvän avaruudessa, kun niiden luulisi lyhentyvän. Tämä havaittiin jo aiemmin Nasan kaksostutkimuksessa, kun astronautti Scott Kellyn elimistön toimintaa verrattiin hänen kaksosveljeensä. Kelly vietti peräti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla. Identtinen kaksosveli odotteli maan kamaralla.

Telomeerit suojaavat kromosomeja, kun solut jakautuvat. Ihmisen ikääntyessä telomeerit kuitenkin lyhenevät ja lopulta solut kuolevat, kun suojatuppi on kulutettu loppuun. Mitä pidemmät telomeerit siis ovat, sitä parempi.

Telomeerien pidentyminen avaruudessa ei ole kuitenkaan hyvä uutinen. Se aiheutuu ilmeisesti oksidatiivisesta eli hapetusstressistä, ja Maahan palattuaan astronauttien telomeerit kutistuivat lopulta aiempaa lyhyemmiksi.

Muutokset eivät välttämättä ole hengenvaarallisia, mutta ne osoittavat, että ihmisen keho rasittuu ja solut ikääntyvät avaruudessa tavallista nopeammin. Osa muutoksista voi myös jäädä pysyviksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat